Naisten kanssa on mahdoton työskennellä t. Mies
Olen nyt työskennellyt kuukauden ainoa miespuolisena työntekijänä naisvaltaisen alan toimipisteessä ja huomannut kuinka kaikki naiset haukkuvat toisiaan selkiensä takana. Myöskin kun vuoroviikoin joku saa olla yksikön pikkupomona niin kaikki muijat yrittävät päteä ja päsmäröidä kaikin keinoin toistensa päätösten päälle.
Viimeksi kun työskentelin miesten kanssa niin kaikki tälläinen draama puuttui miltein täysin.
Ja mikä siinä on että naiset vielä nykyäänkin pätevät toisilleen koulutusasteistaan. Suomen rikkain ihminenkin on kumminkin vain ammattikoulun käynyt merkonomi, eikä monikaan Suomen top-100 rikkaimmasta ihmisestä ole paljoa kouluja käyneet. Suurin osa rikkaista on saanut kunniatohtorien arvoja lahjoina yliopistoilta ilman päivänkään yliopistossa istumista.
Silti nämä jaksavat päteä toisilleen jostain amk-tutkinnoista päivät pitkät.
Kommentit (54)
Siihen ehkä vaikuttaa se aika paljon, että miesvaltaiset alat on usein jotain insinöörialoja ja insinööreillä on keskimäärin omanlaisensa ajattelutapa. Keskitytään työasioihin ja työkulttuuriin kuuluu myös se että ollaan kohteliaita.
Ainakin koulutettujen naisten kanssa työskentelemisessä rasittavinta on se, että naiset eivät usein älyä pitää turpaansa kiinni. Intetään sitkeästi vastaan esimiehellekin. Asiasta saa tietenkin sanoa, ja pitääkin sanoa, mutta ilmeisesti jo joku surkea amk-tutkinto tekee naisesta kaikkien alojen asiantuntijan, joka ei osaa pitää turpaansa kiinni silloinkaan, kun on väärässä. Ja pahimmillaan tuollainen tilanne johtaa sitten naisen itkuraivariin. Naiset kutsuvat tätä tosin "tunteella elämiseksi".
Miesten kanssa on yleensä helpompaa työskennellä. Miehet oppivat armeijassa sen, että joskus on hyvä pitää turpansa kiinni. Jo ihan yleisen viihtyvyyden kannalta.
Mies isolla ämmällä tietäisi kyllä kuinka tula toimeen tuossa ympäristössä. Olet provo.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Vaikka kuinka moni meistä naisista vastaan väittääkin.
Olen itse naisvaltaisella alalla, vai muutama kolleega mies. Olen tämän asian ratkaissut niin että työpaikka on työpaikka, en ota mitään henkilökohtaisesti, en kuuntele juoruja, enkä niihin osallistu, enkä kommentoi mitään mikä minulle ei kuulu. Teen työni kunnialla, siitä minulle maksetaan, eikä siitä että lässytän turhanpäiväisyyksiä toimiston nurkissa. En sosialisoi vapaa-aikanani yhdenkään työkaverin kanssa, minulla on olemassa oma perhe ja oma tuttavapiirini eli OMA OIKEA ELÄMÄ.
Toki minulle tultu kertomaan mitä paskaa minustakin on seläntakana puhuttu, mutta itselleni aivan se ja sama, naurattaa vaan joka kerta. yleensä totean, "että tällasta tällä kertaa" ja jatkan hommiani. Ainoa kelle vastaan tekemisistäni, on oma esimieheni. Piste.
Näin on hyvä mennä, ummistan korvani turhanpäiväisyyksille ja keskityn vain ja ainoastaan siihen omaan työntekoon. Muu ei kiinnosta.
N41
Täsmälleen samoin teen minäkin. Joskus nuorempana saatoin loukkaantua tai provosoitua kaikenmaailman länkytyksistä mutta olen ottanut toisen linjan. Minähän kuitenkin olen töissä toimeentulon takia, miksi ottaa ylimääräisiä ongelmia. N54
Naiset! Lukekaa tarkkaan aloitus. Siinä on opittavaa. Ainoa oikea asenne on tehdä ammatillisesti työnsä, kehua kaikkien saavutuksia ja lopettaa sekä juoruilu että lässytys. Toisia ei saa uuvuttaa omilla lässytyksillään kahvihuoneessa, vaan pitää antaa elegantti lepoaika. Silmiä ei saa vahingossakaan pyöräyttää koska se on halveksunnan merkki. Koskee miehiä myös.
Omaan työyhteisööni olen todella tyytyväinen. Omiin pomoihini ja alaisiini!
N pomo
Vierailija kirjoitti:
Ainakin koulutettujen naisten kanssa työskentelemisessä rasittavinta on se, että naiset eivät usein älyä pitää turpaansa kiinni. Intetään sitkeästi vastaan esimiehellekin. Asiasta saa tietenkin sanoa, ja pitääkin sanoa, mutta ilmeisesti jo joku surkea amk-tutkinto tekee naisesta kaikkien alojen asiantuntijan, joka ei osaa pitää turpaansa kiinni silloinkaan, kun on väärässä. Ja pahimmillaan tuollainen tilanne johtaa sitten naisen itkuraivariin. Naiset kutsuvat tätä tosin "tunteella elämiseksi".
Miesten kanssa on yleensä helpompaa työskennellä. Miehet oppivat armeijassa sen, että joskus on hyvä pitää turpansa kiinni. Jo ihan yleisen viihtyvyyden kannalta.
Meidän esimies toisaalta haluaa että "kaikki osallistuu" ja "kaikki sanoo mielipiteensä". Jos ei ole mitään sanottavaa, jotain on kuitenkin pakko keksiä. Esimies ei ole suomalainen.PS. Usealla naisella (nykyisin taitaa olla jopa useammin kuin miehillä) on jonkun surkean AMK-tutkinnon sijaan joku surkea yliopistotutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki työkaverini ovat miehiä, olen ainoa nainen ja joudun seuraamaan jatkuvaa selkäänpuukottamista ja piikittelyä,
sekä työpaikkakiusaamista ja ulkopuolellejättämistä miesten kesken.
Mies on miehelle susi, ovat todella kateellisia ja kovia juoruamaan.
Minun työkaverini ovat yhtä lukuunottamatta naisia ja tämä yksi mies on kyllä kaikkein itsekkäin ja toisista piittaamattomin, ei tippaakaan empaattisuutta. Pari vuotta sitten kilpaili toisesta työpaikasta erään kollegan kanssa ja tämä toinen valittiin pätevämpänä ja kyllä on saatu sen johdosta kuunnella tältä työkaveriltani paljon salailkeitä kommentteja ja piikittelyä sitä kollegaa kohtaan. Ja kun sitten tämä kollega myöhemmin teki mokan yksityiselämässään ja joutui siitä paikkakunnan hampaisiin (oli siis melko näkyvässä virassa) niin voi sitä vahingonilon määrää työkaverini taholta!
Meillä osaavat kyllä yhtä lailla miehet kettuilla ja draamailla. Esim. kaveruksilta meni välit, kun toinen sai ylennyksen. Myös työmatkat ulkomaille aiheuttavat miesten keskuudessa kateutta ja toisten sabotoimisyrityksiä.
Niinpä niin, miehet tekevät aina kaiken oikein ja naiset tekevät aina kaiken väärin.
Ja jos jotkut nippa nappa amiksen läpäisseet hoitsut eivät huonosti johdetulla työpaikalla tule toimeen keskenään, tästä voi tehdä yleispätevän päätelmän, että naiset eivät millään työpaikalla tule toimeen keskenään.
Uskotteko te ihan todella näitä juttujanne?
Vierailija kirjoitti:
Meillä osaavat kyllä yhtä lailla miehet kettuilla ja draamailla. Esim. kaveruksilta meni välit, kun toinen sai ylennyksen. Myös työmatkat ulkomaille aiheuttavat miesten keskuudessa kateutta ja toisten sabotoimisyrityksiä.
Meidän työpaikalla ämmät tappelevat kynsin hampain ulkomaan reissuista ja miehiä ei edes kiinnosta lähteä ulkomaan messuille.
Olen naisvaltaisella alalla eikä ongelmia ole ollut.
Edellisessä työpaikassa pomot olivat sellaisia, että työntekijät vaihtuivat kahden viikon välein. Miesten mielestä vika oli siinä, että on vaan niin huonot työntekijät. Vaikka itse palkkasivat.
Mä kokeilin eka kerran elämässäni naisvaltaista työpaikkaa, eikä ikinä enää, kiitos. Ehkä noin 2 ja 1/2 vuotta olin ja meinasin tulla hulluksi. Onneksi sain uudn paikan. Nyt on miesvaltainen ala ja aivan ihana työyhteisö.
Naiset puhuu liikaa paskaa toistensa selän takana. Ja aina puhutaan paskaa siitä, joka ei ole paikalla. Tää on ainakin mun kokemus. Ja jos et puhu paskaa, niin sä jäät jotenkin kaiken ulkopuolelle eli sua ei noteerata.
Kiva olla nyt työssä, missä sanotaan asiat ihan suoraan, eikä jauheta paskaa jossain nukrkan takana. Sen ilmapiirieron aistii heti!
N 53v
Niin saatanan totta. Narsistimuijia kaikkia.
Jos suurin osa naisistakin inhoaa naisvaltaisia työporukoita, juoruilua ja pelailua niin miten nämä klikkiytyvät haahkalaumat sitten pääsevät syntymään? Luulisi että joka akka vain hoitaisi duuninsa eikä seurustelisi muiden kanssa, kun se kerran on yleisesti tiedossa että aina tulee draamaa ja pahaa mieltä kun ollaan ns. samalla hiekkalaatikolla.