Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen koko päivän itkenyt yksilapsisuutta
27.09.2017 |
Onko muita joiden lapsiluku jäänyt yhteen? Oletteko katkeria?
Kommentit (28)
Voi jessus mitä ärsyttää lukea tällaista! Omaa lasta toivonut monta vuotta. Nyt ollaan lapsettomuushoidoissa. Ole onnellinen että sulla on edes se yksi! Ja kyllä, olen katkera ja kateellinen lehmä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus mitä ärsyttää lukea tällaista! Omaa lasta toivonut monta vuotta. Nyt ollaan lapsettomuushoidoissa. Ole onnellinen että sulla on edes se yksi! Ja kyllä, olen katkera ja kateellinen lehmä!
Et ole lehmä. Meillä jokaisella on oma tilanteemme ja suru voi olla suuri syystä tai toisesta. Minullakin on täällä vain yksi pikkuinen aarre, koska sisarus kuoli viereltä.
Toivottavasti sinä vielä saat oman pikkuisen syliisi.
En todellakaan ole, päin vastoin. En koskaan halunnut enempää kuin yhden lapsen. On sopivan helppoa ja voimavaroja on vielä muuhunkin (vaikka lapsi onkin ADHD). Haluan myös edetä elämässä, enkä olla pelkästään äiti, vaikka se hienoa onkin. En ollut paljoa opiskellut lapsen syntyessä, eikä ollut varmaa työpaikkaa, se on varmaan suurin syy, että halusin "jatkamaan elämääni" mahdollisimman pian (vaikka olinkin kotona lapsen kanssa yli 3 vuotta).
:D no en. Ainokainen on 16, lapsiluku oli oma valintani. Elämä on ihanaa.
Olisiko syytä keskittyä siihen olemassa olevaan, eikä vatvoa jossain omien tunteiden pohjamudissa.
Tee tämän yhden lapsen elämä edes hyväksi, antamalla hänelle hyväksyntäsi siitä että hän yksin riittää täyttämään sinun tarpeesi äitiydestä, lapsi aistii asioita vaikka niistä ei edes puhuttaisi hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori tästä jo etukäteen kun tulee kiukuttamaan kuitenkin: joillain on oikeitakin ongelmia.
Yksi lapsi riittää siihen, että saa kokea vanhemmuuden. Näin ollen lasten määrä ei ole ratkaiseva.
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti ap ei sure asiaa lapsensa nähden. Onko mitään kauheampaa lapselle, kuin saada tietää ettei kelpaa/riitä äidille, että äiti ei ole hänestä onnellinen?
Ja tuo, joka puhui pikkulapsiaikojen kaipaamisesta - hyi puistatus! Sehän on mahtavaa, että lapsi kasvaa ja lopulta aikuistuu. Siihenhän tässä tähdätään! Se on ilon ja riemun päivä, kun näkee lapsensa seisovan vahvasti omilla jaloillaan ja kohtaavan rohkeasti elämän tarjoamat haasteet. Mikä voisi olla sen hienompaa? Oma lapsi ei ole vielä tuossa pisteessä, mutta uskoisin että aikuisesta lapsesta voi olla vielä enemmän iloa kuin pikkulapsesta.