Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uutuusteos paljastaa: Suomi lähti sotaretkelle yhdessä Saksan kanssa – Mannerheimin lähipiiriin kuuluneen saksalaiskenraalin päiväkirja antaa hyytävän kuvan jatkosodan synnystä
27.09.2017 |
Itsenäisen Suomen historiassa on muutamia vaiheita, jotka herättävät jatkuvasti kiusallisia kysymyksiä. Yksi niistä on Suomen liittoutuminen Natsi-Saksan kanssa kesällä 1941. Miten se oikein tapahtui?
Kenraali Waldemar Erfurth tuli Saksan sodanjohdon edustajaksi 13. kesäkuuta 1941 ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin päämajaan ja ryhtyi pitämään analyyttista ja kiihkotonta päiväkirjaa. Vuoden loppuun mennessä hän ennätti kirjoittaa pari sataa liuskaa, jotka nyt julkaistaan ensimmäistä kertaa suomeksi.
Tohtori, eversti Pekka Visuri on kääntänyt kenraalin merkinnät ja kirjoittanut taustoituksen, jossa hän käsittelee Saksan ja Suomen sotilasyhteistyön alkamista vuosina 1940–41 ja kertaa myös sittemmin käydyn historiallisen väittelyn. Kirjan nimi on Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941.
Nyt suomalainen lukija voi omalla äidinkielellään seurata päivittäin etenevää tarkkaa kuvausta siitä, miten Suomi lähti Saksan kanssa sotaretkelle itään.
Se on hyytävää tekstiä. Milloinkaan aikaisemmin ei ole ollut näin hyvää mahdollisuutta tutustua suoraan alkuperäiseen saksalaiseen lähdemateriaaliin jatkosodan synnystä.
Lukija voi myös etsiä vastauksia niihin kiusallisiin kysymyksiin.
Pyrkikö Suomi sotilasyhteistyöhön Saksan kanssa vai ajautuiko Suomi liittoon olosuhteiden pakosta? Oliko Suomi todella sotilasliitossa Saksan kanssa vai kävikö Suomi sittenkin omaa erillissotaansa Saksan rinnalla?
Kenraali Waldemar Erfurth.
Kenraali Waldemar Erfurth.
Erfurthin päiväkirjan pohjalta minulle muotoutui seuraavan kaltainen käsitys.
Suomi ei ajautunut, vaan pyrki voittajan vankkureille. Valtiojohto ja varsinkin sotilasjohto halusi tietoisesti sotilasyhteistyöhön Saksan kanssa.
Salainen yhteistyö armeijoiden johtotason kesken alkoi jo vuoden 1940 lopulla. Kesäkuun 1941 alussa, jolloin Erfurth tuli Suomeen, kaikki oli jo valmista yhteisen hyökkäyksen varalta.
Suomi ei solminut oikeudellisessa mielessä ( de jure ) sotilasliittoa Saksan kanssa, mutta käytännössä ( de facto) Suomi meni sotilasliittoon.
Erfurthin antaman kuvauksen perusteella yhteistyö oli hyvin tiivistä sodan alusta alkaen. Erfurthin mieleen ei tullut käyttää sellaista sanaa ”erillissota”, kun hän kuvasi vuoden 1941 tapahtumia.
Toki sekin tulee päiväkirjassa todistetuksi, että Suomella ja Saksalla oli erilaiset sodanpäämäärät. Se aiheutti hankauksia jo kesällä 1941. Suomi ei halunnut hyökkäysvaiheessa niin suurta rintamavastuuta kuin Saksa tahtoi Suomelle antaa.
Vielä syyskuun alussa 1941 aseveljien tunnelma oli korkealla.
Päiväkirjassa on irvokas kuvaus yhdestä huippuhetkestä, kenraali Jodlin vierailusta Suomessa. Jodl vakuutti pokkana Mannerheimille ja muille isännille, kuinka paha mieli Hitlerille oli muka tullut, kun tämä oli joutunut kesällä 1939 jättämään Suomen Stalinin armoille.
Päämajassakin uskottiin vielä alkusyksystä 1941, että sota päättyisi nopeasti Saksan (ja Suomen) voittoon Neuvostoliitosta. Kun Saksa olisi vallannut Leningradin, osa suomalaisista sotilaista olisi päästetty reserviin, kaavailtiin.
Mutta kun Erfurth kysyi lokakuun 15. päivänä Mannerheimilta, pitäisikö hänen varautua olemaan koko talven yli Suomessa, marsalkka vastasi: ”Kyllä, monta talvea, monta talvea.”
Päämajassa oli siis tehty uusi tilannearvio, jonka mukaan sota jatkuisi luultua pitempään. Eikä Saksan voittoon enää uskottu niin vuorenvarmasti kuin vielä kesällä.
Kommentit (23)
Jatkosota alkoi kuitenkin Neuvostoliiton ilmapommituksilla suomalaisiin siviilikohteisiin. Se fakta ei selittelyillä poistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun arvioimme menneisyydessä tehtyjä päätöksiä, ne on tulkittava oman aikakautensa tilannekuvaa vasten, ei nykyajan näkökulmasta.
Muistaa tulee, että Neuvostoliitolla oli 1940 mielessään maaliskuussa 1940 päättyneen talvisodan jälkeen ja sen oppien pohjalta uusi hyökkäyshanke Suomeen, tavoitteenaan toteuttaa Neuvostoliiton ja Saksan välinen Molotov-Ribbentropin sopimus loppuun saakka.
Kuten me historiankirjamme lukeneet tiedämme, Baltian maat ja Suomi kuuluivat tässä meiltä kysymättä laaditussa Molotov-Ribbentropin sopimuksessa Neuvostoliitolle. -Oli ovela veto suomalaisilta valita kahdesta pahasta vaihtoehdosta, joutuminen Neuvostoliiton miehittämäksi tai liittoutuminen Saksan kanssa, se sillä hetkellä pienemmäksi pahaksi vaihtoehdoksi arvioitu Saksa, jonka johdosta elokuussa 1940 Berliinissä vieraillut Molotov sai kuulla saksalaisilta, että "Suomen sodan vieminen loppuun saakka" ei olisikaan hyvä idea saksalaisten mielestä. Suomalaisten sankarillinen vastarinta talvisodassa (1939-40) Neuvostoliittoa vastaan oli herättänyt Saksan huomion ja mahdollisti sen, että Suomesta ja Saksasta tuli aseveljet, kesällä 1940. -Tästä syystä Suomesta ei tullut osa Neuvostoliittoa, kuten Baltian maista tuli 1940.
Erfuthin muistelmat ja huomiot Suomen ylimmästä sodanjohdosta ovat mielenkiintoiset: Suomen sodanjohdossa huomattiin siis jo 1942, että Saksa ei tule voittamaan sotaa, vaan Suomen kannattaa irrottautua sopivan hetken tullen. -Tuona aikakautena aitiopaikalla istuneen Erfurthin todistajanlausunto todistaa suomalaisten toimineen realistisen kokonaiskuvan puitteissa suhteessaan saksalaisiin.
Yhtä ovela veto suomalaisilta oli hypätä pois Saksan kelkasta 1944, jolloin Saksan tappio jo häämötti ja päästä erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa.
Suomalaisten moraalia ja etiikkaa Saksaa kohtaan voidaan toki arvostella, mutta lopputuloksen kautta arvioituna paremmin ei Suomi itse näissä olosuhteissa olisi voinut selviytyä. -Mistä suuri kiitos tuon aikakauden päättäjillemme.
Erfurth ei varmaan väännellyt totuutta kuten ei Visurillakaan ole tapana. Yhden ihmisen tulkitsema totuus harvoin
on aivan kiistaton. Suomessakin historiaa on kirjoitettu monella tapaa. Ajatellaanpa vaikka Kekkosesta kerrottuja.
Erfurth ei ehkä olisi saanut olla niin pitkään kuin oli, jos hän olisi muunlaista raportoinut. Toisaalta olisi ollut outoa,
jos hänelle olisi kerrottu kaikki sotilasjohdon taka-ajatuksetkin. Visurille ei ehkä tullut mieleen, että suomalaisten int-
ressissä oli antaa saksalaisille heille mieleinen kuva Suomen asenteesta. Mutta että Hämäläinenkään ei tullut ottaneeksi
tätä huomioon. Ehkä varmempi kuva tulee tutustuttaessa laajempaan aineistoon. Visuria kyllä ymmärrän, kun hänellä on
ollut tarvetta kirkastaa kuvaansa.
Talvisodan jälkeen Stalin yritti moneen kertaan saada miehittää Suomi. Sotien välinen aika oli pelottava ja koko ajan tehtiin provokaatioita NL taholta Suomea vastaan. Pieni valtio ottaa avun sieltä, mistä saa. Jatkosota oli oikeutettu , epäoikeuden mukaiseksi todetun Talvisodan jälkeen.
Suomen johto tuohon aikaan selvitti meidät lähes varmalta tuholta. Risto Rytin henkilökohtainen uhraus maamme hyväksi on vertaansa vailla. Mannerheimia parempaa ylipäällikköä ei tuohon aikaan ollut. Hän tunsi Venäjän ja oli viileän pidättyväinen Saksaa kohtaan.
Koko revohka alkoi, kun Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat itä-Euroopan keskenään sulassa sovussa sulle-mulle. Pitivät yhteiset voitonparaatitkin kun Puola oli vallattu. Vaan jostakin syystä tästä ei juuri huudella.
"Myöhän sitä ollaan rosvoja, kun rajoja ylitetään. Toiset sitä vaan turvallisuutta varjelee, kun rajoja siirtelevät... Rosvoja, rosvoja... khy... khy..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko revohka alkoi, kun Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat itä-Euroopan keskenään sulassa sovussa sulle-mulle. Pitivät yhteiset voitonparaatitkin kun Puola oli vallattu. Vaan jostakin syystä tästä ei juuri huudella.
"Myöhän sitä ollaan rosvoja, kun rajoja ylitetään. Toiset sitä vaan turvallisuutta varjelee, kun rajoja siirtelevät... Rosvoja, rosvoja... khy... khy..."
juuri näin. kommunistit ne osaa.
Jo ennen NLon pommituksia Suomi oli antanut Utin lentokentän niiden NLosta palaavien saksalaispommittajien käyttöön välilaskua ja välitankkausta varten jotka olivat operaatio Barbarossan ensimmäistä aaltoa. Eli kyllä tässä teknisesti ottaen sodan aloittajien rivissä seisotaan.
Eri asia on että Terijoen nukkehallituksen asettaminen heti Talvisodan ensimmäisenä päivänä kertoi selvästi että NLon tarkoituksena oli alusta alkaen anneksoida Suomi neuvostotasavaltana NLoon. Välirauhan aikana NL muutti aikaisemmin miehittämänsä Baltian maat neuvostotasavalloiksi, mikä sekin kertoi mitä odottaman piti. Samalla yhteys Länteen oli katkennut kun Saksa miehitti Norjan ja sulki Tanskan salmet. NL oli ampunut alas matkustajakone Kalevan, ja sekä Ruotsia että Suomea huollettiin kuorma-autorallilla Liinahamarin tietä. Varmasti paineita oli myös asuttaa Karjalan evakot takaisin kotiseuduilleen.
Hankala on Jatkosotaan mukaan lähtemiselle hyviä vaihtoehtojakaan keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten moraalia ja etiikkaa Saksaa kohtaan voidaan toki arvostella, mutta lopputuloksen kautta arvioituna paremmin ei Suomi itse näissä olosuhteissa olisi voinut selviytyä. -Mistä suuri kiitos tuon aikakauden päättäjillemme.
Enpä hirveästi surisi tuota. Saksa itse vehkeili 1939 sopimuksen, jossa Suomi yritettiin syöttää Neuvostoliitolle. Jos pelin henki oli tuo niin eipä Suomellakaan ollut mitään moraalisia velvotteita Saksaa kohtaan.
Monet historian tutkijat ovat sitä mieltä, että Saksa pelasti Suomen jo helmi/maaliskuussa 1940 pakottamalla Stalinin tekemäään rauhan Suomen kanssa, kun Saksalle oli selvinnyt Stalinin vehkeily ja liittoutuminen USA:n ja Englannin kanssa.
Google. Saksa pelasti Suomen 1940
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi oli natsien aseveli.
Suomessa murhattiin yli 20000 aseetonta sotavankia. Äärimmäisen raukkamaista toimintaa ja valtava häpeän aihe.
Suomi ratifioi Geneven sopimuksen sotavakien kohtelusta vuonna 1946. Äärimmäinen häpeätahra historiassamme.
Suomessa vuonna 2017 EU:n ainoat mielipidevangit.
Mitä olemme demokratioilta ja sivistyskansoilta oppineet ?
No tosiasiassahan tuossa taisi kyllä olla Suomellakin mahdollisuus jäädä molempien sotien ulkopuolelle ja suostua aluevaihdoksiin Neuvostoliiton kanssa. Siksihän se Paasikivi niitä neuvotteluja siellä kävi. Olisi maata riittänyt jäämerelle asti ja Karjala suureksi osaksi jäänyt meille. Jos tuo siis olisi toteutunut niin pinta-ala olisi lisääntynyt siitäkin mitä se oli ennen talvisotaa. Jos Suomi olisi jäänyt ulkopuolelle niin myös 90 000 henkeä olisi säilynyt. Jos nuo lupaukset siis olisivat lopulta pitäneet. Siis teoriassa ainakin ja ehkä käytännössäkin.
Vaatimukset:
Rajan siirtäminen pohjoisemmaksi Karjalan kannaksella
Hangon alueen vuokraaminen NL:lle 30 vuodeksi
Suursaaren, Seiskarin, Lavansaaren, Tytärsaaren ja Koiviston sekä osan Karjalan kannasta, yhteensä n. 2761km2 luovuttaminen NL:lle aluevaihtoa vastaan.
Vaihtoalueena NL luovuttaa NL:n aluetta Suomelle Repolan ja Porajärven piiristä 5529 km2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tosiasiassahan tuossa taisi kyllä olla Suomellakin mahdollisuus jäädä molempien sotien ulkopuolelle ja suostua aluevaihdoksiin Neuvostoliiton kanssa. Siksihän se Paasikivi niitä neuvotteluja siellä kävi. Olisi maata riittänyt jäämerelle asti ja Karjala suureksi osaksi jäänyt meille. Jos tuo siis olisi toteutunut niin pinta-ala olisi lisääntynyt siitäkin mitä se oli ennen talvisotaa. Jos Suomi olisi jäänyt ulkopuolelle niin myös 90 000 henkeä olisi säilynyt. Jos nuo lupaukset siis olisivat lopulta pitäneet. Siis teoriassa ainakin ja ehkä käytännössäkin.
Vaatimukset:
Rajan siirtäminen pohjoisemmaksi Karjalan kannaksella
Hangon alueen vuokraaminen NL:lle 30 vuodeksi
Suursaaren, Seiskarin, Lavansaaren, Tytärsaaren ja Koiviston sekä osan Karjalan kannasta, yhteensä n. 2761km2 luovuttaminen NL:lle aluevaihtoa vastaan.
Vaihtoalueena NL luovuttaa NL:n aluetta Suomelle Repolan ja Porajärven piiristä 5529 km2
Baltian maat kokeilivat suostumista ja se päättyi huonosti.
Ei tuo ole uutinen kellekään hissaa lukeneelle. Aseveljiä ja liittolaisia oltiin ja jatkosota typerä joskin ymmärrettävä virhe.
Mennyttä on turha itkeä. On parempi estää natsien mellastaminen täällä uudestaan. Oppositiossa ne jo ovat, pysyköön siellä ja kadotkoon marginaaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi oli natsien aseveli.
Suomessa murhattiin yli 20000 aseetonta sotavankia. Äärimmäisen raukkamaista toimintaa ja valtava häpeän aihe.
Suomi ratifioi Geneven sopimuksen sotavakien kohtelusta vuonna 1946. Äärimmäinen häpeätahra historiassamme.
Suomessa vuonna 2017 EU:n ainoat mielipidevangit.
Mitä olemme demokratioilta ja sivistyskansoilta oppineet ?
Missä länsi oli Talvisodan aikana? Missä länsi oli kun Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Eurooppaa etupiireihinsä? Vastaus on että Suomi ei saanut muuta apua kuin tyhjiä puheita. Huvittavaa on että akateemisissa piireissäkin samaistutaan niin paljon Suomen hylänneeseen länteen että takerrutaan mihin tahansa oljenkorteen että päästäisiin rypemään sotasyyllisyydessä.
Suomi NATOon.
Kemin Ajoksen vankileirin suomalaisten ns sotasankarien toimittama sotavankien teurastus toivottavasti gradun aiheena vielä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Jatkosota alkoi kuitenkin Neuvostoliiton ilmapommituksilla suomalaisiin siviilikohteisiin. Se fakta ei selittelyillä poistu.
Tuolla logiikalla EU-myönteisyyttä oli Suomessa sitten vasta kun EU-äänestystulos oli liittymisen kannalla. Sori mutta historia ei ole näin yksinkertaista.
Käytännössä Suomen Saksamielisyys ja Saksan ihailu on historiallinen tosiasia. Suomalaishistorioitsijoille aihe on tietenkin ollut epämukava, mutta asiasta vallitsee muualla yksimielisyys.
Tottakai Suomi oli Saksan liittolainen. Ei siksi, että natsiaate olisi täällä ollut valloillaan, vaan siksi, että oli pakko.
Alue: Aihe vapaa
Joulukuun lopulla Mannerheim ihmetteli, miksi saksalaiset eivät olleet osanneet varautua Venäjän talveen, vaan sotilaat palelluttivat jalkansa.
”Kengän tai saappaan pitää olla niin suuri, että siihen mahtuu kaksi sukkaa ja vielä voi liikuttaa varpaita”, Mannerheim määritteli.
Kun Saksa vuoden 1942 alussa painosti Suomea hyökkäämään Leningradiin ja katkaiseman Muurmannin radan, Mannerheim ilmoitti melko suoraan, ettei Suomi enää jatka hyökkäyksiä.
Puolessa vuodessa Erfurth joutui Mannerheimin taikapiiriin. Hänellä oli pysyvä, arvokkain paikka pöydässä Marsalkan oikealla puolella. Kenraali rupesi liiaksi ymmärtämään suomalaisia, ja siitä seurasi hänelle hankaluuksia oman päämajansa kanssa.
Sitä vastoin suomalaiset luottivat Erfurthiin. Vaikuttaa siltä, että oli ”yksi meistä”, aseveli, jolle paljastettiin kaikki valtiosalaisuudet ja mitä ei heti kerrottu, sen hän aikaa myöten onki selville.
Päiväkirjaansa hän kirjasi myös kymmeniä anekdootteja Mannerheimin ja kenraalien elintavoista. Herkullista niitä on lukea.