Lue keskustelun säännöt.
Kenellä täällä on oikeasti hyvä puoliso?
27.09.2017 |
Jatkuvasti aloituksia siitä, kuinka pska mies kun se ostaa väärän synttärilahjan ja kun se ei hoida kotitöitä ja vaan ryyppää ja persettään rapsuttaa. Akka on pska kun sen perse on levinnyt, eikä se ruokaakaan osaa tehdä ja aina on kämppä siivoton. Eikö kenellekään teistä ole siunaantunut hyvää puolisoa?
Minulle onneksi on. Onneksi tajusin tämän, ennen kuin sitoutumiskammossani ajoin hänet pois. Minulla on maailman ihanin mies. Ei se ehkä keksi minulle täydellistä lahjaa ostaa ja ruokakin menee useimmiten ohi maalin, mutta mitäpä pienistä. Minä olen onneksi loistava kokki, enkä materiaakaan kaipaa niin kamalasti. Onni on, että löysin tuollaisen ihanan, jonka kanssa voidaan yhdessä seikkailla hamaan loppuun asti.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollainen hyvä puoliso käy tylsäksi? Suhdehan muuttuu sellaiseksi paljonpuhutuksi "kaverisuhteeksi", jos siinä ei oo vähän sellaista epävarmuutta ja jännitystä koko aikaa.
Eikä muutu.
Kyllä siitä kuitenkin sellainen tietynlainen värinä puuttuu? Ei kai tuossa ole mitään mielenkiintoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös. Joka päivä olen siitä niin kiitollinen, että kirpaisee. Mies on oikeasti mun paras ystävä ja jaetaan yhdessä kaikki ilot ja surut.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollainen hyvä puoliso käy tylsäksi? Suhdehan muuttuu sellaiseksi paljonpuhutuksi "kaverisuhteeksi", jos siinä ei oo vähän sellaista epävarmuutta ja jännitystä koko aikaa.
Ei, hyvä suhde ruokkii rakkautta. Ystävyys ei myöskään sulje pois romanttista rakkautta tai toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollainen hyvä puoliso käy tylsäksi? Suhdehan muuttuu sellaiseksi paljonpuhutuksi "kaverisuhteeksi", jos siinä ei oo vähän sellaista epävarmuutta ja jännitystä koko aikaa.
No ei muutu.
Äitini ehti olla kolmen miehen kanssa naimisissa.. Me lapset olemme kuitenkin kaikki saman isän jälkeläisiä. Äitini pariutui aina jännämiesten kanssa ja sanoikin minulle, että en tule jaksamaan liittoa noin kunnollisen miehen kanssa, vaan tarvitsen miehen, joka laittaa minut kuriin.
Minä pidän tasaisesta ja turvallisesta elämästäni ilman draamaa, ilman lattialla lojuvia sukkia, ilman huolta ja riitaa, ilman jatkuvaa arvostelua, uhkailua ja kiristystä. Sellaista äitini elämä puolisoidensa kanssa pitkälti oli. Jaksoi kuitenkin aina arvostella miehiään, mitä sikoja ne on ja miten hän kärsii.
No, nyt on äiti ollut taivaassa jo yli kymmenen vuotta, eikä ollut näkemässä meidän kesällä vietettyä 35- vuotis hääpäivää. Mielelläni olisin kertonut äidilleni, minkälaista elämä kuuluu olla onnellisessa liitossa.
Mulla myös. En keksi mitään valittamista. Mies sanoo olevansa maailman onnekkain mies kun sai minut naisekseen, mutta minusta se onnekas olen yhtä lailla minä.
Voidaan keskustella mistä tahansa, koskaan ei toisen naama ärsytä ja vaikka omaa tilaa kaipaakin joskus mutta sekin on ok, riidellä ei tarvitse mistään, yhdessä on hauskaa, mukavaa ja helppoa. Luotan mieheeni enemmän kuin keneenkään muuhun maailmassa ja tiedän, että hän tekisi mitä tahansa puolestani kuten minäkin hänen. Meillä on ollut vaikeita aikoja suhteen ulkopuolisista tekijöistä johtuen ja kaikesta on selvitty yhdessä, aina vahvempana, suhdetta koskaan epäilemättä vaan siihen panostaen. Me ollaan me ja molemmat uskoo meihin. Ollaan toistemme parhaat ystävät ja samalla rakastajat. En voi kuvitella parempaa suhdetta.
Eikä todellakaan ole tylsää, vaikka onkin leppoisaa ja helppoa elää yhdessä. Stressitekijöitä riittää tässä elämässä ihan tarpeeksi, parisuhteesta ei minun niitä tarvitse hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on. Ottaa minua huomioon. Hyvä isä ja lapsia huomioiva. Ei juoksentele baareissa, jos ottaa niin ottaa saunajuomat. Käy töissä ja auttaa kotitöissä.
Vietämme paljon aikaa perheen kanssa. Toki myös ärsyttäviä tapoja miehestäni löytyy, minusta ei tietenkään. Naimisissa 10-vuotta.
Eikö miehillä ole hyviä puolisoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hyvä mies. Hän ei ole pyhimys eikä täydellinen, mies on laiska tekemään kotitöitä ja osaa sotkea. Välillä en näe hänessä kuin vikoja toisensa perään. Minun ei ikinä ole tarvinnut pelätä, että mies jättäisi tai hylkäisi minut tai lapset. Isojen lapsien isänä mies on vertaansa vailla, aivan loistava. Mies ei ikinä luista vastuustaan eikä ole koskaan kitissyt, että "ei nuo taida olla minun lapsia". Olin muutama vuosi sitten pitkään sairaana enkä olisi selvinnyt ilman miehen tukea, tässä on myös osat olleet toisinpäin. Meillä on hyvä olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös. En keksi mitään valittamista. Mies sanoo olevansa maailman onnekkain mies kun sai minut naisekseen, mutta minusta se onnekas olen yhtä lailla minä.
Voidaan keskustella mistä tahansa, koskaan ei toisen naama ärsytä ja vaikka omaa tilaa kaipaakin joskus mutta sekin on ok, riidellä ei tarvitse mistään, yhdessä on hauskaa, mukavaa ja helppoa. Luotan mieheeni enemmän kuin keneenkään muuhun maailmassa ja tiedän, että hän tekisi mitä tahansa puolestani kuten minäkin hänen. Meillä on ollut vaikeita aikoja suhteen ulkopuolisista tekijöistä johtuen ja kaikesta on selvitty yhdessä, aina vahvempana, suhdetta koskaan epäilemättä vaan siihen panostaen. Me ollaan me ja molemmat uskoo meihin. Ollaan toistemme parhaat ystävät ja samalla rakastajat. En voi kuvitella parempaa suhdetta.
Eikä todellakaan ole tylsää, vaikka onkin leppoisaa ja helppoa elää yhdessä. Stressitekijöitä riittää tässä elämässä ihan tarpeeksi, parisuhteesta ei minun niitä tarvitse hakea.
Meillä sama. Ja tosiaan osaamme arvostaa toisiamme, molemmilla takana vuosikymmenten avioliitto jos tilanne ihan toisin. Ja varmaan eletty elämä on kasvattanut molempia, olen itsekin parempi kumppani toiselle ja itselleni nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hyvä puoliso. Saan olla oma itseni ilman mitään teennäisiä juttuja. On ahkera, älykäs, ajatteleva jne.
Ennen puolisoani tapailin hyvin erilaisia kandidaatteja, jotka eivät napanneet ja onneksi ryhdyin suhteeseen vasta oikeanlaisen löydettyäni. Ja se suhde onkin kestänyt jo 7 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei täällä kenelläkään oikeasti ole hyvää puolisoa. Kaikki valehtelevat itselleen, että heillä on, jotta selviävät arjessa ja näyttävät paremmilta ulospäin.
Olen valitettavasti vielä etäsuhteessa ja nainen on ulkomainen, mutta hän on hyvä puoliso. Henkisesti läsnä. Ei pelaa valtapelejä. Kannustaa. Ymmärtää. Pitää seksistä ja läheisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä kenelläkään oikeasti ole hyvää puolisoa. Kaikki valehtelevat itselleen, että heillä on, jotta selviävät arjessa ja näyttävät paremmilta ulospäin.
Joku katkera on taas sitä mieltä on itsellä on käynyt huono tuuri, ei hyvää onnea saisi olla muillakaan?
Aika köyhää.
Mullakin on hyvä mies! Kiva ja komea. Käy töissä, auttaa kotitöissä ja on tukenut läpi todella vaikeiden aikojen mua (olen sairastellut). No, ei hänkään oikein osaa valita lahjoja mutta ostaa kun suoraan sanon mitä haluan.
Muistaa siis hääpäivänä, synttärinä ja jouluna. On tosi hyvissä väleissä oman äitinsä, siskonsa, mummonsa ja anoppinsa (eli mun äidin) kanssa. Auttaa koirienhoidossa vaikka ei koskaan oikein koiria halunnutkaan vaan niiden ottaminen oli mun valinta ja toive. Osaa tehdä hyvää ruokaa. No on tossa vikojakin mutta kenessäpä meistä ei.
N34
Wallah! kirjoitti:
Mulla kanssa. Kertoo joka päivä rakastavansa, on koko ajan lähellä, antaa huomionosoituksia (jalka- tai kokovartalohierontoja pyytämättä, jos mulla on ollut rankka päivä töissä). Pitää koko huushollista huolta; pesee pyykit, tiskaa astiat, laittaa ruuan, käy kaupassa. On älykäs, hauska ja komeakin! Seksiä on päivittäin ja viikonloppuisin enemmänkin. Kahden vuoden yhdessäolon jälkeenkin tulee joka kerta ikävä, kun lähden aamulla töihin ja vielä pusitaan ja halitaan lähtiessä. <3
Kahden vuoden jälkeenKIN? Toihan on vasta esileikkiä. Huolissani olisin jos ei kahden vuoden jälkeen olis vieläKIN ihan umpirakastunut...
On hyvä mies, ei täydellinen mutta en ole minäkään. ♡
Ihana, mutta samalla ahdistava ketju.
Vuos sitten olisin vastannut, että mulla on ihana, rakas mies. Ei ryyppää, ei rieku. On hyvä kokki, turvasatama, isä ja mun luottokaveri. Seksiä on ja se on kiihkeää. Pystyn jakamaan kaiken hänen kanssaan ja luotan kuin kallioon. 25 vuotta yhteistä taivalta ja ollaan jaksettu rakastaa, vaikka miten rankkoja asioita ollaan läpi käyty. Mun kulta.
Nyt vastaan, että ei, mulla ei ole hyvää miestä. Sain selville salasuhteen lähes 20 v nuorempaan työtoveriin, joka ei tietenkään merkinnyt mitään sillä olenhan minä miehen elämän rakkaus.
Mä en vieläkään ole ihan käsittäny tapahtunutta ja seuraan elämää ulkopuolelta.
Ei mieli pysty hyväksymään, että se mies, jota olen niin paljon rakastanut ja kunnioittanut ei olekaan sitä. Tai ehkä on. Ehkä ohis tähän ketjuun, mutta nosti taas tunteet pintaan.
Mulla on ihana mies! Arkemme on värikästä, välillä sanan säilä lentää. Anteeksiantoa puolin ja toisin on tarvittu ja tarvitaan jatkossakin mutta peruspilarit aina olleet kunnossa, luottamus ja uskollisuus 100%.
Ei ole täydellinen niinkun en ole minäkään mutta osoittaa rakkautensa minulle avoimesti ja tunnen olevani hänelle joka päivä se maailman kaunein nainen. 16 vuotta yhteisiä vuosia takana ja toivottavasti saamme pitää toisemme vanhuuteen asti.
Minullakin on. Rehellinen, luotettava, ahkera, toiset huomioonottava, siisti, huumorintajuinen.
Olen edelleen kiitollinen, että kohtalo johdatti meidät aikoinaan yhteen.