kantapääastujat

Kyllä se on ihan täyttä roskaa väittää etteikö normaalia ihmistä alkaisi häiritä jos katosta kuuluu vasaranpauketta muistuttava ääni vähänväliä ja etenkin öisinkin. Siinä on ikäänkuin jatkuvien "remonttiäänien" alaisena. Huomaa hyvin missä kommenteissa kyseessä on yläkerran tamppaaja, " en välitä lähe sinä meneen". Hyvä puhua nimittäin jos itse ei tarvitse kärsiä ongelmasta.

Muuta maalle jos ei hermot kestä!

Kerrostalo on kerrostalo.

Jos on tarpeeksi nuiva tyyppi, niin jopa paljasjaloin kävely häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääniyliherkille kerrostalo ei ole paras mahdollinen paikka asua... Siksi en itse muuttaisi enää ikinä kerrostaloon.

Kannattaa miettiä, onko itsellään muitakin yliherkkyyksiä kuin äänet, ja lähteä hakemaan apua siihen ongelmaan. Ns. normaali-ihminen ei nimittäin menetä hermojaan toisen askeleiden kuulemisesta.

Olet varmaan asunut kantapääastujan alanaapurina?

Oletko joskus elänyt elämää ilman aistiyliherkkyyksiä? Totuus nimittäin on, ettei normaali ihminen menetä hermojaan normaaleihin ääniin.

Olen asunut, sekä myös öisin riehuvan juoppopariskunnan, sekä vammaisen joka paiskoo huonekaluja ympäriinsä.

Jos olisi normaalia häiriintyä askeleiden äänistä, kerrostaloissa asuisi pelkästään hermoromahduksen saaneita tai muuten tosi v ttuuntuneita ihmisiä. Se vika ei ole niissä normaaleissa (mm. askeleet, suihku, vessa) äänissä vaan kuulijan ääniyliherkkyydessä tai jossain psyykkisessä ongelmassa.

Mä luulen, että ihmistä ei ole tarkoitettu asumaan lokeroissa toistensa päällä. Mutta kaikkeen voi tottua ajan kanssa. Mä en edes haluaisi tottua.

 Iloitsin, kun edelliset kantapään paukuttajat muuttivat pois yläkerrasta. Ilo oli lyhytaikainen; tilalle muutti yksi entisiä pahempi kantapään paukuttaja, ikiliikkuja, ahkera järjestelijä, joka ei kai käy työssä, kun kantapään pauke kuuluu aamusta yöhön. Kotirauha on mennyt ja hermot kireällä. Korvakuulokkeet eivätkä korvatulpat auta. Ylimmässä kerroksessa ei tajua, että oma lattia on alakerran asukkaan katto, eikä itse joudu kuulemaan yläkerran ääniä.

 Harkitsen desibelimittausta. Harkitsen muuttamista. Harkitsen asukkaalle huomauttamista. Valitettavasti huomautus ai aina auta; usein se toimii yllyykkeenä, kun kantapään paukuttaja tietää oikeutensa, että saa asua ja astua niin kuin haluaa ja pauke ei kai ylitä desibelirajaa. Tästä minulla on kokemusta.

 Itse opettelin kävelytavan, joka ei häiritse minun alakerran asukasta ja käytän mattoja ja sukkia. Ei ollut suuri vaiva. Voivoi, mitä teen?!!!

  Enää ei jaella tiedotteita naapurien kotirauhan huomioimisesta. Tämä on itsekästä aikaa.

  Kotirauha olisi taattava kaikille asukkaille.

 Voivoi, mitä teen?!!!

Toisilla ei vaan yksinkertaisesti riitä motoriikka sulavaan liikkumiseen vaan vaappuvat paska jäykkänä *Töms*töms*...