Tuntematon pyytää rahaa - miten suhtautua?

No en lainaisi koska niitä rahoja tuskin näkyisi enää.

En lainaisi. Sanoisin, että minulla on periaate, että en lainaa kenellekään. Voi jatkaa esim. paitsi omille lapsille tai perheenjäsenille, (jos periaatteessa on tällainen poikkeus.)

En. Sanoisin, että olen köyhä eikä ole varaa.

Kaikki rahan pyynti on yleensä huijausta. Lisänä vetoava tarina, aina.

Lisäkysymys: jos kyseessä olisi pikkusumma (alle 50 e), joka ei periaatteessa horjuttaisi talouttasi (jota ilman kyllä saisit ostettua ruoat ym.), mutta sen menettäinen toki harmittaisi ja osaltaan kiristäisi loppukuun budjettia, lainaisitko vai jättäisitkö lainaamatta?

t. Ap

No jos hän olisi ihana ja kertoisi olevansa Omanistanin sulttaanin henkivartiokaartin majuriluutnantti ja Suomen pankkien tyhmyyden takia tilapäisessä rahapulassa, niin tietenkin lainaisin rahaa tai luottokortin!

Jos tätä tyyppiä tapaisin lähinnä baarissa niin voisi miettiä, mihin ne rahat menee.  Riippuu toki summastakin.

Lainaisin, mutta ottaisin pantiksi jotain kalliimpaa eli esim. television tai tietokoneen. Ja ensin se tavara minulle, vasta sitten saa rahat.

En missään tapauksessa! Et saa takas.

max vitosen voisin antaa, en yhtään enempää.

Vierailija kirjoitti:

No jos hän olisi ihana ja kertoisi olevansa Omanistanin sulttaanin henkivartiokaartin majuriluutnantti ja Suomen pankkien tyhmyyden takia tilapäisessä rahapulassa, niin tietenkin lainaisin rahaa tai luottokortin!

Voihan sitä sanoa olevansa Suomen kuningas ja pyytää miljardia suomalaiselta, joka on käynyt vielä koulut ilmaiseksi hyvässä ja laadukkaassa opetuksessa, jolloin luulisi omaavan jonkinlaisen yleissivistyksen, vaikka ei tiedä edes oman maan valtiomuotoa. 

No mitä helkuttia? Miks kukaan lainais jossain baarissa jollekin puolitutulle?

Älkää lainatko puolitutulle. Pikkusumma, en saanut rahoja takaisin. Mä mieluummin autan kaveria eli lahjoitan rahaa, kun tunnen ihmisen ja tiedän todellisen tarpeen. Esim. mun ystävä yksinhuoltaja. Annoin 40 euroa, että sai ruokaa viideksi päiväksi. Ei se paljoa ollut mutta tuli tosi hätään.

Millekään puolitutulle en lainailisi rahaa varsinkaan baarissa mutta en myöskään elämiseen (yhyy rahat loppu ja ruokaa ei ole). Omat "tuloni" (opintotuki" on alle 300e kuussa. Kukaan suomalainen ei saa vähempää rahaa ellei ole toisen asteen opiskelija omillaan. Tämän takia en voi ymmärtää miten jollain voi mennä niin huonosti että rahat vain loppuu. Ne eivät lopu edes minulla.

Sen sijaan hätätilanteessa autan mikäli kykenen, erityisesti lasta/nuorta mutta solidaarisuutta ja empatiaa löytyy myös nuorille naisihmisille. Tällaiselle antaisin esim bussirahaa baarin jälkeen koska ymmärrän että joskus porukka hylkää ja tuolloin saattaa joutua helposti ikäviin ja jopa vaarallisiin tilanteisiin.

Pyydä koru pantiksi, useimmiten ihmiset eivät maksa takaisin.

En lainaa. Ei kyllä yleensä tullakaan pyytämään lainaa, vaan pelkästään rahaa ilman takaisinmaksua. Pyytelijät on aina ulkonaalaisia. Kerran tuli nuori suomalaistyttö (olen itsekin) pyytämään voisinko ostaa hänelle ruokaa, kun hän ei ole saanut vielä tukipäätöstä Kelalta ja rahat on loppu. Minulla oli kiire junaan, joten kehotin häntä käymään diakonilla.

No en tietenkään lainaisi mitään tuntemattomalle. En edes pientäkään summaa. Ihan muutaman euron saattaisin tietynlaisessa tilanteessa antaa odottamatta saavani sitä takaisin.

Vain jos tietäisin luotettavaksi eikä henkilöllä olisi mahdollisuutta "kadota".

Jos puhutaan pikkusummista (tyyliin 1 - 3 e), niin tuntemattomille voin joskus kertaluonteisesti antaa, koska lainan takaisin saamattomuus (huijatuksi tuleminen) ärsyttäisi ja kävisi ylpeyden päälle, vaikka oliskin pikkuraha. Toista kertaa en kuitenkaan anna. Oonkin antanu vaan täysin tuntemattomille, koska silloin toinen pyyntö ja maine "pankkina" on epätodennäköistä.

Tarkennus: antaa = antaa ilmaiseksi (ei laina).

nro 17

Mä olen antanut pikkusummia jopa ihan nettitutuillekin, eli tyypeille, joita en ole koskaan nähnyt livenä muuta kuin kameran kautta, mutta joitten kanssa olen saattanut jutella melkein vuodenkin lähes päivittäin. Ei joku parisenkymmentä euroa mua konkurssiin vie, mutta tuo varmasti hyvän mielen sille vähempivaraiselle. 

Sen sijaan en koskaan lainaa rahaa, sillä en halua olla sitten vinkumassa sitä takaisin, enkä jaksa sitä säätämistä jos köyhällä ei olekaan varaa maksaa takaisin sovittuna ajankohtana. 

Ei tipu almuja, paitsi yhdelle tutulle spugelle ja ainoastaan silloin, kun hän osaa asiallisesti käyttäytyä.