Tuntematon pyytää rahaa - miten suhtautua?

Olen joskus lainannut rahaa ihan hyville ystävillekin ja voi että niitä rahoja on vaikea saada takaisin!!

Hän on luultavasti jo velkaa lähiystävilleen ja siksi kysyy nyt sinulta...

Epäilevä kirjoitti:

Lisäkysymys: jos kyseessä olisi pikkusumma (alle 50 e), joka ei periaatteessa horjuttaisi talouttasi (jota ilman kyllä saisit ostettua ruoat ym.), mutta sen menettäinen toki harmittaisi ja osaltaan kiristäisi loppukuun budjettia, lainaisitko vai jättäisitkö lainaamatta?

t. Ap

Kun kuvittelen itseni asemaasi viestiesi pohjalta, niin en lainaisi. En olis valmis ottamaan riesaksi velan odottelua epätietoisesti, mahdollista muistuttelua (josta toinen saattaa ärtyä), välien viilenemistä ym. Lainaaminen on monesti lopulta vaivalloisempaa ja ärsyttävämpää kuin etukäteen kuvittelee. Sitä paitsi epäilyttäisi miksei pyydä lainaa paremmilta tutuiltaan (enää?).

Jos kuitenkin...

Takaisinmaksupäivän tarkka sopiminen kannattaa verrattuna "sit kun pystyt" tai "sit ku on rahaa"... Oon oottanu tutuilta velkoja kuukausia ja jopa vuosia, koska ei oo sovittu päivää, joten ne on käyttäny rahansa mieluummin kivaan ja viivyttäny takaisinmaksua. Nykyään kysyn seuraavan rahapäivän ja saan maksun sillon, kun niin on selvästi sovittu. Toistaiseksi ainakin näin. Nää ei oo kuitenkaan vain puolituttuja.

Hyvältä ehotukselta kuulostaa tuo pantti. Jos ei oo tiettyyn pvään mennessä maksanu, saat myyä pantin.

En lainaa enää kellekkään, aina samat pummit pyytelee jos kerran lainaat.

Saatika kun takaisinmaksu on niin vaikeaa.

Vitutti yksi naapuri. aina ovella pummimassa, muuta asiaa ei kyllä ollut.

Yksi tuttu samanlainen ja en lainaa koska toinen henkilö sanoi että saa painostaa että saa takaisin.

Yleensä kun kieltäytyy kolme kertaa niin loppuu pyytelyt.

Wallah! kirjoitti:

Mä olen antanut pikkusummia jopa ihan nettitutuillekin, eli tyypeille, joita en ole koskaan nähnyt livenä muuta kuin kameran kautta, mutta joitten kanssa olen saattanut jutella melkein vuodenkin lähes päivittäin. Ei joku parisenkymmentä euroa mua konkurssiin vie, mutta tuo varmasti hyvän mielen sille vähempivaraiselle. 

Sen sijaan en koskaan lainaa rahaa, sillä en halua olla sitten vinkumassa sitä takaisin, enkä jaksa sitä säätämistä jos köyhällä ei olekaan varaa maksaa takaisin sovittuna ajankohtana. 

..Enkä siis tarkoittanut tuota "köyhää" mitenkään haukkumasanana tai siten, että itse olisin jotenkin tosi rikas. Olen siis vaan itse ollut tilanteessa, jossa olen vipannut rahaa kavereilta, ja takaisinmaksun kanssa kylmä totuus on se, että ensin maksetaan ne, joista tulee muuten seuraavana kirje Intrum Justitialta, ja sen jälkeen katsellaan että jäikö rahaa yli kaverilta lainatun takaisinmaksuun... Tai siis näin ainakin itse toimin aikoinani, nuorena ja hölmönä. 

No tottakai lainaat tuntemattomalle rahaa. Muista myös juosta sakset kädessä, huudella vieraisiin pöytiin ja katsoa suoraan avautuvaan avaruusolennon munaan...

No deal.

Annoin ennen mutta ei kukaan muakaan ole auttanut kun on vaikeaa niin lopetin. Tosin sille Tampereen gambinamiehelle annoin loppuun asti, jopa ostin sille kerran pullon mangoviiniä. 

En. 

Räkäisisin pummin käteen.