Pitävätkö yo:n käyneet mua tyhmänä?

Yliopistokoulutus on yleistynyt nuuorten sukupolvien kohdalla niin paljon, että sitä ei suoraan voi pitää älykkyyden merkkinä. Suurimmalta osalta AMK:n linjoilta pääsee läpi kun jaksaa istua koulun penkillä sen 3,5 vuotta ja väsätä naurettavan tasoisen opparin. Yliopistossa vaaditaan jo vähän enemmän, mutta kyllä sielläkin on opintolinjoja, joilla riittää kun on tunnollinen ulkoaopettelija.

Olenkin huomannut oman ikäluokkani kohdalla, että yliopistosta on valmistunut tyyppejä joilla ei oikeasti ole kriittistä ongelmanratkaisukykyä, akateemisesta ajattelusta puhumattakaan. Ainoastaan oman alan suhteellisen kapea osaaminen.

Nythän tilanne on taas muuttumassa kun korkeakoulujen kapasiteetti ei riitä ja rahoitusta vähennetään entisestään...kaikki halukkaat eivät millään voi jatkossa päästä opiskelemaan yliopistoon tai sitten karsintaa aletaan tekemään opintomenestyksen perusteella.

Mun mielestä älykkyyttä on monenlaista. Ihmisellä voi olla hieno tutkinto takana, mutta todella huonot sosiaaliset tai käytännön elämään liittyvät taidot tai päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kontekstista: kun se koulujakäymätön peräseinäjoen duunari alkaa selventää "faktoja" vaikkapa maahanmuutosta, niin yhteiskuntatieteiden maisteri saattaa vähän tuhahtaa. 

Niin, ymmärrän kyllä, että yliopistossa jonkin tietyn aineen opiskelu antaa varmasti laajemmat tiedot aiheesta kuin muutamat itse luetut lehtiartikkelit. Lähihoitajan tietämys taas ei voi olla lähellekään yhtä laajaa kuin kirurgin. Ärsyttää silti sen duunarin aliarviointi jopa sellaisissa asioissa, mitä hän tekee työkseen ja mitä se maisteri ei ole opiskellut päivääkään. Hauki on kala siitä huolimatta, onko tuo tieto opittu päiväkodissa tai vasta yliopistossa.

Mä luulen, että kyse on enemmän siitä miten itse koet asian. Toki on olemassa ihmisiä jotka arvottavat ihmisiä koulutuksen perusteella, itsekin olet, mutta useimmat eivät kuitenkaan ole sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että koulutustaan korostavat yleensä vähemmän älykkäät ihmiset, jotka luulevat olevansa erityisen fiksuja. Ei yliopisto ole sen kummoisempi koulu kuin muutkaan, eikä siellä opiskelu kerro varsinaisesti korkeasta älykkyydestä. Kaveriesi kommentit kertovat heidän persoonastaan, ei koulutuksestaan.[/quo

Ehkä se on sitten joku pätemisentarve, mikä voi nousta lapsuudesta. Vikaa voi lisäksi olla myös omassa alemmuuskompleksissani. Todella monella tuntemallani yo-opiskelijalla saattaa olla hyvä muisti ja opiskelutaidot, mutta käytännön taidot aivan hukassa

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että kyse on enemmän siitä miten itse koet asian. Toki on olemassa ihmisiä jotka arvottavat ihmisiä koulutuksen perusteella, itsekin olet, mutta useimmat eivät kuitenkaan ole sellaisia.

Mulle on eräs akateeminen joskus sanonut aivan suoraan, miten ammattiryhmässäni on niin tyhmää porukkaa, ettei edes peruslaskut onnistu. Tottahan se varmasti joidenkin kohdalla on, mutta yhtä hyvin voisin sanoa, miten sinun ammattiryhmässäsi on niin sosiaalisesti vajaata porukkaa, ettei ihmisten kohtaaminen onnistu kuin välttelemällä katsetta ja etsimällä hoito-ohjeet netistä.

Kyllä ystävän pitäisi kuitenkin toisen työkokemusta arvostaa... Tai siis omituista kaveruutta, jos ei kunnioiteta toisen elämää sen vertaa. Itselläni on yliopistotutkinnot taskussa, mutta kaveripiiriini kuuluu kyllä kaikenlaisia ihmisiä erilaisilla koulutustaustoilla. Minulle se on rikkautta, kun näkee erilaisten ihmisten ajattelevan asioista eri tavoin ja tietävän erilaisia asioita. Työkavereiden kanssa jutut liittyy monesti työhön ja se taas ei virkistä vapaa-ajalla ketään. Muiden kanssa taas voi puhua ihan mitä milloinkin. Uskon kyllä, että usein koulutuksen mukana tulee ajattelutaitoakin, mutta kuten tässä ketjussa joku jo totesikin, niin kaikki yo käyneetkään ei välttämättä omaa sitä... Samaten joku duunari taas voi olla luonteeltaan kovakin pohtimaan ja ottamaan selvää asioista. Itselläni luonteenpiirteet vaikuttaa siihen, minkälaisten ihmisten kanssa viihdyn ja miten juttuihin suhtaudun. Jos akateemisen tutkinnon omaava on kovin kapeakatseinen, se ärsyttää ihan yhtä paljon kuin muidenkin kapeakatseisuus... Pätemiseen taas väsähdän heti alkuun, oli kyseessä kuka tahansa. Jos ihminen on omaan elämäänsa tyytyväinen, hänellä on myös mukavammat jutut. Ja jos ei ole tyytyväinen, niin en suoraan sanottuna nykymaailmassa ymmärrä, miksei hän tee asialle jotakin ja hanki koulutusta alalta, miltä sitä haluaa.  

Duunari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että koulutustaan korostavat yleensä vähemmän älykkäät ihmiset, jotka luulevat olevansa erityisen fiksuja. Ei yliopisto ole sen kummoisempi koulu kuin muutkaan, eikä siellä opiskelu kerro varsinaisesti korkeasta älykkyydestä. Kaveriesi kommentit kertovat heidän persoonastaan, ei koulutuksestaan.[/quo

Ehkä se on sitten joku pätemisentarve, mikä voi nousta lapsuudesta. Vikaa voi lisäksi olla myös omassa alemmuuskompleksissani. Todella monella tuntemallani yo-opiskelijalla saattaa olla hyvä muisti ja opiskelutaidot, mutta käytännön taidot aivan hukassa

Jos tämä oli ap, niin kaverisi siis mielestäsi osoittavat käyttäytymisellään, että vähemmän kouluttautuneet, kuten sinä, eivät voi tietää tietyistä asioista. Mutta samalla tavallahan yrität itse tässä yleistää, että yliopistolla pärjää pelkällä ulkoluvulla ja opiskelutaidoilla, mutta käytännössä akateemisen tutkinnon suorittaneet eivät osaakaan mitään.

Minusta tällaisia yleistyksiä ei kannattaisi tehdä puoleen, eikä toiseen. Tunnen töideni kautta paljon eri alojen akateemisia, jotka ovat fiksuja ja osaavat asiat erinomaisesti myös käytännössä. Jotkut korostavat omaa koulutustaan, toiset eivät. Toki sellaisiakin on, jotka eivät osaa käytännössä niitä oman alan töitä, vaikka heillä onkin akateeminen tutkinto. Vastaavasti samanlaisia ihmisiä löytyy myös ei-akateemisista, sellaisia, jotka ovat erinomaisia asiantuntijoita työssään tai eivät sitä ole. Tai sellaisia, jotka haluavat korostaa itseään ja osaamistaan tai eivät sitä tee. 

Ehkä todellakin kyse on tässä puolin ja toisin jostain tunteesta ylipäätään omaan itseen liittyen ja siitä, että kuvittelette mielessänne, mitä toinen ajattelee. Jos olette hyviä kavereita, niin eikö tästä voisi yrittää puhua? Esim. voisit sanoa, että sinulla tulee tällaisissa tilanteissa tunne, että sinun osaamistasi kyseenalaistetaan ja katsoa, mitä kaverisi siihen vastaavat.