Äidit - tekeekö koskaan vain mieli häipyä?
Välillä on alkanut tuntua, että en vain jaksa tätä elämää. Lapset ovat murrosikäsiä, ja varsinkin tyttö on usein aika hankala, vaikka ovatkin tietysti rakkaita. On ollut kaikenlaista sairastamista perheessä, ja itse olen joutunut työttömäksi. Siitä johtuen otan arjesta ja kodista paljon enemmän vastuuta kuin mies, ja tavallaan ymmärrän sen koska olen kotona, mutta samalla kypsyttää. Huomaan olevani se joka joutuu aina naputtamaan lapsille ja miehellekin kun eivät ota samalla lailla vastuuta kotona. Mies tekee satunnaisesti asioita, mutta se ei tunnu tulevan luonnostaan niin että jatkuvasti ylläpitäisi jonkinlaista siisteyttä. Sanottakoon että en ole mikään siisteysintoilija itsekään, eli siitä ei nyt ole kyse.
Välillä tulee tunne, että haluaisin vain häipyä johonkin kauas missä kukaan ei tuntisi mua ja missä kukaan ei vaatisi multa mitään. Saisin vain olla ja vastata omista asioistani ja sotkuistani enkä kantaa huolta kestään muusta. Työttömälle keski-ikäiselle ei tunnu työmarkkinoilla muutenkaan olevan erityisesti mitään käyttöä.
Onko kellään ollut samanlaisia fiiliksiä?
Kommentit (5)
Aina joskus.
Lapsi vasta 10 ja miehessä ei sinänsä ole valittamista. Ei vaan jaksa olla se jolle lapsi aina narisee yms.
Tekee ja teinkin niin. Mies hoitaa lapset, en kestänyt sitä enää. En tiedä nyt kasvatuksen tasosta, mutta ainakaan mun ei tartte olla siitä nyt vastuussa, tai ihmiset ajattelee, että mä en oo.
Vierailija kirjoitti:
Hae ahkerasti töitä, kyllä joskus väkisinkin jotain löytyy.
No olen nyt yli vuoden hakenut todella ahkerasti, mutta ei vaan löydy. Ikärasismi on todellista. Olen myös hakenut paikkoihin, joihin olen "ylikoulutettu", mutta niihinkään ei oteta. AP
Hae ahkerasti töitä, kyllä joskus väkisinkin jotain löytyy.