Huvittaa mammat, jotka marisevat siitä kun vielä yli 1v heräilee öisin usein tissille.
Kukas mahtaa olla siihen syyllinen? :D
Lähetään vaikka siitä, että hyvä! Onnistuit imettämään yli 6kk, jopa 12kk saakka, mutta yli yksveetä ei enää TARVITSE imettää. 10kk alkaen voi alkaa jo tutustua lehmänmaitoon tai kauramaitoon ja vaikka äidimaidon vieroitusvalmisteeseen.
Ja ne yösyötöt. Miksei aleta jo hyvissä ajoin esim 4-6kk ikäisenä vierottautumaan yöruokailusta? Miksi pitää jokaiseen vauvan inahdukseen vastata tissillä? Sitten nukutaan perhepedissä kun lapsi on eskarissa ja valitetaan väsymystä.
Itse nukutin omat lapseni alusta alkaen omaan sänkyyn ja yö syötöt hoidin makkarissa nojatuolissa ja nostin vauvan takaisin omaan sänkyyn. Eli en edes antanut vauvalle sitä mielikuvaa, että tässä minä nukukin tississä kiinni. Ensimmäinen lapseni heräsin n. 6kk ikään saakka öisin 1-2 kertaa tissille, sitten aloin lopettelemaan yösyöttöjä ja imetyskin loppui omaan tahtiin ilman ongelmia. Toisen lapsen kohdalla olikin sitten ehkä tuuria, mutta 3kk lähtien vauva nukkuikin jo yöt kokonaan ja nukkuu edelleen. On nyt 1,5v. Nuorempaa en imettänyt 3kk kauempaa.
Eli mammat! Ottakaa tästä nyt opiksenne yrittäkää alkaa lopettelemaan yösyöttöjä hyvissä ajoin 3-4kk iässä ja tissistä vierottautumista viim. 6kk iässä. Ja vauva heti omaan sänkyyn!
Mitään järkeä kiusata itseään, puolisoaan ja mahdollisia muita lapsia perhepedillä, tissille kinuavalla taaperolla ja kroonisella väsymyksellä. Oikeesti yli 1 vuotiasta on todella vaikea vierottaa tissistä tai opettaa omaan sänkyyn! Tehkää se ajoissa, niin koko perhe kiittää! :)
Kommentit (25)
Tuota tuota... ensinnäkin alle vuoden ikäisen vauvan täysi unijakso on 5 tuntia. Yksilöitä on. Alussa kun vauvan vatsalaukku on pieni, niin vauvalla voi olla nälkä 20min välein. Ajan myötä vatsalaukun kasvaessa ja äidinmaidon kehittyessä energiapitoisemmaksi myös ruokailuajat pitenee. maito myös imeytyy nopeasti. HUOM! Nämä ovat viitteitä, jokaisen vauva on yksilö unien ja ruuan suhteen.
Nonii. Suomessa suositus on imettää sinne vuoden ikään saakka. WHO taas suosittelee imetettävän vähintään kahteen ikävuoteen saakka. Joku on tutkinut, että lapsen luontainen imeväisikä olisi jopa seitsemään ikävuoteen saakka, maitohampaiden tippumiseen saakka. Ei se tietenkään tarkoita, että olisi pakko imettää näin pitkään. WHO:n suositus ei ole myöskään pelkästään afrikan nälkäänäkeviä varten, vaan myös länsimaiset lapset hyötyvät äidinmaidosta. Siinä on vasta-aineita, vitamiineja, hivenaineita, hyvälaatuisia bakteereja. Rinta on myös läheisyyttä ja turvaa.
Lapsille suositellaan hapanmaitotuotteet 10kk iästä lähtien, ei missään nimessä tavallista lehmänmaitoa sen ikäiselle lasiin. Piimää, jogurttia ja vähäisissä määrin juustoa (alle vuoden ikäiselle ei saisi antaa ylimääräistä suolaa yhtään ja juustot on runsassuolaisia).
Noniin. Ja sitten sinne uneen. Toki vauva voi yöllä herätä muutenkin, mutta usein pieni lapsi voi ihan oikeasti herätä siihen, että on nälkä. Vuoden ikään äidinmaito/korvike on kuitenkin pääasiallinen ravinnonlähde muiden kiinteiden ohessa. Ne maisteluannokset ei kauheasti pidä nälkää, vaikka puolessa vuodessa määrät kasvaa koko ajan. Äidinmaito myös muuttuu lapsen mukana. Puolivuotiaana pumpattu maito on ihan eri näköistä kuin vuoden ikäisen maito.
Noin. Tossa oli jo monia syitä lapsentahtiseen imetykseen. Imetys on tärkeää, vaikka puolen vuoden jälkeen äidinmaito ei ole ainoa asia riittämään vauvan kasvuun ja ruokaherkkyyksien estämiseen. Se ei ole aina helppoa ja se on tosi sitovaa. On tiheänimun kausia, hulinoita, tulee hampaita ja ollaan kipeitä. Se voi väsyttää ja sen takia olla ärtynyt. Ja siitä saa mielestäni valittaa, niinkuin voidaan valittaa vaikkapa säästä, tai unohti ostaa leipää kauoppareissulla. Päätös on kuitenkin tehty lapsen hyvinvointi edellä.
Imetys tai imettämättä jättäminen on aina perheen oma päätös. Ei nää valinnat tee kenestäkään sen parempia ja jokainen tekee parhaat päätökset itselleen. On olemassa lukemattomia muita tapoja hoitaa asiat. Miksi siis naureskella yli vuodenikäisen lapsen imettämistä? Heillä on siihen liittyviä haasteita, muilla vanhemmilla on toisenlaisia haasteita pienen lapsen kanssa. Naureskeletko heillekkin? Minä olen ennemmin ystävilleni tukena, vaikka ongelma olisi niinkin hassu kuin lapsi huutaa ja itkee, kun lempitutti meni rikki, eikä vastaavat kelpaa.
Meillä tissitelleet ja nukkuneet 2- veehen äitin ja isin vieressä, kaikki neljä. Siirtyneet kivuttomasti omaan sänkyyn 2-3 vuotiaina.
Ja olen tuttavapiiristä ainoa äiti joka ei ole koskaan väsynyt tai lopussa.. Ehkä se kertoo jotain.
Hienoa, että osaat itse olla ylpeä siitä, ettet halunnut tai osannut imettää kunnolla, saati olla läsnäoleva ja lapsen tarpeisiin vastaava äiti. Yleensä nämä asiat aiheuttavat pettymyksen tunteita, mikä sinänsä on jopa normaalimpaa, sillä periaatteessa olet epäonnistunut. Nykyään tämä ei tietenkään johda mahdollisia henkisiä ongelmia suurempiin vaikeuksiin, mutta otetaan kuitenkin huomioon, että nykyaikaa on kuitenkin kestänyt hyvin, hyvin lyhyen aikaa ihmisen historiassa. Vielä 100 vuotta sitten olisi ollut odotettavissa, että lapsesi olisivat kuolleet alle vuosikkaina.
Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että monet uniongelmat ovat korjattavissa omilla valinnoilla.
Siis tuleeko ne mammat teidän oven taakse yöllä?
Soita poliisit.
Suhtaudutko muihinkin asioihin samalla tavalla?
Jos vaikka päätät mennä töihin niin ei voi valittaa siitä että on ollut kiireisiä päiviä tai turhia palavereita. Sitähän on ihan itse päättänyt mennä töihin. Oma valinta.