Eroamassa? :(
Meillä on kohta 3v tyttö ja 9kk ikäinen poika. Yhdessä olemme ollet reilu neljä vuotta, josta naimisissa kohta 3v. Menimme aikoinaan yhteen salamavauhtia, näin jälkikäteen ajatellen, etenimme liian nopeasti. Sopassa on mukana myös mieheni lapsi edellisestä suhteesta (joka ei kestänyt kauan, mutta lapsi ehdittiin laittaa alulle), joka tuo omaa lisää tähän muutenkin raskaaseen arkeen.
Riitelemme paljon. Riidat johtuvat mieheni mielestä siitä, että minä olen nalkuttava ja hullu kyylä akka, pahin johon hän on koskaan törmännyt jne. Mun mielestä riidat johtuvat siitä, että tunnen itseni yksinhuoltajaksi lasten hoidon suhteen, mies istuu tietokoneella tai katsoo televisiota. Minä hoidan lapset aina, puurot vaipat aamuherätykset, yöherätykset, ihan kaikki.
Eilen hermostuin siitä, kun mies tuli koulutusreissulta ja kaikki olikin hyvin, oikein odotin miestäni kotiin, kunnes kävin tietokoneella ja huomasin, että mies oli käynyt kaupunkichatissa. Minkä takia hänellä on siellä tarve käydä? Mies selitti, että hän kävi katsomassa, onko hänen sinkkukaverinsa siellä juttelemassa. Niin. Ja sitten siitä kehkeytyi taas tutun kaavan mukainen riita, minä olen kyylä ja hullu jne. Ja sitten se iänikuinen uhkaus " vielä mulla ei mitään oo muiden kanssa, mutta kohta on, kun olet tuollainen" . Ja tämä sama uhkaus on toistunut varmaan satoja kertoja...Ja mies ihmettelee, miksi en luota häneen...
Joka riidan yhteydessä mies myös nimittelee minua ties miksi, idoootiksi, kusipääksi, hulluksi. Minun pitäisi mennä jonnekin juttelemaan, kun on kuulemma mt-ongelmia jne. On myös uhkaillut useamman kerran lyövänsä, jos en kuulemma ymmärrä lopettaa ajoissa.
Meillä ei juuri koskaan suudella, ei halailla ei osoiteta rakkautta. Seksiä harrastetaan n. 1-2 kertaa kuukaudessa ja aina silloin mies on humalassa.
Niin, mies juo joka viikonloppu enemmän tai vähemmän. Yleensä istuu kalja kourassa koko illan. Baareissa ei käy, paitsi jos on jotain työpaikan juttuja.
Yksi asia mistä saamme riidan, on miehen kielenkäyttö ja asenteet ja arvot. Kiroilee kaikilla mahdollisilla sanoilla estottomasti lasten aikana, haukkuu muita ihmisiä, nimittelee kaikkia, on tosi rasistinen.
Minä en haluaisi olla se nalkuttava ja mustasukkainen akka, minkälaiseksi tämä suhde mut tekee. Olen luonteeltani aina ollut iloinen ja ihmistenkanssa toimeentuleva, hyvin pärjäävä ihminen. Huumorintajulla olen aina selvinnyt tilanteesta kuin tilanyeesta. Työskentelen vaativalla sos.alalla. Nyt olen toki äitiyslomalla. Mies ei toki työtäni arvosta, vaan vinoilee siitäkin.
Olen uhkaillut erolla monta kertaa, ja tiedän että tämä on tosi typerää. Mutta riitojen aikana mies tekee aina selväksi, että minä en merkitse enää mitään, minun tekemiset on hänelle täysin yhdentekeviä jne. Eilen kysyin, että miksi sitten haluaa vielä jatkaa ja sanoi, että lasten vuoksi. Minä haluaisin myös, että lapsillani olisi ehyt perhe. Jos tämä näin jatkuu, niin tästä kärsivät kyllä myös lapset.
Nyt ensimmäistä kertaa mietien eroa täysin tosissani. Mies kuitenkin uhkailee, että vaatii lapsia itselleen, lopettaa työnteon, koska ei halua maksaa taloa, joka sitten myydään jne. Minä en haluaisi lapsista riidellä, koska haluaisin, että asiat menisivät mahdollisimman pehmeästi lasten kannalta, jos se tässä tilanteessa on edes mahdollista. Mutta en myöskään ole valmis antamaan lapsia miehelleni, en missään tapauksessa. Haluaisin jäädä asumaan nykyiseen taloomme, mutta en usko yksin tässä pärjääväni taloudellisesti, niskassamme on isot velat plus omakotitalon muut kustannukset. Mieskään ei suostu muuttamaan. En tiedä miten tästä eteenpäin...tarvitsisin aikaa miettiä asioita, mutta en haluisi mennä kenenkään nurkkiin asumaan.
Ja toisaalta mies osaa olla myös mukavakin, laittaa ruokaa ja leikkii lasten kanssa.
Kommentit (10)
Kiitos sympatioista. Ehkä haenkin apua, mutta meille yhdessä. Olemme kerran jo olleet menossakin srk:n parisuhdeneuvontaan, mutta jostain syystä virkailija ei ollut paikalla sovittuna aikana ja asia jäi sitten siihen.
En haluaisi luovuttaa vielä, mutta jotenkin se lamauttaa, kun toinen ilmoittaa, että minä olen täysin yhdentekevä, ei rakasta jne. Voi olla, että halusi vain pahoittaa taas mieleni, tai sitten kertoi vain totuuden.
Mieheni osaa olla tosi ilkeä halutessaan ja on sitä ollut aina ja kaikille läheisilleen, äidilleen, sisaruksilleen jne. Silti häntä kohdellaan kuin jotain kuningasta ja onkin tietysti iltatähti. Minä en ymmärrä, miksi joku haluaa tahallaan saada toiselle pahan mielen, se on täysin mun luonteen vastaista.
No, tähän mun jaksamiseen ja mielialoihin vaikuttaa tietysti myös älytön univelka. Mies on vuorotöissä ja minä herään aina öisin ja aamuisin. En ole tämän 3 vuoden aikana, koskaan saanut jäädä aamulla nukkumaan. Ja tämän nuorimmaisen synnyttyä, olen ottanut päivätirstat ehkä kaksi tai kolme kertaa. Ja on erittäin levoton nukkuja, yökouluakin on yritetty, mutta hyvän alun jälkeen otti vähän takapakkia, kun pienelle iski flunssa ja nyt pitäisi jaksaa aloittaa uudestaan tää " koulutus" .
No joo, nyt jatkamaan arkista aherrusta ja viettämään aikaa lasten kanssa. Yritän jutella miehelle vielä vähän paremmassa hengessä ja ehdotan sitä avun hakemista. Lapset on kuitenkin aika iso motivaattori.
Hei amr73,
luin viestisi ja on sanottava, että aika lohduttomalta elämäsi kuulostaa. Kuten lotuskin totesi, et tosiaankaan ole mielenterveysongelmainen. Ulkopuolisen näkökulmasta miehesi vaikuttaa ihmiseltä, joka käyttäytyy kuin uhmaikäinen. Lisäksi hänen käytöksestään kuvastaa täydellinen kunnioituksen puute, joka on aika olennainen tekijä parisuhteessa.
Et ollut listannut montakaan positiivista asiaa yhteiselämästänne. Se kertoo jo aika paljon. Minun on vaikea antaa sinulle muuta neuvoa kuin että punnitse suhteenne hyvät ja huonot puolet, ole terveen itsekäs ja mieti, millaista elämää haluat elää ja onko tämä sitä. Näyttäisi siltä, että miehesi ei halua jakaa arkeen liittyvää vastuuta, vaan vain käydä töissä ja sen jälkeen lepäillä kotona, kun sinä hoidat rutiinit ja uuvutat itsesi.
Itse en todennäköisesti tuota menoa jaksaisi, vaan pistäisin miehen niska-perse -otteella ulos tavaroineen. Mitä tulee eroon ja sen järjestämiseen, käytännön asiat järjestyvät aina. Pyydä apua sukulaisilta ja ystäviltä käytännön asioiden järjestelyyn, jos eroon päädyt. Pidä kiinni omista oikeuksistasi.
Älä epäile omia tuntemuksiasi ja oloasi. Jos sinulla on jatkuvasti paha mieli miehesi edesottamusten takia, jotain pitää asialle tehdä.
Mies soitti töistä, että vieläkö mulla on paha mieli ja sanoin, että eihän mitään ole vielä selvitettykään. No, ehdotin avun hakemista ja mies lupasi, " Jos se sua auttaa" . Eli mulla on ongelmia, ei hänellä. Niinpä niin.
Niin, niitä suhteemme positiivisia puolia...kyllä niitäkin on. Normaali arki ja elo on ihan leppoista ja mukavaa, turvallistakin. Ja lapset tietysti on ilon aihe meille molemmille. Mutta joo, kun luen itsekin tuota ensimmäistä tekstiäni, niin oikein havahdun, miten karulta se kuulostaa, enkä ole edes liioitellut...Yritän uskoa, että avun hakeminen saa meille kummallekin eväitä ajatella asioita uudella tavalla ja parisuhteemme pääsisi uusiin uomiin. Katsotaan miten käy.
että miehelläsi on narsistinen minävaurio: http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2. Minunkin exälläni oli ja erosin, kun viimein sen tajusin. Lapsi oli tuolloin 10 kk. Lue tekstejä ja tutkaile, tuntuuko tutulta...
meilllä kanssa oli aika nopea alku, jolloin rakastumisvaihe (paita-perse vaihe) loppui lpsen saantiin. siitä alkoi arki rullata ja lapsia tuli lisää (nyt 4kpl). ja meillä oli aivan samoja ongelmia, mä olin kunnon pirttihirmu, nalkutin, olin tyytymätön jne. mies yritti parhaansa isän roolissa (hyvin siitä selviytyikin mutta minulle ei kelvannut :). sitten alkoi samaiset kunnioituksen, rakkauden ym puute korventaa todella välejä. ja muuten mäkin oli se " mielenterveyspotilas" meidän parisuhteessa, miehen sanojen mukaan.. :)
oli siis suhteen päivityksen paikka. juttelimme n.3 v ajan mitä haluamme toisiltamme, mitä haluamme tulevaisuudeltamme, mikä toisessa on ihanaa, mikä toisessa ottaa kovasti aivoon jne. päivitimme siis tietojamme toisistamme. sitte teimme lupauksen aloittaa hellyyden osoitukset (siis tietoinen päätös koskea toista!) . ajatuksena oli josko saamme hellyyden takaisin ja sitä kautta siitä tulisi taas " tapa" . ja nyt jälkikäteen katsottuna se toimi!
ja se mikä on tärkeintä, olemme joutuneet tietoisesti heittämään silmiltämme " lasit" joiden kautta näimme toisemme. jos mä näin aiemmin mieheni vaikka käytöstavoiltaan huonona miehenä (esim) , jouduin tietoisesti etsimään hänestä hyväkäytöksisyyttä ja yllätys sitä löytyi. kunhan sen vain etsi eikä vain katsonut " ärsyttäviä piirteitä" niinkuin aiemmin. samoin mieheni joutui tekemään nalkutukseni kanssa, niinä hetkinä kun en nalkuttanut hän joutui tietoisesti miettimään ettei vaimo nyt nalkuta jne. tähän sitouduttiin molemmat. toistahan ei voi muuttaa mutta omassa päässsään pystyy miettimään kestänkö elää tuollaisen toisen piirteen kanssa lopunelämää. ja kun näitä punnituksia tekee niin ei kovin vähäisillä perusteilla eroa harkitse.. tajusit kai?
eli jos saan sivusta sanoa on tuo teidän juttunne normaalia! mutta normaalia ei ole että tilanne jatkuu tuollaisena eteenpäin, tehkää töitä keskustelemalla suhteenne eteen. aina on toivoa jos MOLEMMAT sitä haluaa ja SITOUTUU tekemään töitä suhteen eteen. teillä on niin pienet lapset jotka vievät paljon vielä energiaa parisuhteeltanne. mutta keskittykää tietoisesti toisiinne arjen seassa. ette tarvitse kylpylä vkonloppuja vaan sitä että huomaatte toisenne siinä arjessa positiivisella tavalla. käytän koko ajan sanaa " tietoisesti" koska muutoksen lähdettävä tietoisuudesta. mielestäni tietoisuus on sitä että kokee tilanteen tarvitsevan muutosta parempaan, jolloin tarttee miettiä se muutoksen tarve ja muutoksen suunta.
tässä jotain millä halusin tsempata sua eteenpäin, älä luovuta. muutos mahdollinen jos miehesi sen tarpeen hoksaa tulevaisuudessa. puhu sitekästi se mies ei hetkessä hoksaa muutoksen tarvetta eikä allekirjoita heti sinun haluaamaasi :) näin ainakin meillä meni. mutta sitkeästi puhuin ja nykyään mieheni jopa ymmärtää ja näkee parisuhdeasiat samoin kuin minä :) mutta töitä tein sen eteen, ja mikä parasta huutamatta ja nalkuttamatta :D
keittiöpsykolooki uikku :)
Kannattaa varmaan miettiä vähän perusteluja, miksi on tuollaisessa liitossa.
Parisuhdeterapia ja sitten ero jos homma ei toimi.
Jälkeenpäin ihmettelet, miksi siedit tuollaist akäytöstä ja alennuit siihen itsekin.
Itsekin aioin ehdotta tuota narsistien uhrien tukisivua.
Miehesi käytös kuulostaa aivan samalta kun nuo hurmurit tuolla palstalla.
Yksi neuvo sinulle JUOKSE JA LUJAA narsistisestahäiriötä sairastavan kanssa ei voi olla yhdessä se imee sinusta kaiken ja lopulta sairastuttaa sinutkin.Varsinkin lasten takia kannattaa erota.
Voimia sinulle helppoa se ei tule olemaan sillä nuo osaavat ne sanat jotka sinä haluat kuulla.
Tuosta parisuhdeterapiasta/ hoidosta ja ulkopuolisen avusta, tulet huomaamaan että kaikki käännetään sinun syyksi ja mies täysin viaton ja hurmaa peräti terapeutinkin.Mene ihmeessä lukemaan tuonne palstalle.
Ystäväni on juuri selvinnyt kamalasta suhteesta narsistiin ja mies ei vieläkään jätä häntä rauhaan vaikka erosta on jo 3 kk.
Kaveri kyttää pihalla ja häiriköi puhelimella.
Jotenkin tuntui niin tutulta toi sinun teksti,valitettavasti.Meillä jokseenkin sama tilanne,olen niin kyllästynyt koko ukkoon.Meillä myös 2pientä lasta,toinen ihan vauva vasta.Naimisissa emme ole,seurusteltu ollaan muutama vuosi.
Minä teen suurimman osan kotitöistä,siis melkein kaiken...en ole koskaan nähnyt miehen tekevän ruokaa,siivoavan jne.isomman lapsen kanssa hän touhuaa jonkin verran mutta vauvaa ei hoida juuri ollenkaan.Muutaman kerran vain on vaihtanut vaipankin.ja kyse ei ole siitä,ettenkö antaisi miehen hoitaa vauvaa!Mutta kun en jaksa enää käskyttää häntä tekemään jotain,aina pitää pyytää,että " ota vauva syliin,rauhoittele sitä yms." Olen yrittänyt jättää vauvaa paljon isänsä kanssa kahdestaan mutta aina mies soittaa että " alahan tulla jo,tämä kitisee täällä" .
Sitten vielä,rakkaus puuttuu meidän suhteesta,niin kauhealta kuin se kuulostaakin.Ikinä ei pussailla,halata tms.
Mies ei koskaan sano mitään hyvää minusta,olen myöskin se nalkuttava akka.Kun minulla on paha mieli(harvoin näytän sen),mies saattaa sanoa että Älä ala pillittämään!silloin tuntuu tosi pahalta.En saa häneltä minkäänlaista tukea.
Olen yrittänyt ehdottaa miehelle,että tehtäisiin kahdestaan jotain,lähdettäis vaikka syömään ravintolaan yms. niin ei kuulemma kiinnosta.
On meillä myös hyviäkin hetkiä,nauramme paljon,huumorintajua ei puutu.Tuntuu vaan ettei se riitä.
En ole niin rohkea että uskaltaisin erota,olen kyllä uhkaillut,mutta turhaan...Ja lasten takia haluan että olemme yhdessä.Kun aikoinaan tutustuimme,mies oli ihana jne. mutta ei ole enää!
Sinulle toivotan jaksamista ja kesän odotusta,eiköhän ne asiat jotenkin järjesty!=)
Hei,
haluaisin tosi paljon sanoa jotain, mistä olisi apua. Kun en sitä osaa niin lähetän sinulle täydestä sydämestäni oikein paljon voimia ja jaksamista.
Tietenkään sinulla ei ole mielenterveysongelmia. Mutta koska olet itse sosiaalialalla tiedät varmasti, että on olemassa ihmisiä, jotka on koulutettu auttamaan silloin, kun omat voimat eivät riitä. Itse olen ammattiapua pyytänyt ja sitä myös saanut. Kertaakaan minua ei silti ole hulluksi luokiteltu.
Varmaankin sinulla ajatukset pyörivät nyt moneen suuntaan. Voi olla, että ammattiauttaja pystyisi auttamaan sinua selkiyttämään omia ajatuksiasi. En tarkoita painostaa sinua mihinkään, koska itse tiedät parhaiten, mikä sinua voisi auttaa ja mikä ei. Tulin vain niin surulliseksi, kun kukaan ei vielä ollut vastannut sinulle, että halusin ainakin lähettää voimia.