Sinä joka ET pidä työstäsi, mitä työtä teet?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että täällä kommentoineet opettajat ovat kuvitteleet työn olevan lasten leikkiä, oppilaat kaikki kilttejä ja fiksuja, oppivat heti ja tekevät kuten käsketään. Kympin tytöt haluaa opettaa kympin tyttöjä, eikö? Ei kaikista ole tuolle alalle, varsinkin niillä joiden kuvitelmat ovat olleet täysin epärealistisia opiskelemaan hakiessa.

Tässä ketjussa oli tarkoitus kertoa epämieluisasta työstä eikä pohtia kenenkään soveltuvuutta alalle.

Pakkajana tehtaassa. Täyttä paskaa. Yksitoikkoista ja tappavan tylsää.

Näytteenottoa labrassa. Kova työtahti (jota johto pystyy tarkkailemaan etänä), paljon toistoa, pitää olla niin asiakaspalveluhenkinen, joskus vaikea saada näytettä, välillä kielitaidottomia asiakkaita, itkeviä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että täällä kommentoineet opettajat ovat kuvitteleet työn olevan lasten leikkiä, oppilaat kaikki kilttejä ja fiksuja, oppivat heti ja tekevät kuten käsketään. Kympin tytöt haluaa opettaa kympin tyttöjä, eikö? Ei kaikista ole tuolle alalle, varsinkin niillä joiden kuvitelmat ovat olleet täysin epärealistisia opiskelemaan hakiessa.

No en todellakaan kuvitellut lähteväni vain leikittämään lapsia opetusalalle. Työskentelin ennen opintoja kouluavustajana sekä sijaisena, joten ihan realistisen käsityksen oppilaista ja koulumaailmasta sain. Opettajan työ on vain muuttunut viime vuosien aikana aivan hirvittävästi ja huonoon suuntaan. Opettajan työhön on tehty valtavia heikennyksiä verrattuna vaikka kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen. On viety keinot kurinpitoon ja avustajat. Hyväksi havaitut opetusmenetelmät on opetussuunnitelmaa myöten heitetty romukoppaan. Niiden tilalle on tulleet mm. suuret ryhmäkoot ja inkluusio + kaikesta mahdollisesta on leikattu urheiluvälineistä oppikirjoihin. Oireileville lapsille, joita on aiempaa enemmän, on entistä vaikeampaa saada minkäänlaista apua. Työtä on nykyisillä resursseilla mahdotonta tehdä hyvin, ja leikkuri viuhuu takuuvarmasti taas, kun päättäjät määrittävät ensi vuoden budjettia peruskouluun. Minä ainakin lähdin töihin aivan toisenlaiseen kouluun kuin miksi se on muuttunut. 

Koulun keittiöllä (olen myös ollut muilla keittiöillä). Itse työ olisi mukavaa, mutta työ on tehty mahdottomaksi. Henkilökuntaa on meillä aivan liian vähän ja kiire on KAUHEA. En ehdi käydä edes vessassa ja joka päivä tulee ylitöitä. En nauti yhdestäkään työpäivästä. Joka päivä kotiin lähtiessä tuntuu, että kaikki hommat jää kesken. Keittiötyötä ei myöskään arvosteta. Olen useissa paikoissa alinta kastia. On opettajia, jotka kääntävät katseen toiseen suuntaan, jos tervehdin heitä.

Työ vie kaiken energian. Kotona jaksan vain maata sohvalla. Olen alkanut inhota ruoanlaittoa kotona ja minulla ei ole ollenkaan ruokahalua. Tympäisee ensimmäisenä kotona alkaa laittaa ruokaa, siivota ja tiskata. Siihen päälle työstressistä johtuva unettomuus, ahdistus ja itkuun purskahtaminen aivan ihme syistä sekä jatkuva päänsärky yms. Burn out on hyvin lähellä.

Päivittäinen työstäkäyvä juominen ja siihen rahan hommaaminen.

Olen jo niin urautunut, että irtikään ei pääse ja muuhun ei pysty.

Kerrossiivous. Aivan liian tiukaksi vedetty. Koko ajna työntekijäpula, ylipitkiä päiviä. AIKAA EI OLE SIIVOTA KUNNOLLA JOTEN VEDETÄÄN HUTASTEN (ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET JUOKO NIISTÄ LASEISTA!) KOKO AJAN VALITUKSIA ESIMIEHELTÄ JA HOTELLILTA, ASIAKKAILTA.

Hävettää tehdä sekundaa. Mutta on vain selviydyttävä :/

Upp, sano ruåtsalainen!

Kaupan kassalla, työkaverit+pomo aivan ihania, työkin olisi muuten ihan jees, mutta asiakkaat häiritsee. En mä kyllä enää viitti paljon pingottaa, vetelen vaan tavaroita verkkaisesti piip piip piip. Jos ei tahti miellytä, menkööt muualle.

Vierailija kirjoitti:

Koulun keittiöllä (olen myös ollut muilla keittiöillä). Itse työ olisi mukavaa, mutta työ on tehty mahdottomaksi. Henkilökuntaa on meillä aivan liian vähän ja kiire on KAUHEA. En ehdi käydä edes vessassa ja joka päivä tulee ylitöitä. En nauti yhdestäkään työpäivästä. Joka päivä kotiin lähtiessä tuntuu, että kaikki hommat jää kesken. Keittiötyötä ei Pomo ilmoitti tänään,että tekee jatkossa työvuorolistat ja tilaukset (ei oo kuulema iso homma). Eli ei anna mulle palkankorotustamyöskään arvosteta. Olen useissa paikoissa alinta kastia. On opettajia, jotka kääntävät katseen toiseen suuntaan, jos tervehdin heitä.

Työ vie kaiken energian. Kotona jaksan vain maata sohvalla. Olen alkanut inhota ruoanlaittoa kotona ja minulla ei ole ollenkaan ruokahalua. Tympäisee ensimmäisenä kotona alkaa laittaa ruokaa, siivota ja tiskata. Siihen päälle työstressistä johtuva unettomuus, ahdistus ja itkuun purskahtaminen aivan ihme syistä sekä jatkuva päänsärky yms. Burn out on hyvin lähellä.

täällä sama työ ja sama tilanne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että täällä kommentoineet opettajat ovat kuvitteleet työn olevan lasten leikkiä, oppilaat kaikki kilttejä ja fiksuja, oppivat heti ja tekevät kuten käsketään. Kympin tytöt haluaa opettaa kympin tyttöjä, eikö? Ei kaikista ole tuolle alalle, varsinkin niillä joiden kuvitelmat ovat olleet täysin epärealistisia opiskelemaan hakiessa.

Tässä ketjussa oli tarkoitus kertoa epämieluisasta työstä eikä pohtia kenenkään soveltuvuutta alalle.

Mutta että suurin osa kommentoijista on opettajia? Ovatko nuorehkot opettajat suuri demografinen ryhmä vauva-palstalla ja ovatko he keskimääräistä tyytymättömämpiä työhönsä?

Lähihoitaja vanhuspuolella. Ei varmaan tarvitse kertoa, miksi työ ei kiinnosta. Vanhukset , suurin osa ihania, mutta työstä tehty mahdotonta hoitaa heitä hyvin. Pelkkää säästöä säästön perään. Hosumista, juoksemista, hoito on toissijaisen asia. Lattioiden pesu on tärkeämpää, kuin vanhusten hyvä ja välittävä hoito. En jaksa enää. Onneksi määrä-aikaisuus loppuu pian.

Olen lastenhoitaja Lapset ihania, myös vanhemmat, työkaverit mukavia; pomo huono, mutta onneksi ei paljon näkyile, työtahti tappava

Psyk. Sh.

Potilastyö on tai olisi ihanaa, jos saisi rauhassa tehdä.

Mutta ei. Johtoporras, joka ei käytännön työstä tiedä mitään sekaantuu joka asiaan ja keksii hieboja kehittämisideoita joista potilaat eivät hyödy mitään.päinvastoin, vie aikaa potilastyöstä.

Henkilökohtainen avustaja.

Huono palkka, epäsäännölliset työajat, bussilla ympäri kaupunkia ravaaminen, fyysinen ja henkinen väkivalta on todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Pakkajana tehtaassa. Täyttä paskaa. Yksitoikkoista ja tappavan tylsää.

Kuulostaa ihan loistavalta. Aivot narikkaan ja tuotteet pakettiin. Yhen kesän teinkin täysin yksitoikkoista hommaa, oli ihan mukavaa kyllä. Oli vielä sellainen homma jossa tietokoneeseen tarvinnut koskea. Ei sillä etten osaisi, mutta nykyinen ns. päätetyo ei ole minusta kovin kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että täällä kommentoineet opettajat ovat kuvitteleet työn olevan lasten leikkiä, oppilaat kaikki kilttejä ja fiksuja, oppivat heti ja tekevät kuten käsketään. Kympin tytöt haluaa opettaa kympin tyttöjä, eikö? Ei kaikista ole tuolle alalle, varsinkin niillä joiden kuvitelmat ovat olleet täysin epärealistisia opiskelemaan hakiessa.

Tässä ketjussa oli tarkoitus kertoa epämieluisasta työstä eikä pohtia kenenkään soveltuvuutta alalle.

Mutta että suurin osa kommentoijista on opettajia? Ovatko nuorehkot opettajat suuri demografinen ryhmä vauva-palstalla ja ovatko he keskimääräistä tyytymättömämpiä työhönsä?

Onko se nyt joku ihmetyksen aihe, jos opettajat ovat tyytymättömiä työhönsä?

Vierailija kirjoitti:

Jos aikaisempia saa mainita (ja mähän nyt mainitsen joka tapauksessa, heh), niin turvatarkastajan työ Helsinki-Vantaalla oli kauheaa. Ensinnäkin työajat oli sanoinkuvaamattomat: oli tavallista että neljänä peräkkäisenä päivänä oli työvuorot 05-18. Eli herätys kolmen paikkeilla, kotona seitsemän jälkeen ja melkein heti nukkumaan. Väsytti tolkuttomasti koko ajan.

Työnantaja oli täysin moraaliton. Palkanlaskennassa tuli koko ajan virheitä, mutta ei koskaan niin että kukaan saisi liikaa. Aina liian vähän. Ei voi olla sattumaa. TES:in mukaiset kesälomarahat ihan vaan jätettiin maksamatta. Ruskeakielisimmät pärjäsi, joskus tunnollisia rankaistiin random-syillä, vaikka todellinen syy oli se että hyvä työntekijä ei pitänyt suutaan kiinni siitä kun pomojen kaverit laiskotteli.

Työympäristä oli meluisa ja levoton. Olemattoman johtamisen takia tauoille ei välttämättä päässyt jos ei lähtenyt omalla luvalla. Koulutusjärjestelmä oli täysi vitsi koska, yllätys yllätys, pääkouluttaja oli idiootti mutta tarpeeksi ruskeakielinen. Kouluttajat muuten tuli rutiinilla myöhässä töihin ja lähti etuajassa, tästä tuli silminnäkijähavaintoja viikoittain parkkipaikoilla. Ei ollut hyväksi työmoraalille.

Työntekijöistä kuitenkin vain neljännes oli täysin kelvottomia, ainakin puolet oli tosi hyviä tyyppejä. Matkustajatkin oli lähes poikkeuksetta ihan mukavia ja tolkullisia, mutta poikkeukset olikin sitten aika psykdeleelisiä (mieleen tulee ekana se saksalainen herrasmiehen oloinen ukkeli joka veti hirveät raivarit kun ei saanut ottaa moottorisahaa käsimatkatavaraksi...).

Mutta kokonaisuutena työ oli sanoinkuvaamattoman syvältä. Never again. NEVER!

Hei, kuulostaa tutulta! Oliko tää se "aurinkoinen" firma jossa pidettiin tyylikkäitä keltaisia kravatteja? Damn, been there done that!

Luokanopettaja täälläkin. Työ olisi täysin ok, jos siinä olisi vain se osa joka tehdään oppilaiden ollessa paikalla tai vain se osa, joka tehdään ilman oppilaita. Mutta kun nämä yhdistetään, niin väsy uhkaa. Aiemmin ajattelin tekeväni työssäni tavallaan myös poliisin, vartijan, tuomarin, sairaanhoitajan, psykologin ja siivoojan hommia, mutta nyt yhä enenevässä määrin myös sihteerin ja atk-asiantuntijan töitä.

Toimin yhteiskunnan pohjasakan sylkykuppina eli vartijana. Työ on kaiken lisäksi osa-aikaista, joten käteen jää suunnilleen satanen enemmän kuussa kuin tukien varassa elämällä.