Miksi liikut pieruverkkareissa julkisesti?
Miksi ihmiset ei välitä itsestään eikä toisista sen vertaa, että pukeutuisivat paremmin? En voi ymmärtää, miten joku kehtaa liikkua ulkona pieruverkkareissa tai ulkoiluasussa eli tämänpäivän tuulipuvussa. Ja nyt puhun tietysti muusta ajasta kuin urheilusta, tietysti niitä silloin käytetään. Joku varmasti perustelee tämän mukavuussyillä, mutta miksi se mukavuus menee ulkonäön edelle? Kamalaa katsottavaa!
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään. En omista sellaisia, en siis käytä edes kotona, en koiralenkeillä enkä huussia tyhjentäessä.
Tykkään kauniista ja kivoista vaatteista ihan omissakin oloissa eikä tulisi mieleenikään mennä ihmisten ilmoille rumissa ja epäasianmukaisissa vaatteissa.
Ja nälvijöille tiedoksi: olen hoikka ja kovasti kauniiksi kehuttu.
Oletko sellainen 40v vähän rupsahtanut mamma, joka käyttää lenkkeillessä trikoita ja tyhjentää huussia nahkabuutseissa ja farkuissa?
Kauniista ja kivoista vaatteista tulee mieleen trikoot, buutsit ja farkut?
Tähän vuoden aikaan on kylmä kulkea ilman housuja.
Sitähän se tahtoo nykyään olla, käytännöllisyys ja helppous edellä mennään, välittämättä miltä se näyttää.
Visuaalisuus ja estetiikka on kokenut inflaation.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään. En omista sellaisia, en siis käytä edes kotona, en koiralenkeillä enkä huussia tyhjentäessä.
Tykkään kauniista ja kivoista vaatteista ihan omissakin oloissa eikä tulisi mieleenikään mennä ihmisten ilmoille rumissa ja epäasianmukaisissa vaatteissa.
Ja nälvijöille tiedoksi: olen hoikka ja kovasti kauniiksi kehuttu.
Kauneus on katsojan silmissä.
Mulla on erilaisia kausia.
Töissä mulla on sairaalavaatteet. Sinne aika moni tulee pyörällä pyöräilypuvussa.
Itse menen autolla. Välillä hameessa ja saappaissa, välillä farkuissa ja korkkareissa, välillä lenkkareissa ja verkkareissa.
Korkkareissa ja minihameessa en sentään mene ikinä, voitais pukkarissa vähän katsoa hitaasti 😂
Niissä paluumatkalla käyn "esiintymässä julkisesti".
Ostarilla on niin sama, miltä näytän. Miehet katsovat kasvoja, jos on hame, niin tarkemmin, mutta en käsitä mitä hyötyä siitä minulle olisi? Ostokset maksavat saman verran.
Jos on tilanne että menen liikkeeseen jossa tarvitsen hyvää palvelua niin saatan laittaa liikenainen-asun. Se toimii kyllä. Mutta alepassa ei.
Itsetunto sen verran korkea etten välitä muiden mielipiteistä. Jos itse tykkään mikäs siinä, muut voi tarvittaessa kääntää päänsä ja katsoa muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään. En omista sellaisia, en siis käytä edes kotona, en koiralenkeillä enkä huussia tyhjentäessä.
Tykkään kauniista ja kivoista vaatteista ihan omissakin oloissa eikä tulisi mieleenikään mennä ihmisten ilmoille rumissa ja epäasianmukaisissa vaatteissa.
Ja nälvijöille tiedoksi: olen hoikka ja kovasti kauniiksi kehuttu.
Kauneus on katsojan silmissä.
Se on totta. Tuossa kuitenkin sanottiin että muut ja ilmeisesti moni sanoo kauniiksi ei hän itse.
Toki kaikki saavat pukeutua kuten tahtovat ja niin pitääkin. Ihmetystä herättää vain se yleinen välinpitämättömyys tyylikkyydelle (joka ei ole synonyymi kalliille, muodikkaalle tai epämukavalle) ja mitättömien ja rumien urheilukäyttöön tarkoitettujen asujen suosio lähes kaikissa tilanteissa.
Joku mainitsi kuinka ennen kun oltiin köyhiä sosiaalisesta statuksesta riippumatta haluttiin näyttää hyvältä ja huolitellulta (tietenkin oli poikkeustapauksia mutta noin 90% väestöstä kuitenkin), mihin se on kadonnut?
Ja miksi edelleen on maita joissa valtaosa ihmisistä on tarkka pukeutumisestaan, oli rahaa tai ei?
Vierailija kirjoitti:
Mut juoksutrikoot sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Täähän on nykyisin naisten ykkösunivormu kaupungilla, koulussa, kaupassa ja lenkillä. Varmaan monella töissäkin.
En mä tajua miksi vaikka siistit college-verkkarit, tennarit ja takki olis radikaalisti juntimpi asu jonnekin markettiib kuin muuten sama, mutta verkkareiden tilalla kirjavat juoksutrikoot.
En mä nyt kaupungille ikinä lähde verkkareissa, ellen ole tulossa treeneistä. Mutta en menis kyllä trikoissakaan.
Trikoot ovat ihan yhtä rumat kuin verkkaritkin.
Eihän se että jokin on yleistä tarkoita että se näyttäisi hyvältä.
Mitä mun pitäisi laittaa kauppaan? Voisitko kertoa esimerkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään. En omista sellaisia, en siis käytä edes kotona, en koiralenkeillä enkä huussia tyhjentäessä.
Tykkään kauniista ja kivoista vaatteista ihan omissakin oloissa eikä tulisi mieleenikään mennä ihmisten ilmoille rumissa ja epäasianmukaisissa vaatteissa.
Ja nälvijöille tiedoksi: olen hoikka ja kovasti kauniiksi kehuttu.
Oletko sellainen 40v vähän rupsahtanut mamma, joka käyttää lenkkeillessä trikoita ja tyhjentää huussia nahkabuutseissa ja farkuissa?
En. Varmasti olen lähes viisikymppisenä jo hieman rupsahtanut (vaikka ikäistäni nuoremmaksi minuam kyllä luullaan).
En omista trikoita enkä buutseja enkä yksiäkään farkkuja, inhoan niitä.
En välitä muodista mutta (omasta mielestäni) kauniista vaatteista kyllä.
Huussin tyhjennän kukkamekossa :)
Siinä meni peräkammarinpojan unelma kukkamekosta :p Yhdistyy nykyisin huussin tyhjennykseen :D
Mä käyn usein kävelylenkiltä (kauppa on lenkkipolkuni varrella) kaupassa. Päälläni on tuulihousut ja ulkoilutakki. Ja lenkkarit. Täytyisikö mun käydä kodin kautta vaihtamassa vaatteet, että ap olisi tyytyväinen. Usein räväytän kunnolla ja kävelen Helsingin rautatieasemalta Kampin kuntokeskukseen urheilu-college-housuissa ja t-paidassa.
Tänään kävin alakerran kioskilla ostamassa maitopurkin verkkareissa, joita käytän vain kotona.. Joskus käyn jopa lähikaupassa. Mun verkkarit= kotioloasu ei haise pahalle, mä pesen pyykkiä säännöllisesti.
Koska en pukeudu muita ihmisiä varten. Saatan juuri herättyäni mennä gollareissa, yöpaidassa, reinoissa ja hiukset takussa käymään lähikaupassa. Jos lähden kaupungille laitan kyllä villapaidan ja farkut päälle, mutta jos lähden käymään lähikaupassa taikka tupakalla, en todellakaan jaksa kahtoa vaatteita, vaan otan ensimmäiset jotka käteen sattuu. Jos jotakuta ei miellytä, ei tarvitse kahtoa.
Plus pesen kyllä pyykkiä, että vaatteet ovat kyllä puhtaita.
Koska tämä raskaus ei kestä enää kuin maksimissaan 40 päivää. En aio ostaa kalliita äitiyshousuja siksi ajaksi
Mitä se sulle kuuluu? Ne ovat mukavat!
Ensin valitetaan, että juoksutrikoot ovat liian paljastavia matkalle kodista salille. Nyt verkkaritkaan eivät käy! Ensi kerralla matkustan salille korkokengissä ja paljettimekossa.
Suomessa tietääkseni saa pukeutua miten kukakin haluaa, kunhan ei riko lakia. Vai pitääkö heittää kaapu niskaan? Katukuva kaunistuisi kerrasta kun kaikki pukeutuisivat kaapuihin! Eikö vain. Silmistä voitaisiin arvuutella onko vastaantuleva kaapuilija mies vai nainen. Laitankin tästä heti kansalaisaloitteen!!
Kohta 1.
Julkisella paikalla liikkuminen ilman koko vartalon peittävää kaapua kielletty. Koskee kaikkia, vauvasta vaariin. Kaavuttomana tavattu henkilö sakotetaan ja viedään katsomaan 100. tunniksi Diorin muotinäytöstä.
Kohta 2.
Pieruverkkarien hallussapito- ja käyttäminen kielletty. Pieruverkkareissa tavattu henkilö riisutaan (ja kaavutetaan) ja verkkarit poltetaan näyttävästi roviolla. Tästäkin kaameasta rikoksesta henkilö saa sakkoa ja Diorin muotinäytöstä on katsottava 100-150 tuntia, riippuen siitä kuinka rumat ja haisevat verkkarit olivat syyttäjän mielestä.
Mielenkiintoista. Minäkin olen vaikeasti sairas. En pääse kotoani juurikaan muualle kuin kauppaan ja apteekkiin, edes ulkoilla en yleensä jaksa vaikka pidinkin siitä paljon ennen sairastumistani. Pakollisiinkin menoihin kunto riittää juuri ja juuri, mutta kun ne on pakollisia niin pakko vain yrittää selviytyä.
Joten minulle tavallinen käynti K-kaupassa on viikon kohokohta ihmisten ilmoilla. Rumat vaatteet ja hoitamattomuus eivät edistä paranemistani mitenkään. Ne eivät saa oloani tuntumaan paremmalta vaan entistä huonovointisemmalta. Kun laittaudun nätiksi, oloni tuntuu edes vähän ihmismäisemmältä. Samalla otan kaiken ilon irti viikon kohokohdasta. En välitä siitä miten ihmiset minua katsovat, millaisena hienohelmana mahtavat pitää kun menen sinne kauppaan meikit naamassa ja kauniisti pukeutuneena. He eivät tiedä, että minulle se on niin iso juttu kuin se on.
Tulevaisuuteni on epävarma, mutta elämä kuluu koko ajan. Ei se odota sitä JOS joskus paranen. Minun on elettävä juuri nyt niin täysillä kuin voin ja nautittava kaikesta mistä vain voin, niin paljon kuin voin. Rakastan kauneutta, joten siitäkin on nautittava nyt niin miten se parhaiten onnistuu.
-40-