Työttömyyden pelko ja häpeä
Vinkkejä, neuvoja kaivataan. Olen viimeisten vuoden yliopisto-opiskelija, joka on joka ikinen kevät lähetellyt työhakemuksia. kolmena ensimmäisenä kesänä sain kesätöitä, mutten oman alani. Sain kuitenkin niiden satojen hakemusten ja koulun ohessa uhrattujen tuntien kautta töitä. Viime keväänä ei sitten onnistanut. Aloitin töiden haun jo tammikuussa, mutta kesäkuuhun mennessä en ollut saanut työpaikkaa. En saanut edes hanttihommia. Työhaastatteluihin pääsin, jopa viiteen. Minua kehuttiin hyväksi, mutta ottivat vain sitten jonkun joka oli vielä vähän sopivampi kuin minä. Eli kesätyötön kesä. Tein 12 opintopistettä, en jäänyt vain makaamaan. Nyt on viimeinen vuoteni alkanut ja kaikkien gradupaineiden ja muiden keskellä hajottaa paljon. Itsetuntoni on laskenut. Minua hävettää kohdata koulussa niitä, keitä on työrintamalla onnistanut. Miten saisin itseni ajattelemaan, että kyllä tästä vielä noustaan. Ärsyttää myös suunnattomasti kaikkien niiden puheet, jotka kovaan ääneen kertovat kuinka oman alan töissä tulisi olla jo ennen valmistumista ainakin 1-2 kesää. Mitäs sitten, jos on yritetty kovasti ja kaikkensa antaen, mutta ei ole vain napannut? Tuomitaanko minut suosiolla luuseriksi, jota tulee rangaista ja jonka tulee itseään hävetä?
Minkälaisia vetoja minun kannattaisi tehdä nyt tästä eteenpäin? Valmistun ensi kesänä, jolle venytä siihen saakka papereita laitoksessa, kunnes saan työtä. Miten saada itsetunto kohoamaan, ja uskoa itseensä kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen?
Mitä tekisit tilanteessani? Mikä auttasi tilanteessani? Onko kellään kokemuksia samankalstaisesta tilanteesta?Miten suhtaudut tilanteeseeni?