Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko teinisi kaverit?
24.09.2017 |
Olen huomannut yhden asian. Näyttää olevan niin että kaikkein eniten kavereita on nykyään pahis teineillä ja trendi näyttää olevan sen mukainen että pahis tyypin kaveriksi halutaan kaikista eniten. Ei väliä onko hyvä kaveri oikeasti vai ei, mutta koska suosituksi halutaan niin ollaan valmis olemaan kuin "koira" näiden pahis tyyppien perässä. Tämä paine olla suosittu ja sellainen jolla on mageita kavereita ulottuu jopa vanhempiin asti joskus. Tarkoitan sitä, että vanhemmatkin saattavat olla aika sokeita sille, onko kaveriseura oikeasti hyvää vai ei. Halutaan vaan että omalla lapsella on kavereita ja oma lapsi on suosittu.
Esim. oman tyttöni kaveri on alkanut hengailla parin tytön kanssa jotka polttavat tupakkaa ja ryyppäävät silloin tällöin. Jopa kesken koulupäivän on ryypätty oksenteluun asti. Kyseessä siis 14-vuotiaat tytöt ja paikkakunta Helsinki. Oma tyttöni ei halua olla tällaisten asioiden kanssa tekemisissä, joten ystävyyssuhteet on jääneet. Aika kamalaa on se, että tuon tytön vanhemmilla ei ole haluakaan millaista se oleminen on näiden uusien "hyvien" kavereiden kanssa. Muutenkin kyseessä on perhe, joka pitää itseään ehkä jotenkin hyvänä perheenä ja katsoo alaspäin ainakin sellaisia perheitä, jotka ovat taloudellisesti huonommassa tilanteessa. Esim. joskus olen saanut sellaisen kuvan että oman tyttöni seura ei ole niin toivottua koska ei ole tarpeeksi hyvästä perheestä.
Kuitenkin perhe on tosi ankara ja olisi kiva nähdä se reaktio kun tietäisivät, mitä nämä uudet kaverit ovat tuoneet heidän tyttönsä elämään lisää. Tuo työttöni kaveri on aina ollut sellainen perässä vedettävä esim. on usein lahjonut muita kavereita rahoilla ja kaikesta tästä vanhemmat ovat autuaan tietämättömiä. En tunne vanhempia, joten en voi näistä oikein avautua heille eikä oma tyttöni tietenkään sitä edes haluasiai. Nämä ovat salaisuuksia. Mutta vanhemmat, yrittäkää nyt pitää silmänne auki ja vaikka ette ikinä uskoisi että teidän kiltti tyttö olisi alkoholin kanssa tekemisissä niin kyllä vaan voi olla, eli kannattaa ottaa aika vakavasti jos herää epäilyjä jostain asiasta tai pieniä vihjeitä tippuu sieltä täältä.
Kommentit (9)
En tunne, mutta tiedän kenen kanssa lapseni liikkuvat ja "hengailevat". Olen tavannut heitä monta kertaa ja tiedän missä asuvat. Vanhempia en tunne. Erikseen en ole alkanut tutustumaan, mutta jos ollaan oltu samassa paikassa samaan aikaan niin olen käynyt esittelemässä itseni. lapsillani on kivoja kavereita, eikä yksikään ole "känni örveltäjä". Toiset pärjäävät paremmin koulussa,toiset huonommin. Parilla on hyvin huomiota herättävä ulkomuoto (lävistyksiä, kirkkaan vihreä tukka, erikoiset vaatteet) ja toiset ovat hyvinkin naapurin tyttömäisiä. Mutta, mukavia, kohteliaita ja ihania nuoria.
muoks. sen verran korjaan, että en tunne tarkoittaa, etten heitä syvällisesti tunne lapsuudesta asti (kaikkia) mutta tiedän keitä he ovat ja millaisia nuoria ovat. Olen tavannut, jutellut yms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän. Murrosiän alkaminen kovin eri aikoihin sekoittaa lasten kaverisuhteita. Toiset leikkisivät vielä mielellään barbeilla ja toisia ei voisi enää vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Murrosiän alkaminen kovin eri aikoihin sekoittaa lasten kaverisuhteita. Toiset leikkisivät vielä mielellään barbeilla ja toisia ei voisi enää vähempää kiinnostaa.
Vaikka ei barbien kanssa leikkiminen kiinnostaisi niin tuntuu että kilteillä tytöillä varsinkin on tekemisien kohteet aika vähissä kun ei juominen kiinnosta niin sitten ei oikein voi tehdä mitään kun niin monet kaveripiiristä haluaa leikkiä pahiksia. Ajanvietteenä näyttää olevan vähän turhankin monella se salaa juominen ja polttaminen.
Mä tiedän yhden vastaavanlaisen tapauksen. Vanhemmat ei kuulemma osaa epäillä mitään tyyliin: "Olipas jäänyt viinakorkin korkki vähän auki, hups miten tuntuu että viinaksia on nyt vähän vähemmän viinakaapissa. Ei ainakaan meidän Milla ja sen kaverit, ei nyt sentään. Nehän on niin kivoja tyttöjä."
Meidän poika sanoo aina että... tai joo, en kerrokaan tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osan tunnen ja osan tiedän, ihan kaikkia en varmaan edes tiedä. Kavereita on niin paljon. Suuri osa on "tavallisia" nuoria ja muutamalla on enemmän ongelmia; masennusta, tupakointia, alkoholinkäyttöä ym. Nämä kaverit huolettavat minua, mutta nuori ei halua hyljätä heitä sen vuoksi että heillä on vaikeaa, vaan olla apuna.
Eiköhän se mene teineillä vähän samoin kun aikuisilla, mitä paskempi ihminen niin sitä sosiaalisempi ja enemmän kavereita? Varsinkin tytöillä yleensä on niin että joku manipulointiin taipuvainen alkaa keräämään haaremia ympärillensä ja vaikka kaikki tiedostavat että kyseessä ei ole hyvä tai reilu tyyppi niin rinkiin vaan halutaan sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Murrosiän alkaminen kovin eri aikoihin sekoittaa lasten kaverisuhteita. Toiset leikkisivät vielä mielellään barbeilla ja toisia ei voisi enää vähempää kiinnostaa.
Vaikka ei barbien kanssa leikkiminen kiinnostaisi niin tuntuu että kilteillä tytöillä varsinkin on tekemisien kohteet aika vähissä kun ei juominen kiinnosta niin sitten ei oikein voi tehdä mitään kun niin monet kaveripiiristä haluaa leikkiä pahiksia. Ajanvietteenä näyttää olevan vähän turhankin monella se salaa juominen ja polttaminen.
Varmaan ne jotka ei ryyppää ja polta lokeroidaan tuohon barbie ryhmään automaattisesti.
Tuli mieleen, miten itse en koskaan kertonut avoimesti keiden kanssa liikuin. Tosin aina 17-vuotiaaksi asti liikuin harmittomien seurassa. Vanhempien kannattaa luoda luottosuhde lapseen jo pienestä lähtien, sellainen avoin ja ei-tuomitseva. Itselläni sellaista ei ollut, koska vääristä valinnoista valitettiin eikä se kannustanut minua lainkaan kertomaan lopulta mistään.