Lue keskustelun säännöt.
Espoon koulukuljetuksista rikosilmoituksia. Sympatiani ovat kyllä kokonaan kuljettajan puolella.
24.09.2017 |
Miksi tämä kotona lastaan odottava äiti ei voi mennä parkkipaikalle lastaan vastaan. Siitä huolimatta, että hänellä on kotona toinen autistinen lapsi. Onnistuisiko esim. ajoittaa päivän ulkoilu tuohon aikaan? MIten äiti ajattelee kuljettajan pystyvän saattamaan HÄNEN lapsensa kädestä pitäen kotiin, kun samalla autossa voi odottaa yksin viisi lasta, joita ei myöskään saa jättää yksin? Aika vaikea yhtälö.
Lintuvaarassa asuvan perheen äiti teki rikosilmoituksen siitä, että koulutaksin kuljettaja jätti hänen autistisen poikansa yksin parkkipaikalle. Seitsemänvuotias poika on niin sanottu kädestä käteen -lapsi eli hänet saa jättää vain suoraan aikuiselle.
– Häntä ei saa päästää yksin taksista ulos, kertoo pojan äiti Elena Salin.
Tiistaina sattuneesta tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.
– Odotin pitkään pojan kotiin tuloa ja menin ulos. Hän käveli minua vastaan, Salin selvittää.
Matkaa parkkipaikalta pojan kotiin on parisataa metriä. Parkkipaikalta ei kuitenkaan näe ovelle asti.
– Epäilen, että hän olisi lähtenyt kohti metsää, jossa on seikkailupuisto.
Pojan turvallisuudentaju on Salinin mukaan heikko eikä hän osaa kertoa kuka on tai minne on menossa.
Salin teki heitteillejätöstä rikosilmoituksen taksiyritys Kajonia vastaan.
Hän tietää muitakin perheitä, joilla koulukyydit ovat takkuilleet. Esimerkiksi aikataulut eivät ole pitäneet.
– Kuljettajat ovat vaihtuneet usein eivätkä he tunnu tietävän, miten erityislapsia pitäisi käsitellä.
Reklamaatiot Espoon kaupungille ja Kajonille eivät ole juuri auttaneet.
Kuljetukset ovat perheelle tuttuja, sillä poika on kulkenut taksilla päiväkodista eli noin kolmivuotiaasta asti.
– Meillä on kotona myös nuorempi autistinen poika enkä voi olla koko aikaa ulkona katsomassa, onnistuuko kuljetus. Lapsi pitää tuoda ovelle asti, Salin puuskahtaa.
Taksiyrityksessä ei tajuta miten vakavasta asiasta on kyse, hän moittii.
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/560161-espoon-koulukuljetuksista-rik…
Kommentit (33)
Mun 4v asperger-lasta kuskasi taksi päiväkotiin. Itse olin kotona 2½v ja 9 kk ikäisen vauvan kanssa. Asperger selvisi vasta siinä vaiheessa kun kolmas oli tulossa ja aborttiraja takana päin. Tosin kahdella muulla ei ole aspergeria.
Silloin homma toimi: Asuttiin 2.krs:ssa ja kuski tuli kerrosten puoliväliin asti. Tyttö soitti ovikelloa ja kun kuski näki, että avasin oven ja hän sanoi heipat ja häipyi. Helsingissä vuonna 2000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa perheessä useampi erityislapsi? Herää kyllä vähän kysymyksiä...
Niinkuin mitä? Ei ole lainkaan poikkeuksellinen tilanne että erityislapsen perheessä on useampi erityislapsi, osa piirteistä on vahvasti perinnöllisiä.
Eritysilapsi?
Osaa esim. viisivuotiaana soittaa viulua hienosti vai siis vammainen ääliö, joka olisi oikea ilmaisu seitsemänvuotiaalle, joka ei osaa pariasataa metriä kulkea kotiinsa.
Minulla on tällainen "vammainen ääliö" elikkäs vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Jos kuljettaja jättäisi hänet yksin tekisin välittömästi rikosilmoituksen. Hän ei osaa sanoa edes nimeään, saati että osoitettaan. Meillä Suomessa on oppioikeus, ei pelkästään velvollisuus. Myös vammaiset lapset saavat osallistua kouluelämään. Oman lapseni kouluun on matkaa yli 10 kilometria koska hän käy erityiskoulua. Itselläni ei ole autoa joten en pysty kuljettamaan.
Paljonkohan on maksanut yhteiskunnalle kuskata näitä 3 vuotiaasta asti?
Yksi kyyti min ~30€ kunnalle.
Oletetaan että 10kk vuodesta, 5päivää viikossa = 10*4*5 = 200päivää, kertaa 2(meno-paluu).
400 kyytiä vuodessa.
Kolmevuotiaasta nykyhetkeen = 4 vuotta.
1600 kyytiä.
Pyöristetään alaspäin varmuuden vuoksi = 1500 kyytiä.
1500*30€ = 45000€.
Siihen hintaan ei pitäisi alkaa valittamaan, ja oppiiko tuossa ikinä elämään mitenkään ihmismäisesti jos ei edes kotiin anneta yrittää parkkipaikalta?
Jos lasketaan vielä, että taksia tarvitsee 23 vuotiaaksi asti päivittäin =
400*20*30€ = 240 000€
Pelkkiin kyyteihin, siihen päälle erityispalvelut ym.
Ja onko pahasti vammaisesta lapsesta/aikuisesta oikeasti hyötyä vanhemmille/yhteiskunnalle?
Siis verrattuna siihen että sama raha käytetään esim normaalien opetukseen jne.
Joku voi sanoa julmaksi, vaan kyllä se julmempaa on pitää väkisin elossa jotain jotka ei osaa edes päällensä kuolata, saati että tajuaisi mistään mitään. Siis sellaisia 24/7 laitoksessa möliseviä tapauksia.
Tuntuu itsestäkin vähän kurjalta kirjoittaa tämä mutta kirjotan nyt kumminkin.... :( en suoraan sanottuna kyllä ymmärrä sitäkään, että tällaisi lapsia jotka eivät osaa eivätkä ymmärrä mitään; kävellä parkkipaikalta kotiovelle tai sanoa kuka on.. Minkä takia tällaisiin tapauksiin upotetaan kuitenkin mittavia summia verorahaa vuositasolla? Hoitopaikan ymmärrän mutta se, että käytetään koulussa tällaisissa tapauksia ja kuskataan takseilla....ja sitten vanhemmat vielä kehtaavat valittaa joka käänteessä. Ymmärrän kyllä tapauksen äitiä mutta ymmärrän tosiaan kuskiakin jos tosiaan on niin , että hänellä on auto täynnä porukkaa jota ei myöskään saa jättää yksin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa perheessä useampi erityislapsi? Herää kyllä vähän kysymyksiä...
Niinkuin mitä? Ei ole lainkaan poikkeuksellinen tilanne että erityislapsen perheessä on useampi erityislapsi, osa piirteistä on vahvasti perinnöllisiä.
Eritysilapsi?
Osaa esim. viisivuotiaana soittaa viulua hienosti vai siis vammainen ääliö, joka olisi oikea ilmaisu seitsemänvuotiaalle, joka ei osaa pariasataa metriä kulkea kotiinsa.
Minulla on tällainen "vammainen ääliö" elikkäs vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Jos kuljettaja jättäisi hänet yksin tekisin välittömästi rikosilmoituksen. Hän ei osaa sanoa edes nimeään, saati että osoitettaan. Meillä Suomessa on oppioikeus, ei pelkästään velvollisuus. Myös vammaiset lapset saavat osallistua kouluelämään. Oman lapseni kouluun on matkaa yli 10 kilometria koska hän käy erityiskoulua. Itselläni ei ole autoa joten en pysty kuljettamaan.
Täytyy kyllä sanoa, että itse hommaisin tuossa tilanteessa sen auton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa perheessä useampi erityislapsi? Herää kyllä vähän kysymyksiä...
Niinkuin mitä? Ei ole lainkaan poikkeuksellinen tilanne että erityislapsen perheessä on useampi erityislapsi, osa piirteistä on vahvasti perinnöllisiä.
Eritysilapsi?
Osaa esim. viisivuotiaana soittaa viulua hienosti vai siis vammainen ääliö, joka olisi oikea ilmaisu seitsemänvuotiaalle, joka ei osaa pariasataa metriä kulkea kotiinsa.
Minulla on tällainen "vammainen ääliö" elikkäs vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Jos kuljettaja jättäisi hänet yksin tekisin välittömästi rikosilmoituksen. Hän ei osaa sanoa edes nimeään, saati että osoitettaan. Meillä Suomessa on oppioikeus, ei pelkästään velvollisuus. Myös vammaiset lapset saavat osallistua kouluelämään. Oman lapseni kouluun on matkaa yli 10 kilometria koska hän käy erityiskoulua. Itselläni ei ole autoa joten en pysty kuljettamaan.
Ja mitähän tämmöinen lapsi, joka ei osaa edes nimeään sanoa, oppii siellä koulussa?
Onko kuitenkin kyse siitä, että kaduttaa vammaisen lapsen saaminen, ja kaikki keinot pitää käyttää että saisi edes päivät omaa rauhaa? Ihan rehellinen kysymys.
Itse en ainakaan haluaisi tuhlata loppuelämää semmoisen hoitajana joka PARHAASSA tapauksessa oppii ehkä sen nimensä joskus mölisemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa perheessä useampi erityislapsi? Herää kyllä vähän kysymyksiä...
Niinkuin mitä? Ei ole lainkaan poikkeuksellinen tilanne että erityislapsen perheessä on useampi erityislapsi, osa piirteistä on vahvasti perinnöllisiä.
Eritysilapsi?
Osaa esim. viisivuotiaana soittaa viulua hienosti vai siis vammainen ääliö, joka olisi oikea ilmaisu seitsemänvuotiaalle, joka ei osaa pariasataa metriä kulkea kotiinsa.
Minulla on tällainen "vammainen ääliö" elikkäs vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Jos kuljettaja jättäisi hänet yksin tekisin välittömästi rikosilmoituksen. Hän ei osaa sanoa edes nimeään, saati että osoitettaan. Meillä Suomessa on oppioikeus, ei pelkästään velvollisuus. Myös vammaiset lapset saavat osallistua kouluelämään. Oman lapseni kouluun on matkaa yli 10 kilometria koska hän käy erityiskoulua. Itselläni ei ole autoa joten en pysty kuljettamaan.
Ja mitähän tämmöinen lapsi, joka ei osaa edes nimeään sanoa, oppii siellä koulussa?
Onko kuitenkin kyse siitä, että kaduttaa vammaisen lapsen saaminen, ja kaikki keinot pitää käyttää että saisi edes päivät omaa rauhaa? Ihan rehellinen kysymys.
Itse en ainakaan haluaisi tuhlata loppuelämää semmoisen hoitajana joka PARHAASSA tapauksessa oppii ehkä sen nimensä joskus mölisemään.
Itse olen siis luonnollisesti työelämässä, ja lapsi käy koulua koska Suomessa meillä todellakin on jokaisella lapsella oikeus käydä koulussa. Lapsi on oppinut vaikka mitä, esimerkiksi pois vaipoista, syömään itse, käyttämään tablettia, olemaan kaveri toiselle jne. Ja rakas hän on, en koe tuhlaavani elämääni vaikka paljon surua ja murhettakin on vuosien varrella tullut vastaan. Lapsi vammautui synnytyksessä, vammaisuus tuli siis yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa perheessä useampi erityislapsi? Herää kyllä vähän kysymyksiä...
Niinkuin mitä? Ei ole lainkaan poikkeuksellinen tilanne että erityislapsen perheessä on useampi erityislapsi, osa piirteistä on vahvasti perinnöllisiä.
Eritysilapsi?
Osaa esim. viisivuotiaana soittaa viulua hienosti vai siis vammainen ääliö, joka olisi oikea ilmaisu seitsemänvuotiaalle, joka ei osaa pariasataa metriä kulkea kotiinsa.
Minulla on tällainen "vammainen ääliö" elikkäs vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Jos kuljettaja jättäisi hänet yksin tekisin välittömästi rikosilmoituksen. Hän ei osaa sanoa edes nimeään, saati että osoitettaan. Meillä Suomessa on oppioikeus, ei pelkästään velvollisuus. Myös vammaiset lapset saavat osallistua kouluelämään. Oman lapseni kouluun on matkaa yli 10 kilometria koska hän käy erityiskoulua. Itselläni ei ole autoa joten en pysty kuljettamaan.
Ja mitähän tämmöinen lapsi, joka ei osaa edes nimeään sanoa, oppii siellä koulussa?
Onko kuitenkin kyse siitä, että kaduttaa vammaisen lapsen saaminen, ja kaikki keinot pitää käyttää että saisi edes päivät omaa rauhaa? Ihan rehellinen kysymys.
Itse en ainakaan haluaisi tuhlata loppuelämää semmoisen hoitajana joka PARHAASSA tapauksessa oppii ehkä sen nimensä joskus mölisemään.
Itse olen siis luonnollisesti työelämässä, ja lapsi käy koulua koska Suomessa meillä todellakin on jokaisella lapsella oikeus käydä koulussa. Lapsi on oppinut vaikka mitä, esimerkiksi pois vaipoista, syömään itse, käyttämään tablettia, olemaan kaveri toiselle jne. Ja rakas hän on, en koe tuhlaavani elämääni vaikka paljon surua ja murhettakin on vuosien varrella tullut vastaan. Lapsi vammautui synnytyksessä, vammaisuus tuli siis yllätyksenä.
Ja todellakin, en pystyisi olemaan vuosikymmeniä lapseni kanssa 24/7. En usko että kovin moni terveen ja normaalin lapsen vanhempikaan pystyisi tällaiseen suoritukseen. Tykkään olla työelämässä.
Tämä Kajon ajaa paljon näitä invakyytejä. Ja kun noita kuljetusfirmoja kilpailutetaan kuuluu ilmoittaa laatuasioista eli juuri tuosta miten palvelu sujuu näissä kuljetuksissa. Sen perusteellahan lafka sitten sopimuksen kunnan kanssa saa.
Äiti on aivan oikeassa, jos lapsen palvelu oli kädestä-käteen-saatettava, sen pitää toteutua. Kysehän ei ole vaan periaatteesta vaan lapsen turvallisuudesta.
Entäs jos lapsi oliskin lähtenyt parkkiksesta harhailemaan ja eksynyt, tai vielä pahempaa? Nyt oli onni mukana onnettomuudessa, ei mitään sattunut. Nämä eivät ole sellaisia asioita, joissa voidaan joskus tehdä kaikki 100% oikein ja välillä ei. Siksihän koko firma on yleensä kunnan palkkaamana ajamassa. koska nämä lapset tarvitsevat joka kerta 100% toteutuvan palvelun.
Kuljettaja teki virheen ja se mennee firman piikkiin. Joko kuljettajaa ei oltu ohjeistettu asiallisesti tai sitten työnjohdollinen ongelma, valittu väärä henkilö alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa perheessä useampi erityislapsi? Herää kyllä vähän kysymyksiä...
Niinkuin mitä? Ei ole lainkaan poikkeuksellinen tilanne että erityislapsen perheessä on useampi erityislapsi, osa piirteistä on vahvasti perinnöllisiä.
Eritysilapsi?
Osaa esim. viisivuotiaana soittaa viulua hienosti vai siis vammainen ääliö, joka olisi oikea ilmaisu seitsemänvuotiaalle, joka ei osaa pariasataa metriä kulkea kotiinsa.
Minulla on tällainen "vammainen ääliö" elikkäs vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Jos kuljettaja jättäisi hänet yksin tekisin välittömästi rikosilmoituksen. Hän ei osaa sanoa edes nimeään, saati että osoitettaan. Meillä Suomessa on oppioikeus, ei pelkästään velvollisuus. Myös vammaiset lapset saavat osallistua kouluelämään. Oman lapseni kouluun on matkaa yli 10 kilometria koska hän käy erityiskoulua. Itselläni ei ole autoa joten en pysty kuljettamaan.
Ja mitähän tämmöinen lapsi, joka ei osaa edes nimeään sanoa, oppii siellä koulussa?
Onko kuitenkin kyse siitä, että kaduttaa vammaisen lapsen saaminen, ja kaikki keinot pitää käyttää että saisi edes päivät omaa rauhaa? Ihan rehellinen kysymys.
Itse en ainakaan haluaisi tuhlata loppuelämää semmoisen hoitajana joka PARHAASSA tapauksessa oppii ehkä sen nimensä joskus mölisemään.
Itse olen siis luonnollisesti työelämässä, ja lapsi käy koulua koska Suomessa meillä todellakin on jokaisella lapsella oikeus käydä koulussa. Lapsi on oppinut vaikka mitä, esimerkiksi pois vaipoista, syömään itse, käyttämään tablettia, olemaan kaveri toiselle jne. Ja rakas hän on, en koe tuhlaavani elämääni vaikka paljon surua ja murhettakin on vuosien varrella tullut vastaan. Lapsi vammautui synnytyksessä, vammaisuus tuli siis yllätyksenä.
Mitä se kertoo sinusta vanhempana jos nuo asiat oppii vasta koulussa? Tai toimintaterapeuteistanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa perheessä useampi erityislapsi? Herää kyllä vähän kysymyksiä...
Niinkuin mitä? Ei ole lainkaan poikkeuksellinen tilanne että erityislapsen perheessä on useampi erityislapsi, osa piirteistä on vahvasti perinnöllisiä.
Eritysilapsi?
Osaa esim. viisivuotiaana soittaa viulua hienosti vai siis vammainen ääliö, joka olisi oikea ilmaisu seitsemänvuotiaalle, joka ei osaa pariasataa metriä kulkea kotiinsa.
Minulla on tällainen "vammainen ääliö" elikkäs vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Jos kuljettaja jättäisi hänet yksin tekisin välittömästi rikosilmoituksen. Hän ei osaa sanoa edes nimeään, saati että osoitettaan. Meillä Suomessa on oppioikeus, ei pelkästään velvollisuus. Myös vammaiset lapset saavat osallistua kouluelämään. Oman lapseni kouluun on matkaa yli 10 kilometria koska hän käy erityiskoulua. Itselläni ei ole autoa joten en pysty kuljettamaan.
Ja mitähän tämmöinen lapsi, joka ei osaa edes nimeään sanoa, oppii siellä koulussa?
Onko kuitenkin kyse siitä, että kaduttaa vammaisen lapsen saaminen, ja kaikki keinot pitää käyttää että saisi edes päivät omaa rauhaa? Ihan rehellinen kysymys.
Itse en ainakaan haluaisi tuhlata loppuelämää semmoisen hoitajana joka PARHAASSA tapauksessa oppii ehkä sen nimensä joskus mölisemään.
Itse olen siis luonnollisesti työelämässä, ja lapsi käy koulua koska Suomessa meillä todellakin on jokaisella lapsella oikeus käydä koulussa. Lapsi on oppinut vaikka mitä, esimerkiksi pois vaipoista, syömään itse, käyttämään tablettia, olemaan kaveri toiselle jne. Ja rakas hän on, en koe tuhlaavani elämääni vaikka paljon surua ja murhettakin on vuosien varrella tullut vastaan. Lapsi vammautui synnytyksessä, vammaisuus tuli siis yllätyksenä.
Mitä se kertoo sinusta vanhempana jos nuo asiat oppii vasta koulussa? Tai toimintaterapeuteistanne?
Se toimintaterapia annetaan usein siellä koulussa. Lisäksi on ihmisiä, jotka oppivat kuivaksi jossain 15 vuoden paikkeilla, toiset eivät koskaan. Ei sitä jäädä kotiin opettelemaan, vaan aloitetaan todellakin koulu ajallaan. Kehitysvammainenkin oppii, mutta sitä ei voi etukäteen tietää kuinka paljon. Ihan juuri siksi heilläkin on oikeus käydä koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole toimintaterapiaa koska kela säästää :) Ja kuviaksioppimisen ikä tosiaan vaihtelee. Itse toivon että lapsi oppisi mahdollisimman paljon asioita jotka mahdollistavat itsenäisen elämän. Itsenäisesti hän ei siis toki tule koskaan elämään, mutta toivon että oppisi käytännön taitoja. Nyt tänä kesänä oppi aukasemaan riisifrutti purkin itse. Olen vieläkin siitä tosi hyvilläni, sitä harjoteltiin pitkään ja hartaasti.
Normaaleissa vammaisten kyydityksissä on avustamislisä, joka tarkoittaa nimenomaan sitä että se asiakas saatetaan kotiin asti. Tiedän monta kuskia, jotka avustavat vammaisua myös pukeutumisessa ja ostosten tekemisessäkin, mikä ei enää heille varsinaisesti kuuluisi. Toisille se taas on rahastusautomaatti. Sitä en tiedä millaisen sopimuksen Kajon on tehnyt, mutta on heillä ollut vammaisia asiakkaita ennenkin, joten ei ole tiedon puutetta, vaan omaa tyhmyyttä ja paskaa organisointia, jos eivät saa hommaa kuntoon.