Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalialan ammattihenkilölaki - mielipiteitä?
24.09.2017 |
Ammattihenkilölaki tiukkoine sosiaalityöntekijän kelpoisuus- ja sijaisehtoineen on nyt ollut voimassa about puolitoista vuotta. Tälläkin palstalla liikkuu varmaan paljon sosiaalialan väkeä, joten aattelin kysyä mielipiteitänne.
Itse olen sosionomi ja tein pitkään, vuosia, sosiaalityöntekijän sijaisuutta. Tämä loppui ammattihenkilölakiin, nykyään teen tavallaan samoja hommia mutta pienemmällä palkalla ja viranomaispäätöksiä en voi enää tehdä kuin poikkeustapauksessa. Tavallaan minulle ok, mutta samassa tiimissä olevia "pätevän" sossun paikkoja on ollut tosi vaikea täyttää. Monta maisteria on käynyt kääntymässä mutta vaihtanut nopeasti työpaikkaa, kun työolot eivät ole miellyttäneet ja muualla lähikunnissa on tarjottu parempaa palkkaa, työsuhde-etuja jne. Joten vaihtuvuus on melkoista, ja joskus se oma pienempi palkka ottaa tosissaan itseä päähän.
Jotenkin ihmetyttää esimiestenkin touhu, kun koko ajan valitetaan sosiaalityöntekijäpulasta ja siitä, että ketään ei saada houkuteltua meille töihin. Ja sitten samalla työoloja ei muuteta - meidän sossuilla ei esim. ole omia työhuoneita, vaan molemmat on ahdettu samaan pieneen kopperoon. Mulla ohjaajana on oma työhuone ja oon siitä toki iloinen, mutta mietin että ei se välttämättä näitä kipeästi kaivattuja päteviä kauheasti ilahduta että istuvat kuin sillit suolassa ja sitten kaikilla "alemmilla" (sosionomeilla, ohjaajilla, terveydenhuollon väellä) on omat työhuoneet. Tää vaan yhtenä esimerkkinä.
Kaiken kaikkiaan mun on vaikea sanoa onko tää kelpoisuuslaki tuonut enemmän hyvää vai huonoa. Huonoa omasta näkökulmasta, mutta jotenkin yritän silti toivoa, että pitkällä tähtäimellä koko meidän alan palkat ja työolot paranisi. Vaikeelta vaan näyttää. Ei sossuja houkutella kuntaan samalla tavalla kuin vaikka lääkäreitä ja sitten samalla vaan päivitellään sossupulaa. Ja me sosionomit katsellaan vierestä silmät pyöreenä, kun työkaverit vaihtuu tai niitä ei edes saada.
Ja asiakkaathan tietysti tästä kaikesta viime kädessä kärsii, kun saavat päätökset hitaasti ja lain rajoja paukutellen. Kai eniten toivoisin että seuraavan kerran kun meille se pätevä sossumaisteri saadaan, esimiehet edes tosissaan yrittäisi saada sen viihtymään ja jäämään töihin. Muuten alkaa tosissaan ottamaan päähän pomojen valitus työvoimapulasta. :(
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Niin eli ei kehdata ottaa teiltä niitä työhuoneita pois.
Niin kai. Viimeksi kun meillä aloitti uusi pätevä sosiaalityöntekijä, se olin minä sosionomina ,joka huomasi että sille ei edes ollut ehjää työtuolia. Äkkiä sitten kiireellä ehdittiin hakea ehjä tuoli yhdestä kokoushuoneesta edellisenä päivänä ennen kuin aloitti. Sanoin omalle esimiehelle, että tuollaiset perusasiat pitäisi kyllä saada kuntoon, jos oikeesti haluamme että työntekijät viihtyisi ja jäisi. Ja samoin kunnon perehdytys jne.
Ollaan myös puhuttu tästä paljon työkavereiden kanssa, ja kaikki ollaan samaa mieltä siitä, että niin kauan kun yksi ongelmista on johtamistavassa jne, tämä ongelma vaan jatkuu ja jatkuu. Enkä oikeasti tiedä, miten tähän pystyisi työntekijänä vaikuttamaan. Muuten kuin olemalla mukava ja avulias niille kaikille päteville sosiaalityöntekijöille, jotka varmaan jatkossakin käyvät meillä töissä ja lähtevät sitten jatkamaan matkaa. Huoh. Hyvä laki varmaan, mutta kunnat ei ota tilannetta vieläkään vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kommentti "pätevältä" sosiaalityöntekijältä eli yhteiskuntatieteiden maisterilta, jolla on työkokemustakin jo pidemmältä ajalta:
Minut houkutellaan töihin kilpailukykyisellä palkkauksella. Palkan ei tarvitse olla markkinoiden korkein, mutta esim. alle 3000 euron palkalla en lähde töihin. Jos palkkaus on edes kohtuullinen, otan paikan harkintaan ja käyn haastattelussa. Palkkaus on kuitenkin aina vain ja ainoastaan alku/lähtökohta. Myös työolosuhteiden, työilmapiirin, koulutusmahdollisuuksien ja kyllä, työtilojenkin, pitäisi olla kunnossa.
Jos työolosuhteet ja palkkaus ovat kunnossa, minusta saa myös käytännössä todella pätevän ja tunnollisen työntekijän, joka hoitaa työtehtävänsä huolellisesti, ajoissa ja asiakaslähtöisesti.
Kun työpaikkojen välillä kuitenkin voi valita, en aio jäädä yhteenkään työpaikkaan, jossa minun on vaikea olla tai jossa en pysty tekemään työtäni asianmukaisesti. En tietenkään vaihda työpaikkaa jatkuvasti, koska se näyttäisi ansioluettelossakin epäilyttävältä. Mutta jos en viihdy, en myöskään sitouta itseäni työhön vaan olen virassa ainoastaan säädyllisen minimiajan (vaikkapa vuoden). Toki teen senkin ajan työni niin hyvin kuin vain pystyn ja osaan, mutta esim. työn kehittämiseen en silloin sitoudu sydämestäni, koska en suunnittele jääväni.
Sosionomin laaja-alaista (ja kuitenkin amk-tasoista) koulutusta ja osaamiskenttää tulisi osata työelämässä hyödyntää paremmin, esimerkiksi juuri sos.työntekijöiden "vasempana kätenä". Osaaminen ja työn hallitseminen toki riippuu niin tekijästä, mutta suoraan sanottuna vituttaa, kun rinnastetaan lähihoitajiin niin osaamisessa, kuin palkkauksessa. En aio jäädä alalle.
Minun tieni maisteriksi ja sosiaalityöntekijäksi taitaa olla pisin mahdollinen: Ylioppilas, lähihoitaja, sosionomi ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Jälkikäteen näyttää melkein älyttömältä, mutta koulukiusaamisen ja huonojen perheolojen seurauksena en lukiosta päästessäni olisi edes uskaltanut ajatella yliopisto-opintoja. Nälkä (usko omiin kykyihin ja opiskelumenestykseen) kasvoi ikään kuin syödessä ja matkan varrella.
Summa summarum, minulla on pitkä työkokemus ja useita ammattipätevyyksiä sosiaalialalla. Olen työskennellyt monipuolisesti ja pitkään erilaisissa alan tehtävissä, aina kotiavustajasta lähtien. Viimeiset viisi vuotta olen ollut "pätevä" sosiaalityöntekijä ja maisterisihminen. :D
Mielestäni työnjako ja koko työkulttuuri sosiaalialla on todellakin huonossa jamassa. Esim. sosionomien osaamista ja ammattitaitoa ei hyödynnetä monissa paikoissa riittävästi. Toisaalta sama koskee sosiaalityöntekijöitäkin. Olen koko ajan uralla edetessäni ja "yletessäni" odottanut sitä hetkeä, että minua alettaisiin työnantajan (yleensä kuntaorganisaatio) suunnalta kohdella vastuullisena ja itsenäisenä, aitona asiantuntijana. Odotan edelleen.
Esim. lääkäreiden asiantuntijastatusta ei taatusti kiistä tai kyseenalaista kukaan, mutta sosiaalityöntekijöitä (maistereitakin) kohdellaan mielestäni oletusarvoisesti aivan eri tavalla. Lähtökohta on yleensä epäluottamus, jo yksinomaan työaikoja ja kellokortin leimaamisiakin kytätään. Meitä valvotaan usein kuin pahankurisia lapsia, pienetkin päätökset on kierrätettävä esimiehen kautta. Omiin työoloihin tai -tapoihin on mahdotonta vaikuttaa aidosti. Mielipiteitämme ei kysytä, kun töitä järjestetään uudelleen tai otetaan esim. käyttöön uusia menetelmiä. Kaikki ohjautuu ulkoapäin ja meitä koskevia päätöksiä tekevät usein juurikin terveydenhuollon ihmiset (lääkärit, ylihoitajat jne).
Jokaista sosiaalialalla työskentelevää pitäisi lähtökohtaisesti alkaa kunnioittaa enemmän. Asiantuntemus kunniaan, lähihoitajasta sosiaalityöntekijään. Me oikeasti osaamme, tiedämme ja kykenemme. Kun vaan saisimme siihen mahdollisuuden.
Mielenkiintoinen infopaketti näin sosionomiksi hakevalle!
Olen siitä kyllä tietoinen, että terveydenhoitoalalla lähinnä lääkärit, ylihoitajat ym. ovat niitä puoljumalaisia, kun taas hoitsut, sossut ja etenkin lähärit ovat pohjasakkaa. Mielenkiintoista, kun jälkimmäiset ovat aivan yhtä tärkeitä koko paketin koossa pitämisessä.
Onneksi sosionomitkin pystyvät työskennellä niin laajalti alallaan eri työpaikoissa. Tämä minua kiehtookin. :) Itse pyrin lasten ja nuorten pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tieni maisteriksi ja sosiaalityöntekijäksi taitaa olla pisin mahdollinen: Ylioppilas, lähihoitaja, sosionomi ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Jälkikäteen näyttää melkein älyttömältä, mutta koulukiusaamisen ja huonojen perheolojen seurauksena en lukiosta päästessäni olisi edes uskaltanut ajatella yliopisto-opintoja. Nälkä (usko omiin kykyihin ja opiskelumenestykseen) kasvoi ikään kuin syödessä ja matkan varrella.
Summa summarum, minulla on pitkä työkokemus ja useita ammattipätevyyksiä sosiaalialalla. Olen työskennellyt monipuolisesti ja pitkään erilaisissa alan tehtävissä, aina kotiavustajasta lähtien. Viimeiset viisi vuotta olen ollut "pätevä" sosiaalityöntekijä ja maisterisihminen. :D
Mielestäni työnjako ja koko työkulttuuri sosiaalialla on todellakin huonossa jamassa. Esim. sosionomien osaamista ja ammattitaitoa ei hyödynnetä monissa paikoissa riittävästi. Toisaalta sama koskee sosiaalityöntekijöitäkin. Olen koko ajan uralla edetessäni ja "yletessäni" odottanut sitä hetkeä, että minua alettaisiin työnantajan (yleensä kuntaorganisaatio) suunnalta kohdella vastuullisena ja itsenäisenä, aitona asiantuntijana. Odotan edelleen.
Esim. lääkäreiden asiantuntijastatusta ei taatusti kiistä tai kyseenalaista kukaan, mutta sosiaalityöntekijöitä (maistereitakin) kohdellaan mielestäni oletusarvoisesti aivan eri tavalla. Lähtökohta on yleensä epäluottamus, jo yksinomaan työaikoja ja kellokortin leimaamisiakin kytätään. Meitä valvotaan usein kuin pahankurisia lapsia, pienetkin päätökset on kierrätettävä esimiehen kautta. Omiin työoloihin tai -tapoihin on mahdotonta vaikuttaa aidosti. Mielipiteitämme ei kysytä, kun töitä järjestetään uudelleen tai otetaan esim. käyttöön uusia menetelmiä. Kaikki ohjautuu ulkoapäin ja meitä koskevia päätöksiä tekevät usein juurikin terveydenhuollon ihmiset (lääkärit, ylihoitajat jne).
Jokaista sosiaalialalla työskentelevää pitäisi lähtökohtaisesti alkaa kunnioittaa enemmän. Asiantuntemus kunniaan, lähihoitajasta sosiaalityöntekijään. Me oikeasti osaamme, tiedämme ja kykenemme. Kun vaan saisimme siihen mahdollisuuden.
Olen kulkenut samantyyppisen polun: erikoissairaanhoitaja, sosiaaliohjaaja, valtiotieteiden maisteri. Ja olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kiitos kun kirjoitit tuon julki.
Kaikkien kuntasektorin naisvaltaisilla aloilla työskentelevien korkeakoulutettujen pitäisi yhdistää voimansa (lastentarhanopettajat, sosiaalityöntekijät jne) ja vaatia parempia työoloja ja parempaa palkkausta. Valitettavasti hampaattomat ammattiliitot tekevät tämän mahdottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kunnan pitäisi pystyä hakemaan poikkeuslupaa saada palkata sosionomi sostt määräaikaiseksi sijaiseksi silloin kun virkoja ei saada pätevillä täytettyä kahden hakukierroksen jälkeen. Järkyttävää ja laitonta touhua olla kokonaan ilman sosiaalityöntekijää kun kelpoisuusvaatimukset edes sijaisuuksiin ovat tiukentuneet!
Vierailija kirjoitti:
Minusta kunnan pitäisi pystyä hakemaan poikkeuslupaa saada palkata sosionomi sostt määräaikaiseksi sijaiseksi silloin kun virkoja ei saada pätevillä täytettyä kahden hakukierroksen jälkeen. Järkyttävää ja laitonta touhua olla kokonaan ilman sosiaalityöntekijää kun kelpoisuusvaatimukset edes sijaisuuksiin ovat tiukentuneet!
Minusta taas juuri tuota ei pitäisi sallia. Eipä lääkäripulaakaan ole yritetty paikata palkkaamalla terveydenhoitajia lääkäreiden tilalle.
Jos sosiaalityöntekijäpulaa paikataan jatkossakin sosionomeilla, koko alan palkkaus ja työolot eivät koskaan parane työn vaativuuden edellyttävälle tasolle. Kunnat kun eivät taatusti tee mitään tilannetta parantaakseen kuin pakon edessä. Palkkaa vaan lisää, rekrytointilisät kuntoon, kohtuulliset asiakasmäärät, hyvät koulutusmahdollisuudet ja työntekijöitä arvostava työilmapiiri. Eiköhän sossuja ala löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saihan ne epäpätevät sosiaalialan "ammattilaiset" jatkaa, jotka vaan jatkoivat entisessä työpaikassaan. Aivan helvetin väärin.
Tiedän yhdenkin merkonomin, joka luikerrellut paikalleen jollain pilipalikurssilla ja puoluekirjalla. Ei varmasti ikinä pääsisi edes ammattikoulun soveltuvuustesteistä läpi.
Niin eli ei kehdata ottaa teiltä niitä työhuoneita pois.