Lue keskustelun säännöt.
Koira ruvennut hyökkimään :( Piikki?
23.09.2017 |
Kyseessä 10-vuotias sekarotuinen, noin noutajan kokoinen uroskoira. On todella kiltti ja ihmisrakas ollut aina, mitä nyt menovauhti on päätä huimaava. Nyt on kuitenkin alkanut satunnaisesti näytellä hampaitaan vieraille jos vahtii vaikkapa mökkiä, ja loppuviimeksi puri yhtä lasta sormeen kun lapsi vain silitti. Eilen koira tunki itsensä silitettäväksi ja sitten yritti purra jopa minua. Alkaako sillä viirata? Terve on kuin pukki eikä eläinlääkäri keksi selitystä koiran arvaamattomuudelle. Pelkään että se tekee jollekulle jotakin, etenkin jollekulle lapselle. Poikaystävälläni on ihana pieni vejentytär ja menemme hänen luokseen jouluksi, koira pakosta mukana.
Otus on kovin rakas ja niin terve ja energinen että moni luulee pennuksi.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni kokemus yhdestä vastaavasta. Oli vuosikausia todella helppo ja ihanaluontoinen koira, sekarotuinen. Jossain kohtaa muuttui täysin niin, että alkoi näyttää hampaita ja yritti purra ruokkijaa jne. Piikille joutui valitettavasti.. :(
Tutkiko eläinlääkäri että ei varmastikaan ole mitään kipupaikkoja? Minua ja naapurin poikaa puri lapsena saksanpaimenkoira, maailman lempein tapaus mutta yhtäkkiä sen käytös muuttui ja viikon sisään puri minua ja naapuria. Lääkärissä siltä löytyi muistaakseni jokin lonkkavika joka kipuili hermoon. Sai hoidon ja oli taas oma lempeä itsensä loput pari vuotta minkä eli.
Vyö viuhumaan. Etsä kesytä yhtäkään eläintä jos et ensiksi murra sitä.
Koira taitaa pitää lapsia arvaamattomina eikä luota heihin ja siksi puolustautuu hyökkäämällä. Tarviiko sen olla lähikontaktissa lasten kanssa? Meidän oma koira sieti vanhemmiten huonommin lapsiamme (halusi olla rauhassa enemmän) mutta ei ollut ongelmaa kun sovimme lasten kanssa että antavat koiran olla rauhassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kokemus yhdestä vastaavasta. Oli vuosikausia todella helppo ja ihanaluontoinen koira, sekarotuinen. Jossain kohtaa muuttui täysin niin, että alkoi näyttää hampaita ja yritti purra ruokkijaa jne. Piikille joutui valitettavasti.. :(
Ruokaan liittyy myös murinaa ja hampaiden näyttelyä. On todella kurjaa pelätä omaa koiraansa, mutta eniten pelkään muiden ihmisten puolesta. En millään kestäisi jos koira satuttaa jotakuta.
Se lapsen pureminen sormeen sattui kun koira oli isälläni hoidossa eli en ollut näkemässä tilannetta. Tämä koko hampaiden näyttely ja hyökkiminen alkoi kun koira oli isälläni. En tiedä onko siellä sattunut jotain vai onko koira muuten vain pimahtanut.
AP
Kuulostaa kivulta. Päästäisin pois. Innoissaan oleva koira ei välttämättä välitä kivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fani kirjoitti:
Koira taitaa pitää lapsia arvaamattomina eikä luota heihin ja siksi puolustautuu hyökkäämällä. Tarviiko sen olla lähikontaktissa lasten kanssa? Meidän oma koira sieti vanhemmiten huonommin lapsiamme (halusi olla rauhassa enemmän) mutta ei ollut ongelmaa kun sovimme lasten kanssa että antavat koiran olla rauhassa
Koira kiertää lapsia, on aina tehnyt niin. Ei pidä myöskään siitä että sen luo koko ajan tullaan, haluaa itse tupata seuraan jos niikseen on.
Viime vkloppuna olin lenkillä ja koiraan tykästyi vanhempi nainen jolla oli selvästi kehitysvamma. Tietysti halusin antaa silitellä koiraa mutta jossain vaiheessa alkoi hieman pelottaa kun nainen koko ajan tuppasi koiran naamalle ja meni kyykkyyn ja kerjäsi sen huomiota. Näin koiran ilmeestä että kohta sataa ja vetelin sitä viereeni.
AP
Vierailija kirjoitti:
Tutkiko eläinlääkäri että ei varmastikaan ole mitään kipupaikkoja? Minua ja naapurin poikaa puri lapsena saksanpaimenkoira, maailman lempein tapaus mutta yhtäkkiä sen käytös muuttui ja viikon sisään puri minua ja naapuria. Lääkärissä siltä löytyi muistaakseni jokin lonkkavika joka kipuili hermoon. Sai hoidon ja oli taas oma lempeä itsensä loput pari vuotta minkä eli.
Kipuja epäilin heti. Eläinlääkäri tutki mutta mitään ei löytynyt. Hänen mielestään murinat liittyivät tilanteisiin joissa koira tunsi itsensä uhatuksi. Mielestäni outoa jos koira tuppaa sohvan viereen silitettäväksi ja seuraavaksi meinaa purra omistajaansa. Mikä siinä uhkasi? Selän takanahan minä tosin olin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa minustakin kivulta. Auttaisiko jos veisit koiran toiselle eläinlääkärille? Mitä sillä ensimmäisellä käynnillä tehtiin?
Voihan se olla että isäsi oikeasti kouluttaa sitä omalla tavallaan ja koira vaan muutenkin stressaantuu ku lapset häärää ympärillä? Tämä tulee väkisin mieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa antaa koiralle aikaa ja mahdollisimman tasaista arkea.
Oma sekarotuinen 12-vuotias seropini oli varsinainen ärripurri kun palasi äitini luota hoidosta. Asiaa vain pahensi se, että säikyin sitä kun se esim. irvisteli ruokakuppinsa äärellä minulle.
Vanha koira palautuu hitaasti ja sen takia arjenkin on hyvä olla rauhallista. Tuttu eläinlääkäri neuvoi, että päivittäin toistuvat rutiinit tuovat turvallisuutta koiravanhukselle. Tämä toimii omalle mummelilleni, jolla taitaa jo vähän dementiaakin olla.
Tsemppiä koirasi kanssa. Toivottavasti asia järjestyy, vanhuksella kun saattaa olla vielä monta hyvää vuotta jäljellä.
Sekarotuinen seropi, hyvä minua. Koirani on siis sekarotuinen jos ei tullut selväksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain kipua joka ei näy päällepäin tai pinnallisella tutkimisella
Eläinlääkäriin heti huomenna, koiralla on todennäköisesti kipuja, joiden syy täytyy heti selvittää. Tuossa iässä alkaa jo tulemaan kaiken näköistä vaivaa...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minustakin kivulta. Auttaisiko jos veisit koiran toiselle eläinlääkärille? Mitä sillä ensimmäisellä käynnillä tehtiin?
Lonkkia, selkää ja hampaita syynättiin ja tassut koeteltiin. Koira ei kuulemma myöskään ole kuuroutumassa ja näkökin tuntuisi pelaavan. Eläinlääkäri ei millään ollut uskoa että koira on 10-vuotias. Selitin tilanteen niin hyvin kuin tiesin mutta sitä keissiä ei auttanut se että otus oli kuin ihmisen mieli ja olisi suukotellut eläinlääkärinkin.
Kiitos sinulle joka sanoit tasaisesta arjesta! Meillä on menty vähän haipakkaa kun olen ollut välillä töissä ja välillä kotona. Yritän pitää säännöllisyyttä tuon papan elämässä. Se tosiaan hermostui kun oli isälläni viikon hoidossa minun ollessani kesälomareissussa poikaystävän kanssa. Nyt olisi jouluna matka poikaystävän luo (asuu eräässä keskieuroopan maassa) eikä isäni enää suostu koiraa ottamaan kun on arvaamaton ja jouluna tulee vieraitakin. Joudun siis laittamaan koiran todella outoon tilanteeseen, ekaa kertaa lentokoneessa ja sitten vielä vieraassa talossa. Eniten pelkään jos poikaystävän veljentytölle sattuu jotain koiran kanssa. Talossa on myös kissa.
Meidän koiralla alkoi vanhemmiten näkö ja kuulo heikentyä ja muuttui sen takia vähän epävarmaksi. Puolusti ruokaansa ja kosketus joka tuli suunnasta johon ei nähnyt aiheutti sellaisen sätkyn ja murinan. Veisin kyllä toiseen lääkäriin varmuuden vuoksi.
Lentoreissu on varmasti tosi kova stressi vanhalle koiralle. Kannattaa perillä yrittää järjestää koiralle rauhallinen paikka, missä tasata rasitusta ja pyytää myös ihmisiä antamaan sen olla rauhassa.
Olen opettanut omalle mummelille "turvapaikaksi" viltin, jota roudaan sitten reissuilla mukana. Järjestän koiralle rauhoittumispaikan johonkin sivummalle (ei kuitenkaan suljettuun tilaan), jossa saa huilia viltillä omassa rauhassa. Muori kyllä tosin lentele :)
T. Rauhallista arkea ehdottanut
Jos minua oma koira yrittäisi purra niin saisi kyllä lähdön. En riskeeraisi kenenkään henkeä koiran vuoksi, edes omaani.