Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksaisi tuttua, joka pitää meitä suurina ystävinä
Mitä teen?
23.09.2017 |
Mitä tekisin? Minulla on tuttu, joka on ihan mukava. Toivon hänelle pelkkää hyvää. En koe häntä lainkaan ystäväkseni, hän pitää minua ilmeisesti parhaana ystävänään. Olemme tavanneet kaiken kaikkiaan ehkä kymmenen kertaa, meillä on samanikäiset lapset, siitä tämä lähti, leikkiseuraa puistoon. Hän on ystäväni tuttava(ei hänenkään läheisin), ystävä muutti toiselle paikkakunnalle, tapasimme ennen kolmestaan.
Hän on siis peruskiva. Hänen lapsensa ovat kivoja. Hän on hyvä äiti, monesta asiasta olemme samaa mieltä. Kasvatamme lapsiamme aika samoin arvoin ja ajatuksin, lapset on siis helppo hiekkalaatikolle laittaa.
Ongelma on se, että minulla on omat, läheiset ystäväni ja paljon åiti-lapsi-seuraa sekä myös uudempia päiväkotituttuja, joiden kanssa olen läheisempi kuin tämän tuttavan. Jossain vaiheessa näinme vähän enemmän, aikataulut osuivat yksiin ja koska olen sosiaalinen ja avoin erilaisille ihmisille, tapasin silloin vähän useammin. Minulle se oli hiekkalaatikkoseuraa lapsillemme, ei syvää ystävyyttä.
Mutta tuttava haluaa koko ajan tavata minua/meitä. Minulle olisi ihan sama vaikkemme koskaan enää tapaisi. Tiedättekö, en siis mitenkään inhoa häntä tms, mutta olen kiireinen, väsynyt, töissä omat haasteet, aikaa ei meinaa riittää niille ihmisille, joiden seurasta oikeasti nautin ja joita kaipaan kun emme näe ja joiden kanssa vuosien keskustelut ja yhteiset työprojektitkin,
Kuumottavinta on se, että hän ihailee ja "matkii" minua. Hän haluaa samalle alalle, hän haluaa muuttaa samaan paikkaan, hän haluaa samat harrastukset, hän haluaa mielipiteeni ihan kaikkeen. Hän arvostaa minua. Minä arvostan häntä ihmisenä ja äitinä, mutta hän on minulle tutuntuttu, jonka kanssa esimerkiksi ammatillinen keksustelu ei kiinnosta. En kai jaksa työpäivän jälkeen kertoa toiselle kaikkea,joka siis on aivan uusi, siis keksinyt minulta alan. Ei siinäkään mitään pahaa sinänsä, ei hän minulta mitään vie eikä tarkoita asiaa niin, mutta minä en saa niistä keksusteluista mitään ja aihe on viimeisin, mitä jaksan työpäivän jälkeen. Minä olen hänestä kovin kiinnostava, hän on sen sanonutkin, hän minusta ei ollenkaan kiinnostava, mitä en tietenkään sano. Lapsemme viihtvät ihan ok leikeissään, mutta meillä on siis paljon lapsikavereita, heillä ei.
Hän janoaa minun mielipiteitäni ja elämänkokemustani. Kuten sanoin, olen avoin, puhun mielelläni, mutta on alkanut ahdistaa, että hän saatttaa tehdä joitain elämänmuutoksia, koska minä olen aiemmin tehnyt jotain sellaista, esim eronnut. En jaksa kantaa hänen tilannettaan, jossa minun pitäisi mennä takaisin omiin vaikeisiin vuosiini voidakseni antaa niitä hänen haluamiaan neuvoja.
Kieltäydyn useimmista tapaamisista. Syytkin ovat ihan todellisia, mutta sellaisia että oikeiden ystövieni kyseessä ollessa tapaamiset eivät peruuntuisi. Minusta olisi ihan ok edelleen leikkipustotella joskus silloin tällöin, mutta en halua kantaa hänen huoliaan enkä jakaa omiani hänelle, en suunnitella hänen asioitaan.
Itse elämässäni saatan ehdottaa tapaamisia puolituttujen ihmisten kanssa, mutta jos ne jatkuvasti peruuntuvat, peräännyn ja sanon, että laita sinä viestiä, jos tulee sopiva aika. Jos sitä viestiä ei koskaan tule, se tarkoittaa sitä, että ei ole riittävästi halua, että aikaa järjetsyisi. Näin molemmat säilyttävät kasvonsa ja jossain toisessa tilanteessa taas voi toimia kaveruus paremmin.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisille aina sanotaan ohjeeksi että pitää olla aloitteellinen, ehdottaa tapaamisia ja ottaa yhteyttä. Että kukaan ei tule kotoa hakemaan. Mutta sitten kun tekee, niin sekin on väärin.
Se ei ole väärin. Joskus voi vaan mennä metsään, jos ei osata lukea toisen viestinnästä kuinka paljon tämä pystyy tai haluaa panostaa suhteeseen ja sitten voi tulla pettymyksiä. Liian suuret odotukset ovat yksi ongelma yksinäisillä. Minulla ei ollut nuorempana ystäviä. Nyt keski-ikäisenä en odota niin suurta syvällisyyttä ihmisiin tutustuessani ja kaikki on paljon helpompaa sen takia. Minulla on useita sellaisia tuttuja, joiden kanssa voi joskus tehdä jotain ja muutama semmoinen, joiden kanssa voidaan jakaa kaikista vaikeimpiakin asioita. Kummankin sortin ystävistä olen kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole yhtään ystävää, ja tekee pahaa lukea tätä ketjua. Kylläpä te olette laskelmoivia ystävien (tai "ystävien") määrän ja laadun suhteen. Todella ahdistavaa tuo ap:n "vain hiekkalaatikkoseuraa lapsille", "aikaa ei meinaa riittää niille ihmisille, joiden seurasta oikeasti nautin", " hän minusta ei ollenkaan kiinnostava, mitä en tietenkään sano" ja "Minulle olisi ihan sama vaikkemme koskaan enää tapaisi.". Muiden muassa. Ap:n tuttu voi olla rasittavan tuttavallinen ja riippuva (ehkä yksinäinen?) mutta ap kuulostaa kyllä itse laskelmoivalta hyväksikäyttäjältä. Mitä jos ap olisit kerrankin aidosti oma itsesi ja sanoisit nämä asiat sille tutullesi, niin sen jälkeen saat varmasti olla rauhassa häneltä. Jatkat sitten niiden ihmisten tapailua, joiden kanssa olet ollut koko elämäsi ja lapsesi leikkivät vanhojen kavereidensa kanssa.
Krooninen yksinäisyys on varmasti rankkaa ja ahdistavaa, ja siksi tuntuu pahalta sanoa tämä, mutta: juuri tällaisen ajattelumallien takia yksinäiset ihmiset ovat välillä todella raskasta seuraa. Heti kun on toiselle ystävällinen ja mukava ja tekee jonkun pienen lähestymiseleen, niin yksinäinen tulkitsee, että tässä ollaan ystäviä, ja koska ystävyyteen kuuluu sitä ja tätä, niin yhtäkkiä pitäisi olla antamassa tukea ja apua ja kuuntelevaa korvaa ja jakaa itsestään kaikki. Muuten yksinäinen loukkaantuu ja kokee, että jokin lupaus ja sopimus on petetty - vaikka mitään sellaista ei ole koskaan ollutkaan!
Minä yritän olla ystävällinen kaikille, joita kohtaan, ja yritän tehdä kaikista kohtaamisista mukavia sekä itselleni että sille toiselle. Minulla ei silti mitenkään riitä aika eikä energia rakentaa läheistä ihmissuhdetta kaikkien kohtaamieni ihmisten kanssa. Se voi tuntua raskaalta ja ikävältä siitä, joka ilahtuu, kun löytää ystävällisen, mukavan ihmisen - mutta en minä silti aio ruveta epäystävälliseksi puolitutuille tai väkisin olla kaikkien ystävä.
No älä sitten esitä mukavaa. Niin helppoa.
Ohis...vähintään kerran viikossa palstalla on aloitus, missä hakutaan suomalaiset epäsosiaalisiksi, umpimielisiksi, sisäänpäinlämpeneviksi, epäkohteliaiksi, puhumattomiksi, vaikeasti lähestyttäviksi ja smalltalkia taitamattomiksi. Ja sitten, kun joku onkin jotain muuta (kuten ap ja varmaan moni muukin), sekään ei ole hyvä.
No eipä ap kyllä helposti lähestyttävääkään kuvaa itsestään antanut, päinvastoin.
Ai, minusta taas ap vaikuttaa hyvinkin paljon ihmiseltä, jonka kanssa jossain tilaisuudessa tai tapahtumassa voisin mennä juttelemaan.
Mene ihmeessä mutta muista että ap:lla on oma hyvin kiireinen elämä etkä ole mitään hänen rinnallaan.
Tietenkin muistan, niin on omakin elämäni kiireistä perheen, läheisten ja ystävien kanssa. Ja siksi ymmärränkin aloittajaa, jonka mielestä on ihan kiva jutella tapaamiensa ihmisten kanssa, vaikka ei heidän kanssaan olisi tarkoitus ystävystyäkään.
Kaikenlaisia ystäviä on rikkaus omistaa, muttei kuka jaksaa henkilöä joka suurinpiirtein on niin suatanan raskasta seuraa että ikäänkuin henkisesti työntää pillin korvaan ja imee tyhjäksi joka halvatun tapaamisella.
Ja en ole alkuperäinen aloittaja mutta mun mielestä hän on cool.
Vierailija kirjoitti:
Sorry, mut mikä on Ikäsi?[/quote
Niistä tungettelevista ihmisistä puheenollen... kerro ekaksi paljonko sulla on palkka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rehellinen käänteisyys näkyy osoitteenmuutoksessa".
Ap.n tapauksessa ei sovi kysyä ikää. Ikä on vaan numeroita.
Vastuu on meillä lukijoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuollainen ihminen kannattaa kyllä karsia "ystäväpiiristä" kokonaan, jos kiinnostaa noin vähän (eli siis ei ollenkaan) olla tekemisissä. Miksi teeskentelet että haluaisit tavata, kun et kerran halua??? Ei vittu, en tajua sun kaltaisiasi pinnallisia ihmisiä. Jos olet vain 10 kertaa tavannut, miksi edes mietit koko tyyppiä? Poista numero ja ole vastaamatta tuntemattomiin puheluihin. Niin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap on sitten hieno ihminen kun kaikki oikein jonottaa päästäkseen juuri hänen ystävikseen ja hiekkalaatikkobestiksekseen.
samaa minäkin mietin. Kylläpä kaikki tuntuu niin pyrkivän hänen ympärilleen, kun on niin ihana....Totuus yleensä on että AP on vaan törmännyt johonkin oikeasti huippusosiaaliseen tapaukseen, joka on häntä ystävällisempi ja sosiaalisempi. No jaa...Muistan yhden tällaisen henkilön menneiltä kouluvuosilta. Luuli että kaikki haluaa olla hänen lähipiirissään, ja yksi tällainen roikkuja hänellä kyllä olikin, se oli päivänselvää. Mutta hän itse se vasta roikkuikin joissain muissa henkilöissä. Joskus tämä "kohde" vaihtui. Narsistinen psykopaatti, joka luuli olevansa jotekin "suosittu". Suurin osa vihasi häntä selkänsä takana kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap on sitten hieno ihminen kun kaikki oikein jonottaa päästäkseen juuri hänen ystävikseen ja hiekkalaatikkobestiksekseen.
samaa minäkin mietin. Kylläpä kaikki tuntuu niin pyrkivän hänen ympärilleen, kun on niin ihana....Totuus yleensä on että AP on vaan törmännyt johonkin oikeasti huippusosiaaliseen tapaukseen, joka on häntä ystävällisempi ja sosiaalisempi. No jaa...Muistan yhden tällaisen henkilön menneiltä kouluvuosilta. Luuli että kaikki haluaa olla hänen lähipiirissään, ja yksi tällainen roikkuja hänellä kyllä olikin, se oli päivänselvää. Mutta hän itse se vasta roikkuikin joissain muissa henkilöissä. Joskus tämä "kohde" vaihtui. Narsistinen psykopaatti, joka luuli olevansa jotekin "suosittu". Suurin osa vihasi häntä selkänsä takana kuitenkin.
Tämä tuli minullekin mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa hyväksikäyttävältä ja laskelmoivalta. Mistä se tuttu voisi muka tietää, ettet sinä halua ystävystyä hänen kanssaan enempää - tai edes arvosta häntä ihmisenä?
Joo, mun mielestä kanssa aika kaksinaamaista peliä. Jos ap on niin fiksu, kun monet tässä ketjussa hehkuttavat; niin miksi ei ole tunneälyä ilmaista tälle tuttavalle saman tien, että seura ei ole tervetullutta? Kyllä fiksu ihminen osaa sanoa ei. Miksi tapaa tätä puolituttua edelleen?Ja vielä kehtaa haukkua tänne palstalle, josta kyseinen henkilö kyllä helposti tunnistaisi itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kiusaaja. Katsoo tätä tuttavaansa nenänvartta pitkin, ei pidä häntä oman tasoisenaan, eikä haluaisi tavata, eikä pidä keskusteluaiheista. Kumpihan tässä on se hirveä ihminen? Jos jostain ei pidä, häntä ei varmaankaan kannata tavata,- ellei sitten juuri halua alistaa, ja kuvitella mielessään että itse on paljon parempi. Hyi sua ap, katse peiliin jookos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole yhtään ystävää, ja tekee pahaa lukea tätä ketjua. Kylläpä te olette laskelmoivia ystävien (tai "ystävien") määrän ja laadun suhteen. Todella ahdistavaa tuo ap:n "vain hiekkalaatikkoseuraa lapsille", "aikaa ei meinaa riittää niille ihmisille, joiden seurasta oikeasti nautin", " hän minusta ei ollenkaan kiinnostava, mitä en tietenkään sano" ja "Minulle olisi ihan sama vaikkemme koskaan enää tapaisi.". Muiden muassa. Ap:n tuttu voi olla rasittavan tuttavallinen ja riippuva (ehkä yksinäinen?) mutta ap kuulostaa kyllä itse laskelmoivalta hyväksikäyttäjältä. Mitä jos ap olisit kerrankin aidosti oma itsesi ja sanoisit nämä asiat sille tutullesi, niin sen jälkeen saat varmasti olla rauhassa häneltä. Jatkat sitten niiden ihmisten tapailua, joiden kanssa olet ollut koko elämäsi ja lapsesi leikkivät vanhojen kavereidensa kanssa.
Uuden tuttavan käytös ei ole vain liian tuttavallista, vaan vaikuttaa ahdistavalta single white woman -tyyliseltä matkimiselta. Vaihdetaan ammattia ja parisuhdestatusta uuden ystävän mukaisiksi. Ja tottahan se on, että aikaa on rajatusti. Jos on jo paljon hyviä ystäviä, niin silloin haluaa heitä nähdä mieluummin kuin sellaista henkilöä, jonka kanssa ei mitään suurempaa sielunsisaruutta tunnu olevan. Se, että haluaa antaa enemmän aikaa parhaimmille ystävilleen ei ainakaan minusta ole mitään laskelmoivaa hyväksikäyttöä. Ei kaikkien kanssa voi olla parhaita ystäviä, mitä tämä uusi tuttavuus näköjään toivoo ap:sta saavansa. Joidenkin kanssa kohtaamiset jäävät pakostakin sille puolituttuasteelle.
Ap:han ei edes ole ystävä tämän ihmisen. Ap ei pidä hänestä, ei pidä häntä kiinnostavana, ei kaipaa häntä. Hän lapsineen on vain hiekkalaatikkoseuraa. Miksi ap siis tapaa häntä ollenkaan, eikä anna muutenkin tiukilla olevaa aikaansa niille parhaimmille ystävilleen? Tuo nimenomaan on hyväksikäyttöä. Hiekkalaatikolle seuraa kaipaava (kun ystävät eivät kerenneet tai halunneet) ap tuhlaa tuttunsa aikaa, tuttu yrittää ystävystyä eikä tajua ettei ap arvosta häntä ollenkaan.
Mulle on käynyt juurikin näin, että ensin minua on pyydetty joka paikkaan ja vietetty aikaa yhdessä. Olen tulkinnut sen ystävyyden rakentamiseksi. Kunnes vanhemmalla tuttavuudella vapautuu aikaa, silloin minut on unohdettu, ja pysyvästi. En ole katkera, mutta kun itse halusin silloin uusia ystäviä ja jotenkin luulin, että kemiat sopivat hyvin yhteen, niin petyin tietenkin, ja hämmennyin myös. Niin tottakai aikaa on kaikilla rajoitetusti, eikä sillä tavalla kannata uusiin tuttavuuksiin kiintyä. Olen huomannut, että aikuisena ystäviä on niin vaikea saada, vaikka tuttuja riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa hyväksikäyttävältä ja laskelmoivalta. Mistä se tuttu voisi muka tietää, ettet sinä halua ystävystyä hänen kanssaan enempää - tai edes arvosta häntä ihmisenä?
Joo, mun mielestä kanssa aika kaksinaamaista peliä. Jos ap on niin fiksu, kun monet tässä ketjussa hehkuttavat; niin miksi ei ole tunneälyä ilmaista tälle tuttavalle saman tien, että seura ei ole tervetullutta? Kyllä fiksu ihminen osaa sanoa ei. Miksi tapaa tätä puolituttua edelleen?Ja vielä kehtaa haukkua tänne palstalle, josta kyseinen henkilö kyllä helposti tunnistaisi itsensä.
Aloittajalla ei ehkä ole vielä kovin paljoa kokemusta tällaisista ihmisistä. Hän on ehkä huomannut vähän liian myöhään, että hänen ei olisi pitänyt alun alkaenkaan olla ystävällinen ja jutella tämän naisen kanssa. Ei se ole kokeneemmallekaan aina helppoa havaita, kuka uusi tuttavuus saattaa muodostua ongelmaksi ja kuka ei. Kokeneempana kuitenkin alkaa suhtautua pienellä varauksella uusiin ihmisiin eikä ole niin avoin kuin mitä nuorempana on ollut. Suomessa avoimuus kun valitettavan usein käsitetään haluksi ystävystyä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole yhtään ystävää, ja tekee pahaa lukea tätä ketjua. Kylläpä te olette laskelmoivia ystävien (tai "ystävien") määrän ja laadun suhteen. Todella ahdistavaa tuo ap:n "vain hiekkalaatikkoseuraa lapsille", "aikaa ei meinaa riittää niille ihmisille, joiden seurasta oikeasti nautin", " hän minusta ei ollenkaan kiinnostava, mitä en tietenkään sano" ja "Minulle olisi ihan sama vaikkemme koskaan enää tapaisi.". Muiden muassa. Ap:n tuttu voi olla rasittavan tuttavallinen ja riippuva (ehkä yksinäinen?) mutta ap kuulostaa kyllä itse laskelmoivalta hyväksikäyttäjältä. Mitä jos ap olisit kerrankin aidosti oma itsesi ja sanoisit nämä asiat sille tutullesi, niin sen jälkeen saat varmasti olla rauhassa häneltä. Jatkat sitten niiden ihmisten tapailua, joiden kanssa olet ollut koko elämäsi ja lapsesi leikkivät vanhojen kavereidensa kanssa.
Ehkä se oli vähän kylmästi ilmaistu ap:lta mutta varmaan tarkoituksena oli ilmaista, että kokee tämän ihmisen vain tuttuna, jonka kanssa voi olla tekemisissä vaikka siellä hiekkalaatikon reunalla ja jutella niitä näitä. Mutta henkilö ei kuitenkaan ole sellainen, jota ajattelisi tai pitäisi yhteyttä muuten. Eli henkilö on käytännössä ap:lle olemassa vain silloin, kun hänen kanssaan fyysisesti viettää aikaa esim. siellä leikkipuistoissa. Toisin kuin esim. läheisten ystävien kanssa vaihdetaan kuulumisia vaikka vähän väliä. Ei se ole mitään laskelmoivaa hyväksikäyttämistä, vaan ihan normaalia elämää.
Elämän varrella voi tutustua moniinkiin ihmisiin, joistakin tulee tuttuja tai kavereita sille elämänvaiheelle ja joistakin tulee hyviä ystäviä, jotka säilyvät läpi elämän. Ei se ole mitään hyväksikäyttämistä, jos itse ei halua muodostaa läheistä ystävyyssuhdetta. Enkä näe mitään syytä miksi "normaalissa tilanteessa" tällaista pitäisi mitenkään suoraan sanoa. Yleensä ihmisillä on sosiaalista pelisilmää ja huomataan esim. tapaamiskutsujen hylkäyksin ym. viestinnän kautta, että toinen ei ehkä olekaan niin halukas tutustumaan syvemmin, vaan pitämään suhteen enemmän pinnallisena. Jos taas sitä sosiaalista pelisilmää ei ole niin tällaisia kiusallisia tapauksia valitettavasti varmasti elämän aikana tulee useampiakin. Ei se ole siis ap:n vika.
Itselläni oli myös eräs henkilö, joka halusi todella usein nähdä ja yhteydenpito oli aika yksipuolista. Pidin häntä enemmän sellaisena kaverina tai tuttava. Hän kuitenkin alkoi utelemaan, että kuinka usein näen muita kavereitani ja miten mulla voi olla aikaa näihin ihmissuhteisiin sitten. Oli todella kiusallista ja vaivaannuttavaa joutua selittämään hänelle miten on ihan luonnollista, että vuosikymmenet ystävinä olleet ovat läheisempiä itselleni ja, jos on vähän vapaa- aikaa niin tapaan ensisijaisesti perhettäni ja näitä muutamaa läheistä ystävää. Mielestäni tämä on itsestäänselvyys ja sellaisille, joille tämä ei ole itsestäänselvyys niin varmasti valitettavasti onkin vaikeaa muodostaa ystävyyssuhteita.
Oikeastaan ymmärrän sekä ap:ta että hänen tuttavaansa. Olen ollut monelle ihmiselle sellainen "entinen työkaveri" tai "entinen naapuri", vaikka vapaa-alalla ollaan tavattu yli kymmenen vuoden ajan ja työpaikassa tai naapureina oltu vain pari vuotta.
Saatan jopa saada kutsuja näiden ihmisen juhliinkin, mutta silloin kun olen itse ottanut yhteyttä, ei tapaaminen yleensä ole sopinut. Ja jos niissä juhlissa on muita ihmisiä, niin minut on siellä esitelty "entisenä työkaverina" tai "entisenä naapurina". Vastaavasti joku muu on esitelty "pitkäaikaisena ystävänä".
Olen kyllä karsinutkin näitä ihmisiä, kun joistakin heistä välittyi se, etteivät he minusta olleet kiinnostuneita, vaan lähes aina oli muuta sovittuna jos itse ehdotin jotain.
Mielestäni ap voit hyvin ottaa etäisyyttä tähän tuttuusi. Jos hän jatkaa yhteydenottoja, niin kieltäydy. Hämmentävintä nimittäin näin aikuisiälläkin ovat ne tutut, jotka välittävät käytöksellään, etten ole mikään kiinnostavin ihminen, mutta kuitenkin aina välillä ehdottavat itsekin tapaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole yhtään ystävää, ja tekee pahaa lukea tätä ketjua. Kylläpä te olette laskelmoivia ystävien (tai "ystävien") määrän ja laadun suhteen. Todella ahdistavaa tuo ap:n "vain hiekkalaatikkoseuraa lapsille", "aikaa ei meinaa riittää niille ihmisille, joiden seurasta oikeasti nautin", " hän minusta ei ollenkaan kiinnostava, mitä en tietenkään sano" ja "Minulle olisi ihan sama vaikkemme koskaan enää tapaisi.". Muiden muassa. Ap:n tuttu voi olla rasittavan tuttavallinen ja riippuva (ehkä yksinäinen?) mutta ap kuulostaa kyllä itse laskelmoivalta hyväksikäyttäjältä. Mitä jos ap olisit kerrankin aidosti oma itsesi ja sanoisit nämä asiat sille tutullesi, niin sen jälkeen saat varmasti olla rauhassa häneltä. Jatkat sitten niiden ihmisten tapailua, joiden kanssa olet ollut koko elämäsi ja lapsesi leikkivät vanhojen kavereidensa kanssa.
Uuden tuttavan käytös ei ole vain liian tuttavallista, vaan vaikuttaa ahdistavalta single white woman -tyyliseltä matkimiselta. Vaihdetaan ammattia ja parisuhdestatusta uuden ystävän mukaisiksi. Ja tottahan se on, että aikaa on rajatusti. Jos on jo paljon hyviä ystäviä, niin silloin haluaa heitä nähdä mieluummin kuin sellaista henkilöä, jonka kanssa ei mitään suurempaa sielunsisaruutta tunnu olevan. Se, että haluaa antaa enemmän aikaa parhaimmille ystävilleen ei ainakaan minusta ole mitään laskelmoivaa hyväksikäyttöä. Ei kaikkien kanssa voi olla parhaita ystäviä, mitä tämä uusi tuttavuus näköjään toivoo ap:sta saavansa. Joidenkin kanssa kohtaamiset jäävät pakostakin sille puolituttuasteelle.
Ap:han ei edes ole ystävä tämän ihmisen. Ap ei pidä hänestä, ei pidä häntä kiinnostavana, ei kaipaa häntä. Hän lapsineen on vain hiekkalaatikkoseuraa. Miksi ap siis tapaa häntä ollenkaan, eikä anna muutenkin tiukilla olevaa aikaansa niille parhaimmille ystävilleen? Tuo nimenomaan on hyväksikäyttöä. Hiekkalaatikolle seuraa kaipaava (kun ystävät eivät kerenneet tai halunneet) ap tuhlaa tuttunsa aikaa, tuttu yrittää ystävystyä eikä tajua ettei ap arvosta häntä ollenkaan.
Siis ihmeellisiä kommentteja täällä. Luitko ollenkaan ap:n aloitusta. Hän nimenomaan sanoi, että kyseinen henkilö on mukava ja pitää hänestä mutta ei halua muodostaa syvempää ystävyyssuhdetta. Hänelle riittää tuttavuus, jossa nähdään hiekkalaatikon reunalla. Tuttavia ei yleensä kaivata tai mietitä näiden henkilökohtaisia asioita tapaamisten ulkopuolella. Et ole tainnut ikinä kokea hyväksikäyttöä, jos mielestäsi perusystävällisyys ja tuttavuus on hyväksikäyttöä. Olisiko ap:n pitänyt esim. kääntää tälle henkilölle selkä hiekkalaatikolla ja ehdottomasti kieltäytyä hiekkalaatikkotapaamisista, vaikka heidän lapsensa tulevat ilmeisesti toimeen ja heilläkin on hiekkalaatikolla juteltavaa. Mutta that's it. Jos tässä arvostuksesta puhutaan niin ennemmänkin se arvostuksen puute on tällä toisella henkilöllä, joka ei ymmärrä, että toinen ei halua syvemmin ystävystyä, vaan suorastaan roikkuu tässä. Mutta toisaalta en usko tämän olevan arvostuksen puutetta, vaan tietynlaista sosiaalista kömpelyyttä.
Itse olen todella sosiaalinen ja se käsitetään yleensä väärin. Small-talkkaan vieraiden kanssa milloin missäkin. Se että yrittää olla kiltti ihmisille koetaan kai jonain kutsuna että tuo jutustelu-kaveri on nyt osa elämää?
Onko se niiden vika jotka jutustelevat noiden kanssa vai niiden jotka noiden köykäisten tapaamisten jälkeen kokevat että tässä on nyt se uusi paras kaveri?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen todella sosiaalinen ja se käsitetään yleensä väärin. Small-talkkaan vieraiden kanssa milloin missäkin. Se että yrittää olla kiltti ihmisille koetaan kai jonain kutsuna että tuo jutustelu-kaveri on nyt osa elämää?
Onko se niiden vika jotka jutustelevat noiden kanssa vai niiden jotka noiden köykäisten tapaamisten jälkeen kokevat että tässä on nyt se uusi paras kaveri?
Sama juttu mulla. Aika ikävää, jos kenellekään ei saa enää olla kiltti ja ystävällinen.
Alue: Aihe vapaa
Ohje on aivan oikea, mutta älä keskitä kaikkea aikaasi ja energiaasi yhteen ihmiseen. Varsinkaan, jos tällä ihmisellä on muitakin ihmissuhteita. Pitää myös hyväksyä, että tutustumisen alussa saa toisesta ihmisestä ja hänen ajastaan kaikista pienimmän siivun. Ap oli tavannut tätä ihmistä noin 10 kertaa eli koko tutustuminen on vasta ihan alussa. Kuitenkin tämä henkilö käyttäytyy kuin he olisivat tunteneet jo vuosia ja olisivat hyviäkin ystäviä. Joten yksinäisen kannattaa olla aloitteellinen, ehdottaa tapaamisia ja ottaa yhteyttä, mutta useampaan henkilöön. Ei aina vain yhteen, koska silloin saatat vaikuttaa liian hätäiseltä, epätoivoiselta ja takertuvalta. Uusille ihmissuhteille on annettava tilaa ja aikaa kehittyä eikä hyökätä kimppuun kuin sika limppuun.