Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos ei vaan pidä elämästä?
22.09.2017 |
Elämäni on hyvää ja helppoa. Mutta mikään ei ole niin ihmeellistä että erityisesti haluaisin kokea sen. Hyvinäkin hetkinä toivon että tämä jo pian loppuisi. Kaikki on jotenkin turhaa. Mitä hyötyä siitä on että on kiva päivä? Seuraavana päivänä se on jo mennyttä.
Kommentit (46)
Hyvä kuulla ettei kaikki muutkaan riemuitse jokaisesta päivästä. Olen aina ihmetellyt sanontaa "päivääkään en vaihtaisi pois". Toisaalta ajattelen, että noin 90 vuottahan tämä vaan kestää. Sitten on kuollut ikuisesti. Että eikö kannata katsoa filmi loppuun saakka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeasti? Elämä on lahja, ainutkertainen, jokaiselle meille annettu. Lahjan saajasta on kiinni, miten elämänsä käyttää. Tai miten siihen suhtautuu.
Onko elämäänsä tyytymättömillä koskaan ollut tilannetta, että on meinannut menettää elämänsä?
Minulla on. Olisin voinut kuolla 14 vuotta sitten liikenteessä, vammauduin, Nyt olen onnellinen jokaisesta päivästä, jonka saan elää.
Vierailija kirjoitti:
Tämä saattaa olla epäsuosittu mielipide, mutta mielestäni ihmiselämä täällä maan päällä on ihan yksitoikkoista ja turhaa, vailla mitään sen suurempaa merkitystä. Miksi edes olemme olemassa?
Mnusta tässä koko "en pidä elämästä" -pohdinnassa on jotain harvinaisen tuoretta ja jopa hauskaa. Helvetti soikoon, mä en vaan pidä elämästä, minusta elämä on turhaa paskaa, ja se on ihan ok! Eikä mitään masennusta tai joku ongelma johon pitäisi löytää jotain apua. Elämä on perseestä! Ihan sama lopulta mitä elämällä tekee tai on tekemättä. Johan muuten helpotti kolmenkympin kriisistä nousevaa ahdistusta. Niin että kiitokset tästä aloittajalle ja kommentoijille myös.
Vaikka elämässäni sattuu ihmeellisiä asioita, jotka ajoittain tuntuvat inspiroivilta ja mielenkiintoisilta, en silti voi sanoa pitäväni elämästä. Lapsena odotin vain, että milloin lapsuus päättyy, koska oli äärimmäisen ahdistavaa olla lapsi. Lapsuuteni muistikuvissa on kuin mustaa reunoilla. Kun vartuin, ikäväkseni ymmärsin, ettei siitä ahdistuksesta itse asiassa pääsekään eroon. Koen, että on ahdistavaa ylipäätään olla olemassa. Olen jotenkin vääränlainen tähän maailmaan. Yliherkkä hermosto ja tunnemaailma, elämän jatkuvat ja rasittavat haasteet, eikä milloinkaan pitkiä leppoisia ajanjaksoja jolloin saisi olla rauhassa.
Mummoni piti elämästä niin paljon, ettei olisi halunnut kuolla ollenkaan. Muutamia muitakin sellaisia ihmisiä olen tavannut, jotka haluaisivat elää mahdollisimman pitkään tai, jos voisi valita, niin ikuisesti. Sellainen elämänilo ja -halu heille suotakoon.
Pelkään itse kuolemista – pelkään sen tuskallisuutta, tai sitten epäreiluutta, mikäli joutuisi vaikka henkirikoksen uhriksi.
Kokonaisuudessaan elämä tuntuu epäreilulta. Kuka kysyi, halusinko syntyä? En aio tehdä tähän maailmaan yhtään ihmistä lisää (kärsimään ja toisaalta tuhoamaan tätä maailmaa). En olisi halunnut tänne itsekään. Jos sinä pidät elämästä, se on mielestäni hienoa. Itse en vain pysty samaan. Itsemurhaa en kuitenkaan tee, se olisi kohtuuton temppu läheisilleni. Yritän vain suorittaa täällä parhaani mukaan, lienee vielä pitkä matka ennen kuin tämä ylipitkä kidutus päättyy.
En minäkään olisi tänne syntynyt jos olisin itse siitä saanut päättää, olinkin vihainen äidilleni koska hänellä oli jo monta lasta ennen minua. Hän sanoi että ei olis hommannut minua jos olisi tiennyt etten tykkää. Katson tämän "näytelmän" kuitenkin loppuun kun en muutakaan uskalla, ja onhan tullut itsekkin se lapsi hommattua, tosin onneksi vain yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makaa lattialla paikallasi odotellen että elämä loppuisi. Voi siinä 70 vuotta mennä odotellessa ennen kuin elämä vihdoin loppuu. Noin mä teen.
N33 kirjoitti:
Ai muillakin on tällasia fiiliksiä. Se jatkuva tyhjyyden tunne on niin turhauttavaa kun mikään ei oikein tunnu miltään, ainakaan enää seuraavana päivänä. Ei ole mitään sellaista, minkä kokemista jotenkin erityisesti odottaisin. Olen aseksuaali, enkä siis tule koskaan saamaan parisuhdettakaan, joten rakkauskaan ei ole sellainen syy että tätä jaksais katella enää kovin kauaa.
Ei vaan ole mitään. Fyysisesti en jaksa, henkisesti ei huvita, enkä edes koe olevani erityisen masentunut, mua ei vaan kiinnosta tässä elämässä mikään eikä kukaan.
Kirjoitit "Ai muillakin on tällasia fiiliksiä"... hahah! =D=D Melkein joka päivähän tällä palstalla monet kirjoittelee tänne just tälläsiä juttuja että "elämä ei tunnu miltään, en pidä mistään, mikään ei kiinnosta, kunpa ei olisi pakko elää". Tämä palsta on oikea elämänhaluttomien ihmisten pesä tai kokoelma.
Ja toinen juttu... mä en ymmärrä miksi sä et muka koskaan saisi parisuhdetta/kumppania. Mä tiedän susta tähän mennessä kolme asiaa:
1. Olet nainen 33v.
2. Sulla on elämänilo kadonnut.
3. Olet aseksuaali.
Kuulostat täydelliseltä. Kyllä sä mulle oikein hyvin kelpaisit. Terveisin, mies 32v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin oon lähes aina ajatellut noin, että kun en vaan erityisemmin tykkää elämästä. Yleensä vaan mikään ei tunnu niin ihmeelliseltä. Kaikki on tavallaan nähty, mikään ei yllätä, ilahduta tai edes sen kummemmin vituta. Nyt kun on lapsi tulossa niin sekin tuntuu vaan ihan ok:lta, mutta onpahan jotain tekemistä seuraavat 18 vuotta.
TÄH? Täysin elämänhaluton ihminen tekee lapsen? Sulla ei ollut vauvakuumetta, sä et haaveillut lapsista, sun ei ollut ihan pakko saada lapsia... ja silti teet lapsen? Miksi miksi miksi? Mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eutanasia lailliseksi. Ihminen omistaa itse elämänsä ja saan sen myös päättää jos haluaa.
Itse ajattelen tätä kokemuksena.
Seuraan välillä naurettavaa farssia.
Erittäin mielenkiintoista on välillä ihmetellä idioottimaisten ihmisten pätemistä ja kaakoilua.Itse siis pidän elämisestä, mutta en pidä tästä ihmisten tekemästä yhteiskunnasta.
Osa asioista toimii, mutta suuri osa on jotain hölmöläisoopperaa.
Hölmöläisooppera? Kiva sana.
Saksalaiset saattaisivat tuon sijaan käyttää sanaa Affentheater. Tarkoittaa suoraan käännettynä "apinateatteri". Kiva sana sekin.
Itse ajattelen että suurin osa elämästä on suunnilleen samaa kuin tv-sarja Kauniit ja Rohkeat. Elämä on siis saippuaa. Siis elämä on tyhjänpäiväistä saippuasarjadraamaa, sosiaalista nonsenssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N33 kirjoitti:
Ai muillakin on tällasia fiiliksiä. Se jatkuva tyhjyyden tunne on niin turhauttavaa kun mikään ei oikein tunnu miltään, ainakaan enää seuraavana päivänä. Ei ole mitään sellaista, minkä kokemista jotenkin erityisesti odottaisin. Olen aseksuaali, enkä siis tule koskaan saamaan parisuhdettakaan, joten rakkauskaan ei ole sellainen syy että tätä jaksais katella enää kovin kauaa.
Ei vaan ole mitään. Fyysisesti en jaksa, henkisesti ei huvita, enkä edes koe olevani erityisen masentunut, mua ei vaan kiinnosta tässä elämässä mikään eikä kukaan.
Kirjoitit "Ai muillakin on tällasia fiiliksiä"... hahah! =D=D Melkein joka päivähän tällä palstalla monet kirjoittelee tänne just tälläsiä juttuja että "elämä ei tunnu miltään, en pidä mistään, mikään ei kiinnosta, kunpa ei olisi pakko elää". Tämä palsta on oikea elämänhaluttomien ihmisten pesä tai kokoelma.
Ja toinen juttu... mä en ymmärrä miksi sä et muka koskaan saisi parisuhdetta/kumppania. Mä tiedän susta tähän mennessä kolme asiaa:
1. Olet nainen 33v.
2. Sulla on elämänilo kadonnut.
3. Olet aseksuaali.
Kuulostat täydelliseltä. Kyllä sä mulle oikein hyvin kelpaisit. Terveisin, mies 32v.
Millanen on aseseksuaalinen?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään olisi tänne syntynyt jos olisin itse siitä saanut päättää, olinkin vihainen äidilleni koska hänellä oli jo monta lasta ennen minua. Hän sanoi että ei olis hommannut minua jos olisi tiennyt etten tykkää. Katson tämän "näytelmän" kuitenkin loppuun kun en muutakaan uskalla, ja onhan tullut itsekkin se lapsi hommattua, tosin onneksi vain yksi.
Onpas sinulla tosi harvinaisen hyvät välit äitisi kanssa jos voit kertoa hänelle "en pidä elämästä, kunpa en olisi koskaan syntynyt". Ja onpas äitisi tosi ymmärtäväinen jos tuon ymmärtää eikä vain ala esim inttämään että "olet masentunut, sinun täytyy mennä lääkärille ja saada masennuslääkkeitä".
Tuli mieleen kirja Taras Bulba. Siinä Taras Bulba on soturi ja hänen pojastaan tulee petturi - poika liittyy vihollisarmeijaan. Kun he sitten taistelutantereella kohtaavat toisensa niin Taras Bulba sanoo jotain tälläistä: "teet suuren vääryyden kun taistelet vihollisten puolella, tuo vääryys täytyy oikaista, minä sinut tähän maailmaan tein, siispä minun velvollisuuteni on sinut tästä maailmasta poistaa". Ja sitten Taras Bulba miekallaan iski kuoliaaksi poikansa, koska se oli oikein, koska niin täytyi tehdä.
Taras Bulba oli kamala ryyppäävä räyhäävä öykkäri (kuin kuningas Lear). Mutta hän teki oikein kaikista tärkeimmissä asioissa. Kunpa meillä elämänilottomilla olisi sellainen isä tai äiti kuin Taras Bulba. Teemme vääryyden elämää vastaan kun emme elämästä pidä. Meidät täytyisi poistaa elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N33 kirjoitti:
Ai muillakin on tällasia fiiliksiä. Se jatkuva tyhjyyden tunne on niin turhauttavaa kun mikään ei oikein tunnu miltään, ainakaan enää seuraavana päivänä. Ei ole mitään sellaista, minkä kokemista jotenkin erityisesti odottaisin. Olen aseksuaali, enkä siis tule koskaan saamaan parisuhdettakaan, joten rakkauskaan ei ole sellainen syy että tätä jaksais katella enää kovin kauaa.
Ei vaan ole mitään. Fyysisesti en jaksa, henkisesti ei huvita, enkä edes koe olevani erityisen masentunut, mua ei vaan kiinnosta tässä elämässä mikään eikä kukaan.
Kirjoitit "Ai muillakin on tällasia fiiliksiä"... hahah! =D=D Melkein joka päivähän tällä palstalla monet kirjoittelee tänne just tälläsiä juttuja että "elämä ei tunnu miltään, en pidä mistään, mikään ei kiinnosta, kunpa ei olisi pakko elää". Tämä palsta on oikea elämänhaluttomien ihmisten pesä tai kokoelma.
Ja toinen juttu... mä en ymmärrä miksi sä et muka koskaan saisi parisuhdetta/kumppania. Mä tiedän susta tähän mennessä kolme asiaa:
1. Olet nainen 33v.
2. Sulla on elämänilo kadonnut.
3. Olet aseksuaali.
Kuulostat täydelliseltä. Kyllä sä mulle oikein hyvin kelpaisit. Terveisin, mies 32v.
Millanen on aseseksuaalinen?
Varmaan aika moni amerikkalainen on aseseksuaali. Vissiin sille asehulluudelle on seksuaalinen syy, mikäs muukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en pidä elämästä enkä ihmisistä. Nää on vähän ehkä kiellettyjä ajatuksia, varsinkin elämästä pitämättömyys leimataan heti sairaudeksi vaikken tiedä onko se sitä.
Itse elämisestä pidän, mutta en siitä millaiseksi se tehdään. Vapautta ei saa ilman rahaa. Elämä menee idiootimaisia käytäntöjä noudattaen.
Vihaan joka hetkeä tärkeilevien paska päiden keskellä, noudattaen käytäntöjä joita mielestäni tyhmät ihmiset ovat keksineet.
Mikään tyhjä melskaaminen turhaan ei silti kiinnosta.
Pakko kommentoida että Suomessa elämä on harmaata.. jos mahdollista muuttakaa ulkomaille, voi innostus ja elämänhalu palata sekä ahdistus kaikkoaa.
Alue: Aihe vapaa
Itse siis pidän elämisestä, mutta en pidä tästä ihmisten tekemästä yhteiskunnasta.
Osa asioista toimii, mutta suuri osa on jotain hölmöläisoopperaa.