Mitä jos ei vaan pidä elämästä?

          varmaanki yläkerrassa vikaa vikaa

Juuri näin. Elämä on kuulemma joku "lahja". Viimeksi lapsena, eli 50 vuotta sitten olen kokenut siten. Enää aikoihin en. Nyt tämä on vain riippakivi. Ihmisen ei kuuluisi elää näinkään pitkään.

En todellakaan pidä elämisestä. Joku kysyi että ettekö pidä esimerkiksi hengittämisestä, nukkumisesta tai syömisestä, ne kun on elämän perusasioita. Esimerkiksi juuri noista en pidä. Siitä mitä kaikkea tekemistä koko ajan vaatii olla ihminen. Nouse ylös, käy suihkussa, syö ja taas syö, käy nukkumaan. Hengittäminenkin välillä vaikeeta kun flunssa tms. Niin tolkuttoman tylsää, aina vaan samaa. Ihan sama vaikka olisi mitä kokemuksia niin noista ei vaan pääse eroon. 

Oon nyt flunssassa ja mietin taas että ei minulle kummoista epämukavaa oloa vaadi että todella alkaa riittää. Ihan tää flunssa olo jo tekee sen että elämä muuttuu just ja just siedettävästä tosi rasittavaksi. Olisin varmasti ottamassa eutanasian käsi ojossa pienimmästäkin sairaudesta. Ja on niitä kyllä ollut. 

Huumeita joskus kokeillut ja se oli kyllä helpottava asia. Nyt kun on tää perus työssäkäyvän kunnollisen perheen äidin elämä niin tuntuu hankalalta sekin, todennäköisesti pidemmän päälle toisi vaan lisää vitutusta. 

Vierailija kirjoitti:

LSD, jos haluat kokea jotain todella uutta ja ihmeellistä. Et tule katumaan.

Mitä jos LSD on koettu jo?

Vierailija kirjoitti:

Eutanasia lailliseksi. Ihminen omistaa itse elämänsä ja saan sen myös päättää jos haluaa.

Itse ajattelen tätä kokemuksena.

Seuraan välillä naurettavaa farssia.

Erittäin mielenkiintoista on välillä ihmetellä idioottimaisten ihmisten pätemistä ja kaakoilua.

Tätä ajattelua minä en ymmärrä. Jos haluaa kuolla niin on hyvä ja tappaa itsensä. Mikä oikeus sinulla on vaatia jotain toista tappamaan sinut?

Kokemukseni mukaan pidän elämästä, mutta en siitä millaista elämäni on tällä hetkellä.