Lue keskustelun säännöt.
"Pienten" lasten vanhemmat töissä - koko ajan puhelin korvalla lasten tai puolison kanssa neuvottelemassa
22.09.2017 |
Joka jumalan aamu: "Rakas, nyt sinun pitää lähteä kouluun! NYT! Tai myöhästyt!" (Penska pillahtaa itkuun langan toisessa päässä). "Rakas, kaikki on hyvin, mutta sinun pitää lähteä nyt!"
Seuraa lukuisia tarkistussoittoja ja välillä mamman pitää lähteä katsomaan kesken töiden, että mukulat ovat päässeet kouluun. Toinen 7v ja toinen 10v. Koska eivät OSAA LUKEA KELLOA???
Ja ihan normaalien kirjoissa kai olevat.
Toinen vanhemmista rupeaa neuvottelemaan joka päivä noin klo 15 KUKA hakee KENET ja MISTÄ. Rouva on kotona neljän lapsen kanssa, eikä vissiin pysty hoitamaan logistiikkaa. Kireitä puheluita toisensa perään, välillä soittaa kakarat itku kurkussa, välillä rouva riitaa haastaen.
Olisiko ylivoimaista sopia aamulla kotona, kuka hakee kenetkin? Ja olisiko peruskoululaisen hyvä hallita kellontulkintataito?
Just sayin.
Kommentit (8)
Mä en kyllä muista, että mulle olisi 90-luvulla sanottu edes ekalla luokalla, milloin pitää lähteä kouluun. Herätyskellonkin sain vissiin vasta ekan jouluna, eikä mua herätetty. Yhdessä käveltiin koulumatka ja katsottiin, kuinka kauan siinä kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olis aikoinaan tullut kuuloonkaan että olisin saanut soitella iskälle töihin siihen tahtiin Kun esim oman pomon lapsi soittelee sille meidän aamupalaveriin. Milloin on housut hukassa, milloin hanskat Ehei, kyllä itse piti löytää hanskat tai mennä ilman, mutta iskää ei saanut töihin häiritä.
Toi aloituksen "kai" ei oikein vakuuta. Eli jos et tiedä onko ihan normilapset kyseessä, niin et todellakaan tiedä. Esim. monet nepsy-ongelmat ei näy mitenkään päällepäin.
Entinen työkaveri oli myös lahjakas sumplimaan lasten asioita työn ohella. Neljä ala-asteikäistä lasta, siinä iltapäivällä whatsappi kilkatteli, kun kilvan kyselivät saako mennä kaverille ja missä on harkat tänään. Työkaveri tosin yhdisti työn ja vapaa-ajan niin juuri niin kuin kaikissa työn muuttumista käsittelevissä visioissa maalaillaan, että hommat tuli kyllä hoidettua ja varmaan vähän ylikin.
Mäkään en tajua tuota "aika lähteä kouluun"-soittelua. Kummasti sitä 90-luvulla selvittiin kouluun aina ajoissa, vaikkei ollut kännyköitä. Kauhean avuttomia nykyään llapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7-vuotiasta ei ole lupa laittaa yksin kouluun. En tiedä Helsingissä ainoatakaan juuri koulunsa aloittanutta, jota ei saateltaisi. Meilläkin matka on pitkä ja liikennettä paljon. Vähintä mitä voi tehdä on soittaa varmistus perään.
Olin koululainen 80-90-luvuilla. Silloin piti pärjätä yksin. Ja muistan edelleen turvattomuuden tunteen.
Siinä kännykässä on hälytys/herätyskello.... Ei mun tarvi soittaa lapselle että lähde nyt.
Lapsi kyllä soittaa aamulla herättyään ja vaihdetaan pari sanaa, ei asiaa mutta sitä turvallisuutta hakee. Ja iltapäivällä satunnaisesti pari whatappia, niissä yleensä asiaa.
Lapsi osaa soittaa isälleen jos vastaan viestiin palaverissa tai olen tiennyt palaverista illalla.
No jos se sua yhtää lohduttaa, olen mä myös kotona luuri korvalla hoitamassa ja sopimassa työasioita. Ilman mitään päivystyspalkkioita.