Tunnekylmä puoliso

En tiedä lukeeko ap tätä enään, mutta kirjotan oman kokemuksen kuitenkin. Olen elänyt yhteistä elämää reilut 6 vuotta tunneköyhän, mutta rakkaan ihmisen kanssa. Itse olen erityisherkkä, joten on selvää että helppoa ei ole. Ajattelen, että miehen tunne kylmyys johtuu lapsuudesta->tunnekylmä äiti. Kun oivalsin tämän asian, olen yrittänyt avata tätä asiaa miehelleni. Toivon, että hän pikku-hiljaa alkais ymmärtämään oman tilan ja sitä kautta vois alkaa myös "parantuminen". Luulenpa että hän myös itse kärsii siitä jollain tavalla. Myönsi hän jopa kerran, että niin, eihän minulla ole sellaisia hyviä ystäviä ollenkaan. Itse olen aika kuormittunut välillä, mutta kävin juuri tästä puhumassa terapeutille. Karua, mutta totta, en voi odottaa omalta mieheltäni vaikeissa tilanteissa lohdutusta ja empatiaa. Kuuntelee kyllä ja on vieressä, mutta ei osaa sanoa mitään. Eihän sitä tahallaan tee, kun ei osaa ei osaa. Mutta muuten mies on hellä ja osoittaa hellyyttä halailemalla jne. Uskon että jonain päivänä mies vielä oppii puhumaan tunteistakin ja tuntemaan niitä. Toisaalta näen hyvääkin tuossa miehen jäyhämäisyydessä, ei pelkää mitään ja eikä murehdi mistään. Toisin kuin minä:D

Nostan tämän jos jollakin olisi vielä hyviä neuvoja tai vertaiskokemuksia. Itselläni just sama tilanne kuin ap:llä. Pahinta on kun mies ei edes yritä auttaa pahan olon hetkellä. Ja aina sama syy: ei osaa.  :(

Luulisi jokaisen osavan puhua ja näyttää tunteita, ainakin omalle rakkaalle. Pitää olla oikeasti sokea jos ei toisen oloa tunnista.

Koskee myös naisia.

Täällä ollaan samassa veneessä.

Mies on tunnekylmä. Ei piittaa minusta eikä kenestäkään muustakaan. Ei osoita läheisiään kohtaan minkäänlaisia muita tunteita, kuin välinpitämättömyyttä.

Mulla on ollut viime vuosina aika vaikeita jaksoja. Kuolemia, sairastumisia, masennusta, haasteita työelämässä. Mies ei ole osannut tukea eikä auttaa lainkaan. Mitä hän osaa tehdä, on nimitellä minua herkkänahkaiseksi ja yliherkäksi.

Mies ei voi käsittää minkäänlaista tunteilua. Hän on hyvin käytännöllinen ja osoittaa "välittävänsä" laittamalla ruokaa jne. Siltikin kommentoi, ettei ruoanlaitto ole osoitus välittämisestä vaan siitä, että on nälkä ja täytyy syödä.

Olen aika uupunut tähän tilanteeseen. Olen itse hyvin lämmin ja empaattinen ja kaipaan samanlaista kumppania rinnalleni.

Lisää?

No johan löytyi selitys minun miehen käytökselle! Mitään keskustelua en saa aikaiseksi hänen kanssaan. Tuijottaa minua kuin vihannes ja elää täysin omaa elämäänsä vaikka olemme avioliitossa. Valmistelen eroa. En halua lapsille tällaista lapsuutta. Toista ihmistä ei voi "parantaa", jos ei hän itse tajua omaa tilannettaan. Ei kukaan tietoisesti tällaista puolisoa valitse, se paljastuu vasta vuosien yhteiselon jälkeen, ettei niitä tunteita vaan yksinkertaisesti ole.

Vierailija kirjoitti:

Tunnekylmä voi olla myös mukava ja kiltti. Aleksitymia ei aina tarkoita että ihminen on ilkeä tai pettää.

Mukava ja kiltti silloin, kun kaikilla on kivaa. Jos tulee jotain negatiivista elämässä vastaan, niin joko sulkeudutaan taikka sitten raivotaan kuin apina. Eihän sellainen suhde toimi.

olisiko kuitenkin kyseessä takertuvan ja välttelevän parisuhde, jossa toinen menee sitä kauemmas mitä kiihkeämmin häntä lähestytään, tosin roolit voivat myös vaihdella

Hei ap.

Tässä palstalla emme tietenkään voi ottaa kantaa siihen, onko miehelläsi jokin diagnoosi.  Muista sekin, että puoliso ei voi kumppaniaan diagnosoida, siihen tarvitaan lääkäri.

Mutta mikäli näin todellisuudessa on, sinun tehtäväsi on tehdä itsesi kanssa tiliä, voiko parisuhde olla sinulle mahdollinen tämän diagnoosin kanssa. Jokaisella ihmisellä on omat reunaehdot, mitkä ovat tavallaan minimivaatimukset parisuhteen synnylle tai jatkumiselle. Jos puoliso on esim. sairas tavalla, joka vaikuttaa parisuhteeseen, on usein syytä hakea ulkopuolista tukea, miten asiasta selvitään.  Tunne-elämän ongelmienkin kanssa voi elää, jos tilanne on puhuttu auki ja jos esim. sinä saat muualta vastakaikua omaan tunne-elämääsi, vaikkapa terapiasta. Isoja kysymyksiä mietittäväksi, mutta tärkeitä. 

Kohta on jokaiselle puolisossa tai muissa ihmisissä havaitulle ärsyttävyydelle diagnoosi... Jos ei nyt ihan psykopaatti tai narsisti niin ainakin sitten tunnekylmä :D

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan joka kymmenes suomalainen on tunneköyhä: hän ei liiemmin pohdiskele asioita, mieti menneitä tai lähde ratkomaan ongelmia ihmissuhteessa.

Joidenkin ihmisten täytyy sairastua vakavasti ennen kuin he tuntevat. Mutta eivät he vielä silloinkaan tiedä, mitä tuntevat. Tälle ominaisuutta kutsutaan nimellä aleksitymia. Kyseessä ei ole sairaus vaan persoonallisuuspiirteiden yhdistelmä, jossa tunteille ei ole sanoja. Yleisellä tasolla puhutaan tunneälyn vastakohdasta.

Minun elämässä oli tälläinen ihminen. Näytti rakastavansa mutta ei ollut ikinä tuntenut mitään, ilmeni myöhemmin. Empatiaa ei tunne, ei saa puhua menneistä, ei käsitellä asioita kuin max kerran, sitten se on lopullisesti ohi. Inhosi läheisiä ihmissuhteita. Luovuin hänestä. Tuskin haittaa häntä.