Minkä takia jotkut antavat yhdelle lapselle erikoisen nimen ja toiselle tuikitavallisen?

Lolalillukka :D :D 

Onhan se vähän outoa, jos kyseessä on samojen vanhempien yhteiset lapset, ei vaikka uusperheen, johon tulee toinen osapuoli toisesta kulttuurista tms. 

Ehkä vanhemmat ovat sopineet, että toinen saa päättää esikoisen ja toinen toisen lapsen nimen.

Niinkun vaikka Jani ja Mari Sievisen lapset Felicia, Milla ja Alma?

Vierailija kirjoitti:

Niinkun vaikka Jani ja Mari Sievisen lapset Felicia, Milla ja Alma?

Juuri tätä tarkoitin... Miksi??

Sitä pitää tapauksesta riippuen joko irrotella tai jarrutella...??

Jos vanhemmat vaikka pitävät molemmista nimistä, eikä heille ehkä ole ratkaiseva asia miten yleinen nimi on?

Tiedän pari tapausta, jotka ovat näin toimineet. Molemmilla ilmeisesti syynä se, että lapsilla on iso ikäero. Teini-ikäiset vanhemmat ehkä ajatelleet, että joku Nicole-Jadessa on niiiin siisti nimi, mutta sitten kymmenen vuoden päästä ovat tajunneet, että ehkä joku normaali suomalainen nimi olis ihan jees kuitenkin, kun lapsella on ihan suomalainen sukunimikin.

Muutenkin, mun mielestä se on epäreilua ehkä enemmän sille, jolle on annettu joku väkisinväännetty vieraskielinen erikoisuudentavoittelu-nimi.

Voisin kuvitella, että johtuu usein puhtaasti trendien muuttumisesta. Joskus NicoJessiinat olivat kovassa huudossa, kun taas viisi vuotta myöhemmin suosioon alkoi nousta ihan perusnimiä kuten Emma, Alisa, Elli, Veikko.. Itsestä tuntuu, että nimet ovat ainakin usein sen samankaltaisempia mitä pienempi ikäero.

Meillä esikoinen sai nimen suvusta. Se oli kaunein ja sopivin nimi, mitä pystyimme hänelle kuvittelemaan. Yleinen? Kyllä, top 20:ssa nytkin.

Kuopuksen kohdalla meille oli itsestään selvää, että hänkin ansaitsee kauneimman ja sopivimman mahdollisen nimen, ei mitään esikoisen nimen pariksi räätälöityä tyyliin Tiku ja Taku. Suvusta ei löytynyt toista nappivalintaa. Valitsimme sitten nimen sen merkityksen perusteella. Harvinainen? Kyllä, todella harvinainen.

Eli lyhyesti: annoimme parhaat ja sopivimmat nimet. Mietimme myös sitä, millaista nimeä on hyvä kantaa sekä lapsena että aikuisena. Enemmän sitä nimeä käytetään aikuisena itsekseen kuin päiväkodissa sisaruksen parina.

Minulla ja mun sisaruksilla on varsin erityyliset nimet. Johtuu kaiketi siitä, että joillain meistä on eri isä. Mulla suomalainen nimi, joka on vähän harvinaisempi, kahdella sisaruksellani on hyvin perinteiset ja tavalliset nimet ja sitten taas kahdella muulla sisaruksellani vähän erikoisemmat ja kansainväliset nimet. Ei meitä kyllä ole koskaan häirinnyt meidän toistemme nimet. En mä ole ainakaan ajatellut, että niillä sisaruksilla, joilla on erikoisemmat nimet olisi jotenkin erityisempiä tai niillä, joilla on tavalliset nimet olisi jotenkin vähemmän erityisiä.

Vierailija kirjoitti:

Siinähän leimaa heti lapsensa. Toinen lapsista on erikoinen, toinen lapsista tavallinen. Miettikää ensin, miltä siitä tavallisen nimen omaavasta lapsesta tuntuu, kun sisaruksella on hieno (ei aina) ja harvinainen nimi.

Miksi harvinaisempi nimi olisi automaattisesti parempi? Kyllähän se erikoisempiniminenkin voi kadehtia toista ja toivoa itselleen tavallisempaa nimeä.

Mutta yhtä hyvin lapset voivat valittaa: miksi meillä kaikilla on näin tavalliset nimet, tai miksi meillä kaikilla on näin omituiset nimet.

Annat minkä nimen tahansa, lapsi saattaa olla siihen jossain vaiheessa tyytymätön.

Mutta suurin osa ihmisistä kuitenkin pärjää loppujen lopuksi hyvin oman nimensä kanssa, olkoon erikoinen tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Niinkun vaikka Jani ja Mari Sievisen lapset Felicia, Milla ja Alma?

Eivätkös nuo kaikki ole Ruotsissa ja Norjassa ihan normaaleja nimiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinkun vaikka Jani ja Mari Sievisen lapset Felicia, Milla ja Alma?

Eivätkös nuo kaikki ole Ruotsissa ja Norjassa ihan normaaleja nimiä?

Ovat ne Suomessakin kaikki ihan normaaleja, nimipäivätkin löytyvät. Felicialle tosin suomenruotsalaiselta puolelta.

Minusta ei ole tärkeää, että sisarusten nimet sointuisivat yhteen. En halua heidän olevan mitään sarjan osia, vaan omia yksilöitään. Varsinkin jos lapsia on monta, viimeisen nimen saattaa joutua työllä ja tuskalla sorvaamaan sarjaan sopivaksi, ja sitten se kuulostaakin väkisin väännetyltä.

Meillä on viisi lasta, ja kaikille ollaan mietitty ihan yksilökohtaiset nimet, jotka vain ovat sattuneet omaa korvaa miellyttämään. Nimiksi ovat kehkeytyneet:

- Monella vuosikymmenellä tasaisen suosittuna ollut "perusnimi"

- Yksi viime vuosien suosikkinimistä, "muotinimi"

- Yleisehkö 80-luvun nimi

- Harvinaisempi 80-luvun nimi

- 30-50-luvulla suosittu nimi

Eivät ole aivan saman tyylisiä, mutta eivät aivan ääripäistäkään. Olen ollut oikein tyytyväinen näihin.

Yrittävät korjata "virheensä"... miksi iltatähti saa kaiken paremmin kuin vanhemmat lapset?

Ehkä he vain sattuvat pitämään niistä nimistä?

Tai ovat järkiintyneet ekan lapsen jälkeen, lapsen nimen saatua osakseen vinoilua ja ihmettelyä.

Tai tosiaan toinen vanhemmista on päättänyt toisen ja toinen vanhempi toisen nimen - ja tyylit eroavat.

Minusta sillä ei ole hitonkaan väliä koska lapset eivät esiinny yhdessä oikeastaan missään. Hyvin harvasta sisaruksesta tulee keikkaduo tyyliin Matti ja Teppo.

Päiväkodissa ja koulussa lapset - jos nyt eivät ole kaksosia, ovat eri ryhmissä ja eri luokilla. Hyvä jos yksikään opettaja tajuaa lapset sisaruksiksi, kavereista nyt puhumattakaan.

Tuskin lapset kadehtivat jotakin Priscillaa tai Päivi-Kyllikkiä - jos vanhemmat osaavat lapsilleen perustella, miksi juuri hänen nimensä on heille hieno ja rakas.

Tietysti jos jotain lasta MUUTOIN suositaan, niin tuo on rikka lisänä rokassa. Mutta silloin ongelma on tosiaan muussa ja paljon isompi kuin pelkkä nimien valinta.

(ja juu ei, meillä on molemmilla lapsilla ihan suomalaiset, kalenterissa olevat nimet)

Olen kolmesta nuorimmainen, minulla on harvinainen ja erikoinen nimi, sisaruksillani tylsät ja tavalliset.

Isäni oli varsinainen kotinatsi ja oli päättänyt lasten nimet; äidillä ei siinä ollut sananvaltaa. Minä olin vahinkolapsi eikä isällä ollut minun nimeämiseeni kiinnostusta.

Tämän isä ihan itse päätti kertoa kun olin kymmenvuotias.

Mun exän perheessä lapsilla oli tosi oudot nimet. En viiti sanoa tässä koska joku tunnistaisi ne mutta tyyliin Jasmiina, Auroora, Matilda ja Sanna. Ja nuo Matilda ja Sanna vielä kaksosia.

Eli kolmella tosi erikoiset mutta neljännellä ihan tosi perusnimi. Ja vielä niin et toisilla kaksosista tosi erikoinen nimi, toisella ihan tavis.

Annetaan nimi suvuista. Eka miehen suvusta, toka naisen suvusta.

Meillä on erilaiset nimet, koska isä päätti minun nimeni ja äiti pikkusiskoni nimen. Äidillä ollut aina surkea maku.

Yhdellä tutulla on esikoislapsi Helmi. Päättänyt varmaan jo joskus teininä että Helmi on niin ihana erikoinen ja sen mä annan tytölle, jos joskus saan. Toinen lapsi on poika ja joku öö vaikea erikoinen Wilbert tai Algot mikä lie. Tässä toisen kohdalla on vasta havahduttu nimen yleisyyteen/erikoisuuteen tms kun se "haave" ekasta lapsesta ja aina unelmoidusta nimestä on käynyt toteen.