Muita VÄSYNEITÄ? Mikä väsyttää?

Eikä minusta kyllä kukaan ulospäin näe, että olen väsynyt. Kunhan täällä ruikutan. Eka kertaa itsekin mietin koko asiaa. t. ap

ei ole ketään ystäviä. olen vauvan kanssa kahdestaan kotona kaikki päivät, jossain kerhossa näen muita. En jaksa jutella tyhjäpäiden kanssa enkä ole löytänyt ystävää. Ikuiset samat kotityöt väsyttää. Mies on ok mutta paljon töissä. tylsyys väsyttää.

Siinä jotain alkua, kun nyt kerran kysyit.

vaikka muutaman tunnin rauhassa ettei kukaan tule mitään vaatimaan tai valittamaan tai ettei tarvi lähteä minnekään.

Ja se väsyttää, että en pääse harrastamaan liikuntaa tarpeeksi. Yleiskunto heikkenee.

Tänään on ollut sellainen päivä että tuntuu ettei jaksais edes elää. Asumme junaradan vieressä ja päivällä kattelin ohimenevää junaa ja tajusin että siinä vois olla ratkaisu tähän väsymykseen.

3-vuorotyö lienee suurin väsyttäjä, ja henkisesti epävarmuus sen työn jatkumisesta.

Kuulostaa pahalta.

ettei meillä tärppää:-/ Haluaisin vaan nukkua...

pieni ja huonokuntoinen talo, joka on vielä kaikenlisäks aina kun kaatopaikka, koska en kerkeä ja jaksa siivota niin paljoa, kun 2 vilkasta leikki-ikäsitä sotkee. Lapsilla ei ole omaa huonetta, joten leikkivät joko makkarissa tai olohuoneessa, samoin kaikki lelut ja romppeet on koko ajan näkyvillä, kun ei ole edes mitään säilytystiloja. Mies on aina töissä (yrittäjä alalla jolla on oltava aina valmiina jos kutsu käy, ja kutsu käy usein) joten kaikki kotihommat on mun vastuulla. Odotan kolmatta lasta, ja tämä raskaus nähtävästi tekee huiman unentarpeen, jota tietenkään ei kerkeä täyttää, kun kahden pienen lapsen kanssa ei nukuta silloin kun nukuttaa. Onneksi ollaan terveitä ja vauvakin on kovasti toivottu. Tämä ahtaus ja sotku ja raskaus vaan väsyttävät nyt. Mutta jospa tämä tästä helpottais.

Itse viihdyn oikein hyvin vaikken ole ns. tyhjäpää.

haluais perhettä elämääni sotkemaan tai lasten pitäis elää täysin steriilisti. Mä haluaisin vaan kotini ja sen myötä elämäni parempaan järjestykseen. Kun koti on kaaoksessa, tuntuu, että koko elämä on sekaisin. Tekemättömät työt huutavat korvan juuressa ja se väsyttää, päivästä toiseen.

Tai kenen mies on kaikista paskin ja typerin ja millanen räkä kenenki tenavalla valui mistäkin rööristä. Ylipäänsä se on tyhjäpäistä kun mikään muu ei kiinnosta kuin ne omat pikkuruiset asiat oman navan ympärillä. Kun niitä juttuja kuuntelee alkaa itse jauhaa samaa ja inhoaa itseään. t. 4

Ja kun tuntuu niin loputtomalta tämä kaaoksen raivaus. yhden nurkan kun saa puhtaaksi, on muksut levittäneet toiseen nurkkaan kahta kaameamman siivon :( Ja ovat vielä niin vikkeliä, että sillä aikaa kun haen postin tai käyn vessassa (eri kerroksessa) on jotain kivaa keksitty. Eilenkin kerkesivät levitellä kattilat lattialle ihan luvan kanssa, ajattelin lasten siinä viihtyvän, että haen postin, olikin toinen pissannut pottaan ja puukauhoilla hämmensivät kumpikin pissaa, kattilat oli pissaroiskeissa ja lapset tyytyväisinä keittivät " iisipuuroo" . Että kyllä välillä kauhistuttaa mitä tulee kolmen kanssa :/ Mutta vain välillä :)



T:14

Mua väsyttää ihan tavattomasti mun vajaa 2-vuotias tyttäreni, joka on muuttunut kiltistä tytöstä " hirviöksi" . Missä mahtoi mennä kasvatus vikaan. Mä en kerta kaikkiaan jaksa sitä huutoa/kitinää joka asiasta. Alan huutaa vaan takaisin että " ole hiljaa" > huuto muuttuu vielä pahemmaksi, koska hän pelästyy äidin huutoa>huono omatunto äidille. Tämä on ihan kamalaa. Koko äitinä olo tuntuu olevan tällä hetkellä pelkkää kitinää ja huonoa omatuntoa:(. Mä en jaksa.

Varmaan aikoivat tarjota äidillekin... kaunis ajatus! t. 14

Mutta en sano sitä koskaan ääneen terveille, koska he eivät voi tietää mitä sellainen väsymys on.

Kuopuksen uhma oli lievempi mutta se kesti kauemman aikaa. Ja se oli juuri tuollaista kitinää ja temppuilua. Ikävintä oli se, että ei oikein osnnut nauttia lapsen seurasta, kun tiesi että tuuli voi kääntyä milloin tahansa. Ja huono omatunto omasta raivoamisesta on kamalaa.



Mutta nuo hankalat ajat menee kyllä ohi, kun vaan jaksaa olla johdonmukainen. En tiedä jaksoinko itsekään kovin hyvin, mutta nyt näyttää hyvältä molempien lasten suhteen.

pakko sanoa että tämä kohta kolmevuotiaan lapsen kanssa kahdestaan kotonaolo on väsyttävää. Hetkittäin ok, mutta se kun on pakko (ja siis tottakai on pakko!) noudattaa vorokauden ympäri tiettyä rutiinia. Ei saa levätä silloin kun väsyttää.. ei varmaan moneen vuoteen. En olis uskonu tätä etukäteen että voisi tuntua näin raskaalta.



Olen yh. JOs olis äitiystäviä se varmaan helpottais. Avoin päiväkoti ja perhekerhot ok, mutta niistä vain hetkellnen apu, ja niissäkin karmea hulina ja paljon porukkaa samassa tilassa, ei mitään rentouttavaa.

Yhtenä sunnuntaiaamuna luin lehdestä kuolinilmoituksia ja mulla välähti mielessä KATEUS: nuo saa olla ihan rauhassa. Se oli sellainen välähtävä, viiltävä tunne. Ja minä en ole masentunut, olen vaan niin helvetin väsynyt oikeesti. ihan loppu.