Hermot meni kaveriin rankan ajanjakson jälkeen
Olen kokenut raskaita aikoja ja ystäväni ei ole ennen tätä ärsyttänyt minua.
Nyt kuitenkin pelkkä ajatus hänen kimeästä äänestään ja sellaisesta "yltiöpositiivisuuden" esittämisestä saa hermot kireälle.
Uskon hänen luulevan, että tuollainen piristää minua, mutta kun olin raskaimmassa vaiheessa kaikesta, hän oli sellainen "ei ajatella niitä nyt, nyt on kivoja ihmisiä ja pidetään kivaa" ja jos puhuin niin kuunteli kyllä, mutta vastasi jotain "mä tiedän miltä tuo tuntuu".
Nyt kun olen noussut vähän tuolta suosta niin tajusin jotenkin miten rasittava ihminen tuo on :( kuulema kotona kiukuttelee miehelleen jos "missään ei ole ketään" ja kukaan ei ala eikä oo tekemistä jne. eikä osaa YHTÄÄN olla yksin.. Koko ajan pitää olla seuraa ja kavereita, joille esittää positiivista.
Sanon esittää siksi, että noille läheisilleen kyllä osaa kiukutella.
Miksi mieleni muuttui täysin tuon raskaan ajanjakson jälkeen, vaikken tuolloin edes ajatellut asiaa?
Kommentit (3)
🎼Mistä tunnet sää ystävän...Joskus kovat ajat vaan kertoo keitä tosiystävät on ja ketkä joutaa menemään.
Vierailija kirjoitti:
🎼Mistä tunnet sää ystävän...Joskus kovat ajat vaan kertoo keitä tosiystävät on ja ketkä joutaa menemään.
Olen samaa mieltä. Oman elämän koettelemusten rankkuus eivät välttämättä välity vanhoille ystäville, vaikka seuraisivat vierestä. Ja lisäksi itse saattaa muuttua niin paljon, että ystävyysssuhteet on ikään kuin neuvoteltava uudestaan. Vanhat säännöt eivät enää päde. Mutta aina voi solmia uusia ihmissuhteita.
Niin siis jäi sanomatta, että syytänkö jossain alitajunnassa häntä jostakin vai mikä ihme tässä on?