ihmisvihaaja vastaa rehellisesti.

oikein mukavaa että löytyy muitakin. Pidetään lippua korkealla ja häntä pystyssä. Ja tietysti piha-aita korkeana. Antaa niitten rasittavien hölmöjen ihmetellä ja päivitellä...

Yksi lapsistani (nyt kuudesluokkalainen) on sellainen " haastava" , joka on kyllä aiheuttanut valituksia. Loput kolme ovat kilttejä ja hyväkäytöksisiä. Mutta ei hän ole tilaani aiheuttanut, se on kyllä lähtenyt kehittymään jo sitä ennen, pettymyksestä ihmisiin (mutta ei päällimmäisenä omiin vanhempiini). Mutta toki hankalan lapsen aiheuttama negatiivinen palaute on vahvistanut käsityksiäni ihmisten vihattavuudesta.

Kiitos vaan mutta en koe haluavani mitään apua vihattavilta ihmisiltä. Vetäydyn pois ihmisten parista. Nautin kun saan olla yksin eikä minulla ole silloin mitään syytä olla katkera tai vihainen, viha kuohahtaa pintaan vain silloin kun näen niitä ihmisiä...



ihmisvihaaja

Täällä toinen kaltaisesi, vähän lievempi tapaus mutta minustakin suurin osa ihmisistä on itsekkäitä kusipäitä joiden seuraa en todellakaan kaipaa :-(

Miltä se tuntuu ettet rakasta lapsiasi tai miestäsi? Mikä on sinulle elämässä tärkeää?

Hehän ovat tiettävästi ihmisiä ja sinähän vihaat ihmisiä.



Minä vihaan hämähäkkejä ja minulla ei ole hämähäkkejä.

Mä oon kans ihmisvihaaja, mut pakko niitten kanssa on koittaa tulla toimeen. Onhan hyviäkin tyyppejä, mut suurin osa on itsekkäitä hilsepäitä. En aseta itseäni muiden yläpuolelle tai kuvittele olevani muita parempi, haluan vain olla omissa oloissani.

Viha on aika voimakas sana. Mieluummin käyttäisin sanaa inhota. Suurimpaan osaan ihmisistä suhtaudun välinpitämättömästi, sisältäen tuntemattomat ja ei läheiset tuttavat. Sitten läheiset jakautuvat pidettyihin, rakastettuihin ja vihattuihin. Kumma juttu, että ihmisistä pitäisi pitää.

Olen siinä mielessä erikoinen tapaus, että minä vihaan vanhoja kaljuja miehiä, jotka saavat koht. isoa palkkaa, eivätkä tiedä lasten hoitamisesta mitään!!

Vihaatko vain ihmisiä, vai jopa eläimiäkin?

Kehittyi vähitellen kai huonojen ihmissuhdetaitojeni ansiosta.



ap

ap

Omaa perhettä, sukua, lapsiasi, vanhempiasi?

Lemmikittömyys johtuu siitä etten jaksaisi hoitaa niitä.

No en yleensä. Joskus kyllä. Pääasiassa olen välinpitämätön.

Vihaan niitä jotka tunkevat kylään, vihaan niitä jotka vaativat minua olemaan ajoissa, vihaan niitä jotka käskevät jotain tai atvostelevat jotenkin. Vihaan erityisesti loppuelämäni niitä joilta olen joskus joutunut pyytämään anteeksi (vaikkapa lasten tekemisiä). Vihaan vieläkin niitä kouluaikaisia opettajia, jotka moittivat minua jostakin (olin ns. hyvä oppilas). Vihaan niitä joitten lapsia omani ovat joskus tönäisseet. yms yms-

Ihan vieraita en suoraan vihaa, mutta epäilen heidän olevan typeriä.

Miestäni ja lapsiani en tällä hetkellä vihaa, mutten rakastakaan.

Mutta jos saisitte selville kuka oikeasti olen, vihaisin teitä leppymättömästi.

ja vihaan kylän kullannuppujen vanhempia, ovat niin täydellisiä, niin täydellisiä, vihaan heitä, eivät anna edes suuvuoroa kun selvitellään tilanteita.



Tsemppiä ap! T. Kamusi ja saat vihata minua, sillä minä vihaan myös itseäni.

Neuvoja, moitteita, viisaita ohjeita, arvostelua, huonon kasvattajan maineen??

Jotenkin ymmärrän sinua, et varmaankaan vihaa ihmisiä, vaan epäreiluutta jota olet joutunut kokemaan? Eli arvostelijoiden lapset ovat niitä täydellisiä, kilttejä tavallisia kultapalleroita.



Ole oma itsesi, sinulla ja lapsillasi on oikeus elää ja olla. Kyllä ne sinun lapset oppii olla tönimättä ja pikkuhiljaa valittajankerho ympärillä suppenee.



Arvostelijoille heitä avoimia kysymyksiä omista heikkouksistaan!

Muut ns. tavalliset lapset saattavat ihan samalla tavalla tonttuilla ja jopa ärsyttää aggressiivisempia lapsia.

Toki anteeksi pyyntö kannattaa, mutta tekee varmasti katkeraksi, jos asia menee aina vaan yhden piikkiin.