Lue keskustelun säännöt.
Miten elää jatkuvan uupumuksen kanssa?
21.09.2017 |
Olen sairastanut masennusta muutaman vuoden. Masennus on noin muuten voitettu, mutta siitä on jäänyt minulle ihan kauhea uupumus. En jaksa tehdä edes sellaisia asioita mitä haluaisin tehdä. Tuntuu että kaikki arjen pikku velvollisuudet vievät ihan kaikki voimavarani, joudun pakottamaan itseni niihinkin. Tuntuu ettei oikein mikään tekeminen tuo energiaa, kaikki vain vie sitä.
Saattaa käydä esim. niin että päätän mennä itse kauppaan sen sijaan että lähettäisin mieheni sinne. No, käyn kaupassa ja kotimatkalla jouduin istumaan rotvallin reunalla "puhaltamassa" kun voimani loppuvat aivan tyystin. Loppumatkan kävelen niin hiljaa että rollaattorimummotkin viilettävät ohi.
Pahinta on että tämä uupumus on kovin vaihtelevaa. Jonain päivänä jaksan tehdä pitkän lenkin, imuroida, pyyhkiä lattiat, kokata. Toisena päivänä saan hädin tuskin laahustettua sen verran että koira saa tehtyä tarpeensa. Oikein mitään ei voi suunnitella koska on mahdoton tietää ennalta millainen on päivän kunto ja voimat voi tosiaan loppua kesken kun olen jo aloittanut jonkin tehtävän. Tai jos näen jotakin ystävääni, voin olla jälkeenpäin jopa useita tunteja aivan koomassa vaikka minulla olisi ollut periaatteessa hauskaa! On kauheaa kun joutuu kaikesta mukavasta maksamaan niin kovan hinnan. Jouduin kirjaimellisesti valitsemaan "Näenkö tänään ystävääni vai pesenkö pyykkiä?", koska molempiin ei ole voimavaroja. Jos yritän liikaa, voi tulla päiväkausia kestävä uupumus joka tekee minut täysin toimintakyvyttömäksi.
Mitään somaattista syytä tälle ei ole. Esim. uniapnea on suljettu pois ja minulle on hyvistä kilpirauhasarvoista huolimatta kokeiltu kilpirauhaslääkitystä sillä seurauksella että minulle tuli erittäin selkeitä liikatoiminnan oireita vaikka pysyin silti uupuneena.
Pahinta on jatkuva syyllisyys kun minusta ei ole mihinkään. Luulen että jos pääsisin edes siitä, jaksaisin vähän paremmin, ironista kyllä. Jos siis pystyisin antamaan itselleni luvan "vaan olla". Mutta en pysty.
Sanomattakin lienee selvää että en ole työelämässä. Laiskuutta tämä ei ole, koska todellakin HALUAISIN tehdä asioita mutta en uupumukseltani pysty.
Jotain keinoja tämän kanssa selviämiseen tarvittaisiin mutta mitä? Hoitohenkilökunnasta ei ole mitään apua.
Kommentit (39)
Minulla oli myös masennus vuosia sitten. Kuntouduin siitä ihan hyvin, mutta jonkinlainen perusväsymys jäi moneksi vuodeksi. Joskus vieläkin tulee aikoja, jolloin koen olevani todella väsynyt, mutta en enää niin että se haittaisi toimimista. Minulla on myös kaikki veriarvot aina olleet ihan kohdallaan, ja muutakaan suurta syytä ei ole löytynyt, mikä selittäisi väsymyksen. Väsymys kuitenkin pelotti monta vuotta ja stressasin kaikkea etukäteen kun pelkäsin, että väsähdän taas... Minua auttoi todella paljon juoksemisen aloittaminen. Aloitin todella lyhyillä matkoilla ja hiljaisella vauhdilla, mutta sillä sai verenkierron toimimaan paremmin ja hiukan lisää adrenaliinia kehoon. Henkisesti se auttoi sillä tavalla, että aloin ajatella, että jos pystyn kuitenkin juoksemaan senkin verran, niin en ole kuolemaisillani mihinkään... kuulostaa ihan naurettavalta, mutta väsymys alkoi hiukan helpottaa, kun huomasin, että pystyin kuitenkin johonkin. Nykyään kun väsymys iskee, saatan levätä tarvittaessa, mutta koitan myös keksiä jotakin kivaa ja rentouttavaa tekemistä, koska huomaan, että se jännitys väsymisestä on minulla luonteeltaan jotenkin samantyyppistä kuin ahdistus mitä oli masennuksen aikana. Siksi ajattelen, että vaikka joku tekeminen rasittaisikin, niin se silti kannattaa tehdä, koska se piristää mieltä, kun saa sen tehtyä. Vaikka se olisikin vaikka tiskien tiskaus, tai joku muu pieni juttu. Tilanteeni ei kuitenkaan mielestäni ollut yhtä huono kuin mitä ap kuvaa, joten voi olla, että näistä kokemuksista ei ole apua... Terapia ja mielialalääkitys voisivat kuitenkin olla hyödyllisiä, koska jos stressireaktiot ovat kuitenkin niin voimakkaita ja tilanne ahdistaa, niin reaktio aivokemioissa on kuitenkin aika samantyyppinen kuin masennuksessa tai ahdistushäiriöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää oli ihan kun mun kirjoittama! Vinkkejä tosiaan kaivataan.
Tässäkin ketjussa huomaa että ihmiset ei tahdo uskoa että joku voi vaan olla lopullisesti uupunut eikä ole mitään poppakonstia tai viisastenkiveä millä se saataisiin kuntoon.
-ap-
Ei kun lukijat eivät käsittäneet, että olet kärsinyt noista ongelmista jo vuosikausia, ja niitä on hoidettu esim. 3 vuoden psykoterapialla ja taustalla on mm. krooninen masennus tms. Sinun aloituksesta tuli se kuva, että oireet on suht. tuoreita, siksi ihmiset ehdottelee diagnooseja.
Sanoin aloituksessa sairastaneeni masennusta muutaman vuoden (eli oireet eivät ole tuoreita) ja että mitään somaattista syytä tälle ei ole (koska about kaikki on jo suljettu pois).
-ap-
Muutama vuosi = kaksi vuotta. Mutta ilmeisesti sinulla oli oireita jo lapsena?
Aistiyliherkkyyttä minulla on ollut lapsesta saakka, masennusta ei. Mutta ennen masennusta ne "suodattimet" toimivat paremmin.
Muutama ei ole kaksi, kaksi olisi "pari vuotta". Muutama on vähän sama kuin jokunen, mikä on enemmän kuin pari.
Ja lisäravinneintoilijalle, minulla on tosiaan vitamiinitasotkin mitattu eikä niissä ollut vikaa.
-ap-
Mitattiinko työterveyshuollossa vai missä ja paljonko maksoi? Mitä vitamiineja mitattiin? Kiinnostaisi mittauttaa omat arvot.
Mulla on tämä sama. Kärsin kroonisesta anemiasta, mutta viime vuosina väsymys ei enää ole helpottanut vaikka anemia korjataan. Eli jotain muuta on tullut tai väsymys on kroonistunut.
CFS:ää epäilen itse. Yhdessä tutkimuksessa siitä kärsivistä yli 60%:lta löydettiin murine virus (eli jokin hiiristä ym tarttuva). Olen sairastanut jyrsijöistä tarttuneen taudin, joten tuo voisi olla se syy. Mutta valitettavasti testiin ei taida päästä missään, eikä hoitoakaan kai toistaiseksi ole.
Olen myös taipuvainen uupumaan herkästi ja sairastun myös usein masennukseen keväisin. Itseäni on helpottanut se, että olen hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen. En enää vertaa itseäni muihin ja muiden tekemisiin, enkä elä tavoitteiden mukaan. Hengailen vain päivä kerrallaan fiiliksen mukaan. Toisinaan saan paljonkin aikaiseksi ja välillä vain pakolliset. Töissä käyn osa aikaisesti, en jaksa tehdä täyttä työviikkoa. Meillä on kolme lasta, joten olen ihan tyytyväinen että jaksan heidän asioista huolehtia. Ei meidän kaikkien tarvitse olla mitään tehopakkauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitattiinko työterveyshuollossa vai missä ja paljonko maksoi? Mitä vitamiineja mitattiin? Kiinnostaisi mittauttaa omat arvot.
Psykiatrin polilta sain lähetteen, kuten myös testeihin joilla selvitetään onko lisämunuaisuupumus.
En muista mitä kaikkia vitamiineja mitattiin kun en saanut tulospapereita kotiin (psykiatrian puolelta nuo ei yleensä tule omakantaan). Verta kumminkin otettiin jotain seitsemän putkiloa.
Kuulostaa todella tutulta. Itse olen töissä, mutta pystyn onneksi vaikuttamaan työaikatauluihini, normaalia 8-16 työtä en pystyisi tekemään.
Tässä jotain asioita, mitkä ovat auttaneet minua ja joista saan voimia eteenpäin. Siitä huolimatta uupumisjaksoja tulee. Niiden myötä syyllisyyttä ja itseinhoa myös. Kuten sinäkin, olen huomannut että muutama aktiivinen ja tosi kiva päivä päättyy voimakkaaseen uupumukseen, käperryn itseeni ja haluaisin vain maata sängyssä.
-Mindfulness -harjoitukset. Tiesin näistä pitkään, mutta meni kauan ennen kuin aloin käyttää hyödyksi omassa elämässäni. Hyödynnän näitä erityisesti siirtymävaiheissa (kun pitää nollata työasiat ja keskittyä kotihommiin) tai tilanteissa joissa ahdistus alkaa nostaa päätään
- Liikunta. Sellainen josta tykkäät, ilman suorittamispakkoa. Kävelystä metsässä on tutkittua hyötyä, minullekin se on eniten voimia tuova liikuntamuoto. Raskas liikunta, kuten saliharjoittelu, ei ole uupuneelle sopivin liikuntamuoto
- Juo vetta joka päivä (ainakin litra, mielellään kaksi). Se virkistää kehoa ja sitä kautta myös mieltä.
- Syö viisi kertaa päivässä, pidä ateria-ajat säännöllisinä. Anna kehollesi hyviä asioita, kasviksia, hedelmiä
- Panosta iloa ja hyvää mieltä tuottaviin asioihin: lemmikin kanssa leikkiminen, hauskat eläinvideot YouTubessa (kuulostaa naivilta, mutta tää maailma on aika paska paikka ja on hirmu arvokasta saada pienistä asioistakin hymy huulille), tee aikuisten värityskirjaa, leivo tai kokeile jotain uutta ruokareseptiä, tuo kotiin maljakkoon syksyisiä oksia, kuuntele hyvää musiikkia
- Raivaa kodista pois ylimääräinen tavara (lue vaikka Konmari tai googleta Paikka kaikelle -blogi). Tee vähän kerrallaan, silloin kun on hyvä hetki
- Tee elämästä ja arjesta mahdollisimman helppoa. Kun teet ruokaa, tee iso satsi ja pakasta valmiita annoksia seuraaville viikoille
- Hyväksy se, että kuormitut helposti, älä yritä tehdä liikaa yhtenä päivänä. Kiinnitä huomiota siihen, miten ympäristö kuormittaa sinua. Onko tv jatkuvasti päällä? Onko koti täynnä tavaraa? Surffaatko liikaa netissä? Joudutko kiinnittämään huomiota moneen asiaan yhtäaikaa?
- Muista että olet paljon muutakin kuin uupunut <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtalotoveri täällä. On kyllä tosi raskasta elämää tämmöinen. Eikä tunnu löytyvän apua tai selitystä jatkuvaan väsymykseen. Tuntuu että muut etenee elämässä ja itse yrittää vain selviytyä tavallisesta päivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttoi adrenaalirauhasten "tukeminen".
Kysy vinkit reippaampaan ja vauhdikkaampaan elämään Jarilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu ohjeisiin jotka on suunnattu fatiikista kärsiville. Niistä voisi olla sinulle apua.
Hyvä opas löytyy hakusanoilla "uupumus ms taudissa"
Siinä on ihan yleisiä hyviä ohjeita uupumuksen kanssa pärjäämiseen. Toimivat muillakin kuin ms-tautia sairastavilla.
Itse olen niistä saanut apua, varmaan suurimpana apuna sen, että voin nyt antaa itselleni luvan olla väsynyt.
Aiemmin kun stressasin siitä ja yritin vaan jaksaa, olin paljon huonommassa kunnossa kuin nyt. Kulutin aivan turhaan energiaa siihen väsymyksestä stressaamiseen ja huonon omantunnon potemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet Ap? Toivottavasti olet vielä linjoilla. Olen 35v ja mulla on tismalleen samanlaista!! Sen lisäksi mulla on nykyään jatkuvat flunssat, kihelmöintiä jaloissa ja muuta. Olenkin nyt ajatellut että pakko hakeutua laajempiin tutkimuksiin. Masentunut en koe olevani, vaan en vain jaksa ja sen takia masennun. Ja se syyllisyys kun ei jaksa, se vie myös ihan hirveästi voimaa. Koko elämä on pysäkillä. Mitään muuta en haluaisi niin kun jaksaa tehdä ja toimia.
Sama juttu, en jaksa. Viitaten 37 kommenttiin, myös minulla on välillä kihelmöintiä jaloissa. Mistähän se johtuu? Liikun voinnin mukaan (kävelyä metsässä).
Ihan normaalia ahdistuneelle ja masentuneelle.
En lukenut vastauksia, mutta kysymyksessäsi oli jo osa vastauksesta, eli väsymyksen kanssa on opittava elämään.
Ymmärrän sinua täysin.
Kannattaa hyväksyä suosiolla tilanteet, jolloin haluaisi tehdä jotain, mutta voimat vaan ei sillä kertaa riitä.
Olisiko kohdallasi kyse jostain asbergerin muodosta? Jos rutiininomaisetkin asiat täytyy aina tavallaan ajatella läpi, se uuvuttaa helposti.
Tsemppiä, et ole yksin 👍!
"Olen paljon muutakin kuin x" pn tosi hyvä muistutuslause. Kiitos vinkistä!
16 lisää vielä, että tosiaan minulla ei ole ohjeita siihen, miten oppisit elämään jatkuvan uupumuksen kanssa, kun en kestänyt sitä itsekään. Siksi kerroin, miten olen itse päässyt noususuuntaan uupumuksesta.