Lue keskustelun säännöt.
Miten elää jatkuvan uupumuksen kanssa?
21.09.2017 |
Olen sairastanut masennusta muutaman vuoden. Masennus on noin muuten voitettu, mutta siitä on jäänyt minulle ihan kauhea uupumus. En jaksa tehdä edes sellaisia asioita mitä haluaisin tehdä. Tuntuu että kaikki arjen pikku velvollisuudet vievät ihan kaikki voimavarani, joudun pakottamaan itseni niihinkin. Tuntuu ettei oikein mikään tekeminen tuo energiaa, kaikki vain vie sitä.
Saattaa käydä esim. niin että päätän mennä itse kauppaan sen sijaan että lähettäisin mieheni sinne. No, käyn kaupassa ja kotimatkalla jouduin istumaan rotvallin reunalla "puhaltamassa" kun voimani loppuvat aivan tyystin. Loppumatkan kävelen niin hiljaa että rollaattorimummotkin viilettävät ohi.
Pahinta on että tämä uupumus on kovin vaihtelevaa. Jonain päivänä jaksan tehdä pitkän lenkin, imuroida, pyyhkiä lattiat, kokata. Toisena päivänä saan hädin tuskin laahustettua sen verran että koira saa tehtyä tarpeensa. Oikein mitään ei voi suunnitella koska on mahdoton tietää ennalta millainen on päivän kunto ja voimat voi tosiaan loppua kesken kun olen jo aloittanut jonkin tehtävän. Tai jos näen jotakin ystävääni, voin olla jälkeenpäin jopa useita tunteja aivan koomassa vaikka minulla olisi ollut periaatteessa hauskaa! On kauheaa kun joutuu kaikesta mukavasta maksamaan niin kovan hinnan. Jouduin kirjaimellisesti valitsemaan "Näenkö tänään ystävääni vai pesenkö pyykkiä?", koska molempiin ei ole voimavaroja. Jos yritän liikaa, voi tulla päiväkausia kestävä uupumus joka tekee minut täysin toimintakyvyttömäksi.
Mitään somaattista syytä tälle ei ole. Esim. uniapnea on suljettu pois ja minulle on hyvistä kilpirauhasarvoista huolimatta kokeiltu kilpirauhaslääkitystä sillä seurauksella että minulle tuli erittäin selkeitä liikatoiminnan oireita vaikka pysyin silti uupuneena.
Pahinta on jatkuva syyllisyys kun minusta ei ole mihinkään. Luulen että jos pääsisin edes siitä, jaksaisin vähän paremmin, ironista kyllä. Jos siis pystyisin antamaan itselleni luvan "vaan olla". Mutta en pysty.
Sanomattakin lienee selvää että en ole työelämässä. Laiskuutta tämä ei ole, koska todellakin HALUAISIN tehdä asioita mutta en uupumukseltani pysty.
Jotain keinoja tämän kanssa selviämiseen tarvittaisiin mutta mitä? Hoitohenkilökunnasta ei ole mitään apua.
Kommentit (39)
Minulle on itse asiassa kokeiltu myös metyylifenidaattia joka on amfetamiinijohdannainen. Epäiltiin ADD:tä. Ei auttanut.
- ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huumeita vaan tarkistuta rauta- arvot. Jos alhaiset syö parsakaalia ja paljon kalaa ja vihanneksia ja hedelmiä.
Saanko kysyä ihan aamusta mitä syöt? Ja liikutko tunnin päivässä ulkona? Ellet koko kehosi on alikierroksilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei huumeita vaan tarkistuta rauta- arvot. Jos alhaiset syö parsakaalia ja paljon kalaa ja vihanneksia ja hedelmiä.
Saanko kysyä ihan aamusta mitä syöt? Ja liikutko tunnin päivässä ulkona? Ellet koko kehosi on alikierroksilla.
Hemoglobiini on 148. Ja jos rautaa haluaa, liha on siihen huomattavasti parempi lähde kuin nuo listaamasi. Hemirauta imeytyy paljon paremmin kuin ei-hemirauta.
Kuten sanottu, somaattiset syyt on suljettu pois, kaikki vitamiiniarvot mitattu ja niin edelleen. Olen kokeillut ottaa 150 mikrogrammaa d-vitamiinia, E-Epaa, magnesiumia sekä sitraattina että suihkeena. Mikään ei auta.
Ulkoilen ja joogaan päivittäin. Huonoina päivinä tietysti vähemmän. Minulla on koira joten useimpina päivinä olen ulkona vähintään tunnin. Uupuneena se ottaa välillä todella koville, tänäänkin jouduin kävelemään niin hitaasti että koira kääntyi useita kertoja katsomaan että "tuletko sä sieltä"? Tänään on ollut erityisen huono päivä nimittäin.
Syömiseni:
- aamiaiseksi yleensä turkkilaista jugurttia, pähkinöitä ja marjoja tai juustoa tms. Kuppi kahvia, päivän ainoa kahvi. Joskus harvoin leipää.
- lounas yleensä edellisen päivän päivällisen jämät, jotain rehua ja hedelmää.
- päivällinen melko vähähiilihydraattista kotiruokaa. Rehuja ja hedelmiä. Jälkiruoaksi yleensä hiukan suklaata tai pannukakkua tms.
- iltapala, jos sitä kaipaan. Jugurttia, muroja, juustoa ja hedelmää, milloin mitäkin.
Alkoholia en käytä juuri lainkaan. Kovin tiukasti en voi karpata koska ketoosi saa minut käymään adrenaliinilla mistä seuraa romahdus.
Mutta tosiaan, haluaisin vinkkejä siitä miten elää tämän uupumuksen kanssa. Kun kaikkea muuta on jo kokeiltu.
Ei sulla joku borrelioosi tai krooninen väsymysoireyhtymä ole?
Lisämunuaisen vajaatoiminta tai uupumus?
(Jälkimmäistä ei usein hyväksytä "oikeaksi" sairaudeksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaa ja siivousapu.
Tee perheen kanssa ruokia joista on syötävää usealle päivälle ja/tai niistä voi muuntaa lisää ruokia kuten: Tee iso kattilallinen ruskeaakastiketta, ruskista paljon lihaa ennen lisäämistä kastikkeeseen. Tee ensin ruoka pelkkään lihaan, lisää loppu lihasta kastikkeeseen ja siirrä kylmään josta syötte myöhemmin. Tänään jotain siis tuosta lihasta (vaikka pihvit uuniin). Keitä paljon perunaa. Syökää ensin keitettyjä perunoita osasta, lopusta muusia/paista palaset. Ja niinkuin huomaat; et oikeasti joudu kuin lämmittää uunin tai hellan.
Sopat on hyviä. Niitä voi tuunata vielä kolmantena päivänä kun jäljellä on paljon hyvää lientä mutta isot palat syöty. Lisää pakastevihanneksia tai tölkistä herkkuja siihen.
Anna muiden ohittaa sinut. Iloitse terveistä mummoista! Huilaa ja nauti hetki maisemista kuin puuskutat ja panikoit huonosta mielestä. Seuraa muurahaista tai soita kotiin lapselle.
Terapia ei ole paikka jossa vai hullut käy, saat sieltä paljon uusia näkökulmia. Tapoja katsoa maailmaa, syitä nähdä pieniä hyviä asioita ja niitä omia murheita jäsennettyä. Suosittelen!
Borrelioosi on epätodennäköinen kun minussa ei ole ollut punkkia viiteentoista vuoteen eikä minulla ole oikein mitään somaattisia oireita.
CF:sää olen itsekin miettinyt. Tosin siihen sairastuneilla on yleensä taustalla joku ravakampi infektio eikä minulla ole ollut sellaistakaan.
Uupumushan on masennuspotilaille hyvin tyypillistä ja nyt vaan vaikuttaa siltä, että kun masennusta on sairastanut riittävän pitkään, se uupumus vaan jää päälle vaikka mieliala ei enää niin huono olisikaan. Kuvittelen itse että stressihormonit ovat vain tuhonneet niin paljon yhteyksiä aivoistani että ne ei ehkä koskaan korjaudu kunnolla. On nimittäin hirvittävän stressaavaa olla mielenterveysongelmainen, kun koko elämä on pelkkää ahdistusta ja raha-asioista stressaamista ja itseinhoa. Ja tietysti stressitasot on edelleen koko ajan tapissa kun en kerra jaksa mitään!
Näen siis että tässä on noidankehä: elimistöni stressireaktiot ovat edelleen ylimitoitettuja. Ne kuormittavat kovasti aivoja, mikä aiheuttaa uupumuksen. Uupumus pahentaa stressiä.
Olen yrittänyt purkaa tuota kehää esim. mindfulness -harjoituksilla että stressireaktiot lievenisivät mutta kolmen vuoden jälkeenkin sydämeni alkaa edelleen jyskyttää kuin hullu kun postiluukku kolahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisämunuaisen vajaatoiminta tai uupumus?
(Jälkimmäistä ei usein hyväksytä "oikeaksi" sairaudeksi)
Testattu. Ei ole.
-ap-
Numero 9 olin myös minä.
Tää oli ihan kun mun kirjoittama! Vinkkejä tosiaan kaivataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiaa ja siivousapu.
Tee perheen kanssa ruokia joista on syötävää usealle päivälle ja/tai niistä voi muuntaa lisää ruokia kuten: Tee iso kattilallinen ruskeaakastiketta, ruskista paljon lihaa ennen lisäämistä kastikkeeseen. Tee ensin ruoka pelkkään lihaan, lisää loppu lihasta kastikkeeseen ja siirrä kylmään josta syötte myöhemmin. Tänään jotain siis tuosta lihasta (vaikka pihvit uuniin). Keitä paljon perunaa. Syökää ensin keitettyjä perunoita osasta, lopusta muusia/paista palaset. Ja niinkuin huomaat; et oikeasti joudu kuin lämmittää uunin tai hellan.
Sopat on hyviä. Niitä voi tuunata vielä kolmantena päivänä kun jäljellä on paljon hyvää lientä mutta isot palat syöty. Lisää pakastevihanneksia tai tölkistä herkkuja siihen.
Anna muiden ohittaa sinut. Iloitse terveistä mummoista! Huilaa ja nauti hetki maisemista kuin puuskutat ja panikoit huonosta mielestä. Seuraa muurahaista tai soita kotiin lapselle.
Terapia ei ole paikka jossa vai hullut käy, saat sieltä paljon uusia näkökulmia. Tapoja katsoa maailmaa, syitä nähdä pieniä hyviä asioita ja niitä omia murheita jäsennettyä. Suosittelen!
Siivousapuun ei ole varaa, mies kyllä auttaa mutta on tosi kurja joutua pyytämään siltä apua kun itse olen kotona ja se töissä.
Teet jo noita poppakonsteja ruoan kanssa ja mieskin kokkaa usein.
Terapiassa kävin kolme vuotta. Lopputulos oli tällainen:
http://data.whicdn.com/images/126909036/large.jpg
Tosiaan masennus helpotti terapiassa paljonkin mutta uupumus jäi.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Tää oli ihan kun mun kirjoittama! Vinkkejä tosiaan kaivataan.
Tässäkin ketjussa huomaa että ihmiset ei tahdo uskoa että joku voi vaan olla lopullisesti uupunut eikä ole mitään poppakonstia tai viisastenkiveä millä se saataisiin kuntoon.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on niin tuttua että voimat menee päiviksi jostain pienestäkin ponnistelusta, mulla olis huomenna iso siivousurakka edessä ja panikoin jo nyt kun tiedän että tuun viettämään viikonlopun ihan koomassa.
Voimia <3
Aloitusteksti oli kuin minun kirjoittamana ja minun elämää. Kärsin samoista juurikin oireista kuin sinä. Olen työelämässä osa-aikaisena ja eihän siitä tule oikein mitään näiten oireiten vuoksi:( yritän juuri ja juuri jaksaa työpäivän kun on pakko. Vapaat menee toipuen sängyssä maaten ja leväten aina kun vaan mahdollista. Toivoton olo kun en tiedä mikä on? Masentunut en ole mielestäni mutta ahdistunut kovasti tämän vuoksi. Oireet vaihtelee ja joku päivä tuntuu että kuolen väsymykseen. Etten selviä enää. Muuten kaikki pitäisi olla ok. En tupakoi tai käytä alkoholia. Normaalipainoinen ja terveelliset elämäntavat muutenkin. Joskus olen miettinyt olenko aistiyliherkkä tms? Enää muuta en suoraan sanoen keksi tähän olooni. Minäkin haluaisin tavata ystäviä ja tehdä kaikkea mutta kun ei vain voi ja pysty. Jos yritän montaa asiaa saman päivän aikana kostautuu se todellisena uupumisena seuraavien päivien aikana:( elämä on suoraan sanoen kärsimystä välillä. Mykoplasman sairastin vuosia sitten? Voiko se auheuttaa tämmöistä jälkikäteen, en tiedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut samassa tilanteessa ja nyt jo tunnelin loppu taitaa alkaa häämöttää. Mitään ei useampikaan lääkäri löytänyt, mutta toisia reittejä löysin sitten itse:
- rautavarastot olivat tyhjät (labrassa ferritiinikoe), ne pitää nostaa viitealueen yläpuoliskolle
- antioksidanttivitamiinit oli käytetty kehosta plus pii ja kalkki (teetätin sellaisen HCA-tutkimuksen, johon en kyllä oikeastaan usko, mutta päätin toimia tulosten mukaan siitä huolimatta ja löydökset kyllä tukivat oloani sekä sitä faktaa että olin kärsinyt pitkäaikaisesta stressistä ja mitä se tekee elimistön vitamiini- ja hivenainevarannoille)
- kävin verianalyysissä ja löytyi candida albicans -ongelma, vuotava suoli sekä lisämunuaisuupumus, jodin puute ja se tuttu raudanpuute ja lymfajärjestelmän tukkoisuus (sulamatonta ja käsittelemätöntä massaa elimistössä)
Näitä hoitamalla olo alkaa olla parempi ja palaudun jo nopeammin ja pystyn jo tekemään enemmän asioita. Keho korjaa ja palauttelee itseään ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää oli ihan kun mun kirjoittama! Vinkkejä tosiaan kaivataan.
Tässäkin ketjussa huomaa että ihmiset ei tahdo uskoa että joku voi vaan olla lopullisesti uupunut eikä ole mitään poppakonstia tai viisastenkiveä millä se saataisiin kuntoon.
-ap-
Ei kun lukijat eivät käsittäneet, että olet kärsinyt noista ongelmista jo vuosikausia, ja niitä on hoidettu esim. 3 vuoden psykoterapialla ja taustalla on mm. krooninen masennus tms. Sinun aloituksesta tuli se kuva, että oireet on suht. tuoreita, siksi ihmiset ehdottelee diagnooseja.
@15: Minulla on ihan selvästi aistiyliherkkyyksiä, ollut lapsesta saakka. Erittäinkin äänille olen tosi herkkä, ne kuormittaa minua kovasti. En ole koskaan voinut edes pitää radioita taustalla soimassa. Ja vanhemmiten nuo tuntuu vain pahenevan vaikka luulisi että vanhemmiten turtuu. Moni sellainen vaate joka oli ennen hyvä on muuttunut yhtäkkiä liian karkeaksi ja lisäksi olen herkistynyt mm. natriumlauryylisulfaatille.
Homma menee niin, että mitä uupuneempi on, sitä enemmän ne kuormittavat asiat kuormittaa, ikään kuin elimistö ei jaksaisi pitää jotain "suodattimia" päällä. Ja sitten on taas vielä uupuneempi.
@16: En ole järin innostunut syömään lisäravinteita, monia olen kokeillut ja useimmat niistä vain närästää. Monivitamiinia syön ja d:tä mutta en pidä hyvänä ideana syödä yksittäisiä kivennäisiä tai vitamiineja: elimistön tulee saada monia niistä täsmälleen oikeassa suhteessa koska ne toimii yhdessä ja jos alkaa nappailla toista mutta ei ota toista voi saada aikaan enemmän pahaa kuin hyvää. Esim. sinkkiä ei pitäisi syödä ilman kuparia. Monivitamiinissa nuo suhteet on laskettu.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää oli ihan kun mun kirjoittama! Vinkkejä tosiaan kaivataan.
Tässäkin ketjussa huomaa että ihmiset ei tahdo uskoa että joku voi vaan olla lopullisesti uupunut eikä ole mitään poppakonstia tai viisastenkiveä millä se saataisiin kuntoon.
-ap-
Ei kun lukijat eivät käsittäneet, että olet kärsinyt noista ongelmista jo vuosikausia, ja niitä on hoidettu esim. 3 vuoden psykoterapialla ja taustalla on mm. krooninen masennus tms. Sinun aloituksesta tuli se kuva, että oireet on suht. tuoreita, siksi ihmiset ehdottelee diagnooseja.
Sanoin aloituksessa sairastaneeni masennusta muutaman vuoden (eli oireet eivät ole tuoreita) ja että mitään somaattista syytä tälle ei ole (koska about kaikki on jo suljettu pois).
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää oli ihan kun mun kirjoittama! Vinkkejä tosiaan kaivataan.
Tässäkin ketjussa huomaa että ihmiset ei tahdo uskoa että joku voi vaan olla lopullisesti uupunut eikä ole mitään poppakonstia tai viisastenkiveä millä se saataisiin kuntoon.
-ap-
Ei kun lukijat eivät käsittäneet, että olet kärsinyt noista ongelmista jo vuosikausia, ja niitä on hoidettu esim. 3 vuoden psykoterapialla ja taustalla on mm. krooninen masennus tms. Sinun aloituksesta tuli se kuva, että oireet on suht. tuoreita, siksi ihmiset ehdottelee diagnooseja.
Sanoin aloituksessa sairastaneeni masennusta muutaman vuoden (eli oireet eivät ole tuoreita) ja että mitään somaattista syytä tälle ei ole (koska about kaikki on jo suljettu pois).
-ap-
Muutama vuosi = kaksi vuotta. Mutta ilmeisesti sinulla oli oireita jo lapsena?
Vierailija kirjoitti:
@15: Minulla on ihan selvästi aistiyliherkkyyksiä, ollut lapsesta saakka. Erittäinkin äänille olen tosi herkkä, ne kuormittaa minua kovasti. En ole koskaan voinut edes pitää radioita taustalla soimassa. Ja vanhemmiten nuo tuntuu vain pahenevan vaikka luulisi että vanhemmiten turtuu. Moni sellainen vaate joka oli ennen hyvä on muuttunut yhtäkkiä liian karkeaksi ja lisäksi olen herkistynyt mm. natriumlauryylisulfaatille.
Homma menee niin, että mitä uupuneempi on, sitä enemmän ne kuormittavat asiat kuormittaa, ikään kuin elimistö ei jaksaisi pitää jotain "suodattimia" päällä. Ja sitten on taas vielä uupuneempi.
@16: En ole järin innostunut syömään lisäravinteita, monia olen kokeillut ja useimmat niistä vain närästää. Monivitamiinia syön ja d:tä mutta en pidä hyvänä ideana syödä yksittäisiä kivennäisiä tai vitamiineja: elimistön tulee saada monia niistä täsmälleen oikeassa suhteessa koska ne toimii yhdessä ja jos alkaa nappailla toista mutta ei ota toista voi saada aikaan enemmän pahaa kuin hyvää. Esim. sinkkiä ei pitäisi syödä ilman kuparia. Monivitamiinissa nuo suhteet on laskettu.
-ap-
16 vastaa.
Jos en olisi alkanut syödä lisäravinteita (valvotusti ja ohjeistetusti mm. juuri kupariakin), olisin tällä hetkellä työkyvytön. Olin jo antamassa periksi, koska työtehtävien hoitaminen ei enää onnistunut työni edellyttämällä tavalla ja lisäksi jonain päivänä pysytyin tekemään töitä vain 2-3 h.
Mutta jokainen parhaaksi katsomallaan tavalla, tässä oli sinulle se tienviitta, jonka itse pystyin antamaan.
Minullakin muuten kaikki yliherkkyydet pahenivat ja uusia ilmaantui monia. Tilanne on nyt palautunut enkä enää reagoi kaikkeen. Myös äänet imivät vähäistä energiaani - yritä olla hiljaisuudessa tai kuuntele sinulle sopivien aivoaaltojen musiikkia (brain waves). Minua auttoi eniten valveilla beta aallot ja nukkuessa delta. Näin aivot saivat apua palautumiseen ja ärsykkeiden käsittelyyn.
Yksi sana: amfetamiini.