Dysfasiasta kärsivän 6v pojan äiti vastaa kysymyksiin :-)

Vierailija:

on 10 vuotias poika, jolla diagnosoitiin 2,5 vuotiaana vaikea-asteinen dysfasia ja nyt on vihdoin ja viimein puheterapiat sun muut ohi...poika puhuu kuin papupata ja ymmärtää kaiken! Eli tsemppia kaikille ja kyllä se päivä risukasaankin paistaa!

Miten dysfasian nykyään huomaa? Onko koulu sujunut hyvin?

koulukin sujuu tosi hyvin.

Vierailija:

Vierailija:

Lapsi on nyt 6 v ja on diagnisoitu mm lievä dysfasia. Pisti tuossa kirjoituksessa silmään tuo ääniyliherkkyys. Sitä kun ei ole missään lausunnoissa. Kertoisitko millaisia ääniä pelkää tai ei pysty kuulemaan. Meillä pelkää linnanmäkeä ja elokuviin ei halua mennä.

Meillä ääniyliherkkyys ilmenee pahimmillaan kun ollaan pyöräilemässä ja moottoripyörä ajaa ohi. Poika pompahtaa pyörän päältä salaman pois ja laittaa kädet korvilleen. Noissa ääniyliherkkyyksissähän ei jujuna ole se että kaikki kovat äänet ärsyttäisi vaan nimenomaan jotkut tietyt äänet menevät sietokyvyn yli, esimerkkeinä juuri nuo mainitsemasi huvipuiston ja elokuvateatterin melu. Meillä tämä on kyllä selvästi helpottanut iän myötä, onneksi!

Ääniyliherkkyys viittaa usein sensorisen integraation vaikeuksiin. Googleta " sensorisen integraation häiriö" ja saat paljon tietoa. Siellä on monta monta asiaa jotka minä pystyn allekirjoittamaan omassa pojassani.

Olen tosi iloinen että tässä ketjussa olen löytänyt muitakin samassa tilassa olevia kohtalotovereita.. tiedän etten ole yksin poikani kanssa.



Halit teille kaikille <3



alkuperäinen

paljon paljon työtä ja vielä enemmän karsivällisyyttä ja rakkautta se otti mutta tulos on sen arvoinen! Paljon kärsivällisyyttä ja jaksamista teille!

Koska diaknosoitiin?

Tytöllä on ikää nyt 2 vuotta. Ei tule paljonkaan sanoja, mutta ymmärtää täysin puhetta ja yrittää omalla kielellään selitellä asioita. Tuntuu, että kaikki saman ikäiset osaavat jo tehdäkin sitä ja tätä, mutta meillä ei osata joko ollenkaan tai ollaan ihan esiasteella. Esim. nyt tyttö on vasta oppinut juomaan itse (juo kyllä todella hyvin ja läikyttämättä) ja osaisi kyllä syödä itse, jos vaan haluaisi. Ei osaa pukea itse laisinkaan, vaikka kovasti yrittää. Tällaisia " pieniä" motorisia juttuja.. Tyttö on aika arka tapaus. Isommassa porukassa menee aika kauan ennen kuin lähtee muiden mukaan leikkimään ja touhuamaan. Haluaa vain nyhjätä minun sylissäni.



Onkohan meidän tyttö vain vähän hitaamman puoleinen vai voisiko olla kyse dysfasiasta? Pelottaa.. Neuvolassa oli puhetta puheterapiaan menosta, mikäli puhetta ei 2½-vuotiaana tule tämän enempää, mutta tuntuu kamalan tuskaiselta odottaa.



Mitä mieltä olette tällaisista " oireista" ? Erityisesti siis ap:lle osoitettu. :)

Eli tilanteesta ennen terapioita?



Minulla 3,5v. poika, joka on kömpelö ja puhuu paljon mutta epäselvästi. On nyt vasta alkanut taivuttaa sanoja ym. Puheterapeutin luona käynyt kerran, vuosi sitten mutta silloin oli sitä mieltä, että on vielä aikaista tehdä mitään ja että puhe voi tulla itsestään, kun kuitenkin ymmärtää hyvin. Lähinnä olisin kiinnostunut kuulemaan päiväkodissa huomattuja asioita.



Kiitos :)

Lapset ovat oikeasti niin erilaisia. Meillä esim ns. normaali kuopus on ollut motorisesti paljon hitaampi kuin dysfaatikko-veljensä ja silti hänessä ei ole mitään diagnosoitua vikaa. Ei kaikki erilaisuus/hitaus ole välttämättä oire mistään.

Sinua kuitenkin selvästi huolestuttaa. Voit toki viedä lapsen yksityiselle neurologille/puheterapeutille arvioitavaksi. Jos lapsella on jotain ongelmaa niin tukitoimilla saadaan joskus ihmeitäkin aikaan, erityisesti jos ne aloitetaan varhaisessa vaiheessa.

Jos odotat 2,5-vuotisneuvolaan ja olet vielä epävarma lapsen taidoista, niin muista VAATIA lähetettä puheterapeutin arvioon. Tuntuu että kaikessa säästetään ja neuvolassakin joskus odotutetaan liian pitkään :-/

mitähän vielä muistaisin..



- poissoleva, vetämätön

- ei aktiivinen persoona, seuraili aina taustalla

- kaikupuhetta (vastaili kysymykseen samalla kysysymyksellä..)

- vaikeaa tunnistaa käsitteitä

- stressaantuneen oloinen, tuntui ettei mikään ollut hyvin

- ääniyliherkkä

- kertovan puheen puute. sanoja oli paljon, mutta hänen oli vaikea kertoa tai ylläpitää vuorovaikutuksellista puhetta!

p-kodista sanoivat että poika ei ymmärrä puhetta niinkuin muut. Siitähän minä suivaannuin. Ymmärtäähän se.. kun sanon mennään ulos, niin poika meni vaatteiden luo. Tai kun sanoin että syödäänkö niin poika meni pöydän ääreen....

Mutta oikeassahan ne taas siellä päiväkodissa oli. Poika ymmärsi kyllä avainsanat mutta pidemmät jutut meni auttamattomasti ohi.. ja menee vieläkin.

Onko saanut ystäviä? Käykö eskaria?

Ei hirveästi ollut tuttuja piirteitä. Mutta täytyypi taas soitella puheterapeutille ja varata aika. Puhe on kuitenkin niin paljon heikompaa verrattuna saman ikäisiin.



Hyvää kevään jatkoa!



t.30

Poistun taas linjoilta ja palailen joku päivä :-)

.. mutta hänen on vaikea kertoa asioita tai ymmärtää monimutkaisia lauseita.

Käy eskaria ja pelkää koulunalkua :-)

kirjoittaa jo hienosti ja harjoittelee lukemisen alkeita. Silti on ikäistään paljon lapsellisemman oloinen. Hänen on myös vaikea ystävystyä :-(

Olen erittäin tyytyväinen ja kiitollinen näistä terapioista. Toimintaterapiaan on kyllä aikamoinen kuljettaminen (3h matkoineen päivineen työpäivän päätteeksi) mutta jaksan kun tiedän miten se auttaa.

Täällä on linjoilla 9-vuotiaan dysfasia-pojan äiti. Mitä kuuluu? Meillä poika käy kolmatta luokkaa, on erityisluokalla, ja koulu on mennyt ihan hyvin. Jaa, mitähän muuta tässä nyt kertoisi.... Poika " joutui" 3-vuotisneuvolasta puheterapeutille, koska sanat olivat outoja, konsonantit vaihtoivat paikkaa eikä puheesta tahtonut saada selvää. 4-vuotiaana hän pääsi puhe- ja äänihäiriöisten erityisryhmään päiväkotiin ja siellä puhe lähti kehittymään tosi hyvin. Puheterapia loppui vuosi sitten, poika on oppinut kaikki äänteet (r tuli viimeisenä 6,5-vuotiaana), mutta usein puhe on vieläkin aika puuromaista jos poika on väsynyt tai pahalla mielellä eikä siitä silloin tahdo saada selvää.



Pojalla on myös ongelmia kommunikaatiossa, ei ymmärrä vähänkään pitempiä ohjeita ja muutenkin vastavuoroinen keskustelu on vaikeaa.



Ja onhan sitä kaikenlaisia muitakin ongelmia pojalla, mutta yleisesti ottaen meillä on tilanne suht hyvä tällä hetkellä, poika viihtyy koulussa, on kavereita siellä ja omassa pihassakin pari.