Luovutan kohta kokonaan yläkoululaisen suhteen.

Asenne (väli) vamman?

7-8.5 ovat ihan hyviä numeroita ja jos lapsesi haluaa amikseen äläkä kirjoita "ongelmasta" nettiin. Kyseessä on hänen elämänsä, ei sinun. Ja jos hän on menossa johonkin, jossa ei tarvitse hyvää keskiarvoa, niin mikä pakko hänen on sellainen hankkia?

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu mutta arvosanat pojalla 6-7 luokkaa. Molemmilla vanhemmilla ällän paperit ja ylempi korkeakoulututkinto yliopistosta. Kasiluokkaa mennään ja tätä menoa ei pääse lukioon vaikka haluaisi.

Menee siitä missä rima on matalin.  Ei osaa kalenterin käyttöä, ei osaa merkitä kokeita, ei mitään. Viettäisi vain vapaa-aikaa. Lapsen voi pakottaa istumaan kirjan vieressä, mutta ei opiskelemaan sitä, eikä varsinkaan oppimaan :-(

Koulupsykologi voisi testata oppimisvaikeuksista.

Vierailija kirjoitti:

7-8.5 ovat ihan hyviä numeroita ja jos lapsesi haluaa amikseen äläkä kirjoita "ongelmasta" nettiin. Kyseessä on hänen elämänsä, ei sinun. Ja jos hän on menossa johonkin, jossa ei tarvitse hyvää keskiarvoa, niin mikä pakko hänen on sellainen hankkia?

Mutta kun tuossa iässä lapsi ei välttättä ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä haluaa tehdä jatkossa ja esimerkiksi minkälaisia eri ammatit todellisuudessa ovat, minkälaista työtä joutuu tekemään ja mitä siitä maksetaan. Opiskelun tärkeyttä ei selvästi ymmärrä ollenkaan jos vetää tarkoituksella penkin alle koulussa.

Kertakaikkiaan ei voi joskus 13-14 vuotiaana ymmärtää mihin on menossa ja sen takia jättää opiskelematta. Esimerkiksi minä tein juuri noin, olin päättänyt mennä amikseen ja yhdelle linjalle siellä ja sen perusteella vetelin yläasteen aivan reisille, en viitsinyt opiskella juuri mitään kun "ei sitä kuitenkaan tarvitse jos menee amikseen maatalousalalle".

Ja sinne menin ja voi luoja mikä virhe. Sitten en ylpeydessäni vielä edes viitsinyt myöntää sitä ja hampaat irvessä kävin sen 3 vuotta ihan turhaan amista. Nyt olen AMKissa opiskelemassa ja aika paljon hallaa kyllä nuo perseilyt on kyllä aiheuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu mutta arvosanat pojalla 6-7 luokkaa. Molemmilla vanhemmilla ällän paperit ja ylempi korkeakoulututkinto yliopistosta. Kasiluokkaa mennään ja tätä menoa ei pääse lukioon vaikka haluaisi.

Menee siitä missä rima on matalin.  Ei osaa kalenterin käyttöä, ei osaa merkitä kokeita, ei mitään. Viettäisi vain vapaa-aikaa. Lapsen voi pakottaa istumaan kirjan vieressä, mutta ei opiskelemaan sitä, eikä varsinkaan oppimaan :-(

Ottakaa koulusta pois kokonaan ja hankkikaa yksityisopettaja. Tietsikka ja puhelimet pois. Tarvittaessa kokonaan sisäoppilaitokseen ulkomaille ja siellä sitten ainakin pari vuotta kauemmin kuin jos ois kerralla yrittäny. Kulttuuri on liian kakaramainen ja koulut ovat kakaramaisuutta edistäviä eikä mitenkään aikuiseksi kasvattavia laitoksia. Plus että laitoksessa laitostuu muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu mutta arvosanat pojalla 6-7 luokkaa. Molemmilla vanhemmilla ällän paperit ja ylempi korkeakoulututkinto yliopistosta. Kasiluokkaa mennään ja tätä menoa ei pääse lukioon vaikka haluaisi.

Menee siitä missä rima on matalin.  Ei osaa kalenterin käyttöä, ei osaa merkitä kokeita, ei mitään. Viettäisi vain vapaa-aikaa. Lapsen voi pakottaa istumaan kirjan vieressä, mutta ei opiskelemaan sitä, eikä varsinkaan oppimaan :-(

Koulupsykologi voisi testata oppimisvaikeuksista.

Voi testata ja saa suht helposti lähetteen testiin josta saa paprun jolla saa hieman paremmat arvosanat. Eli noita säälivitosia. Mutta mitään oikeaa iloa noista koulupsykologeista ei ole. Itse oppimisvaikeuksille ne ei voi mitään. Siksi se onkin psykiatriaa eikä lääketiedettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna tehdä oman päänsä mukaan. Itsekin epäilin, että voiko poika tietää mitä haluaa isona tehdä. Opiskelee nyt toista vuotta amiksessa sähköpuolella ja samalla käy lukiota eli kaksoistutkinto mielessä. On vilautellut isona mahdollisuutta opiskella sähköinsinööriksi, mutta tyytyväinen olen, jos selvittää noi kaksi koulua kunnialla. Tosin aina ollut hyvä koulussa.

Myöhemminkin ehtii opiskella, niin itsekin tein.

Lisään, että omalla veljellä meni koulu täysin penkin alle, 5-6:n numeroita tuli, mutta nykyään on viittä vaille dippi-inssi.

Tämäpä ei nykyään enää onnistu.

Onnistuuhan menemällä kesäyliopiston kautta ja keräämällä kasan älliä noista kesäkursseista jolloin saa opiskelupaikan vaikkei normaalia kautta saisi opiskelupaikan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei voi antaa yläkoululaisen löysäillä, koska se tulevaisuus on sitten äkkiä pilalla.

Ennen oli ennen, nyt on nyt.

Suomen tasa-arvoisin peruskoulu onkin silkkaa löysäilyä ja lapsen ajan tuhlailua. Ei ihme ettei mikään huvita kun hänen elämnsä on silkkaa istumista jossain huoneessa kuuntelemassa samaa huuhaata jota käsitellään jo kymmenettä kertaa. Ei siinä vaiheessa kiinnosta mikään muu ku pelleily, eikä varsinkaan opita koskaan elintärkeää opiskelun taitoa jota ilman voi suoraan unohtaa jatko-opiskelut kun ei luennoilla enää käsitelläkkään kaikkea mitä tarvitaan edes minimaalisilla arvosanoilla kokeiden läpäisyyn.

Joa haluaa lapsestaan menestyjän niin saa luvan panostaa hankkimalla yksityisopettajia kouluajan ulkopuolelle jossa oppisi opiskelun taidot jos ei muuta. Parempi tietenkin jos pääsisi eroon kokonaan peruskoulusta. Sinne ku ei kuulu lähettää ollenkaan lapsia joista välittää.

Voi jestas, ei menemällä amikseen polta siltoja perässään. Amiksen jälkeen voi hakea muuallekkin ja jos ei halua, niin onpahan ammattikin valmiina. Mikä tekee sitten siitä paremman, että istuu ne kolme "turhaa" vuotta lukiossa?

Siis olen itse lukiolainen, mutta olen sitä mieltä, että jos hän haluaa mennä amikseen niin menköön. SE ON HÄNEN PÄÄTÖKSENSÄ JA HÄNEN ELÄMÄNSÄ!

Ihan normaalilta teinipojalta vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aivan hirveätä pojan asenteen suhteen mitä tulee koulutöihin. En rehellisesti tiedä mitä hänen koulunkäynnistään tulisi, jos me vanhemmat emme olisi tsemppaamassa, tuuppimassa, muistuttelemassa jne opisk tärkeydestä ja siitä miten se oma vaivannäkö on oleellisen tärkeätä. Kaikki muu, ts.ruutuilu kännykällä, iPadilla, pleikalla olisi niin paljon tärkeämpää ja veisi voiton. Ja kaikki muu mikä ei vaadi vaivannäköä.

Saa kokeista arvosanaa 7-8,5 joskus harvoin kiitettävän. Pahimmin hiertää se ettei kyseessä ole "tyhmä" lapsi tai nuori vaan äärimmäisen mukavuudenhaluinen, laiskakin ehkä, tod lyhytpinnainen ja alle sekunnissa hermostuva ja tuskastuva. Siitä missä aita on matalin on kiva mennä.

Ja nyt melskaa myös siitä ettei menisi lukioon (kuten isompi sisarensa) vaan opiskelisi ammattiin, mutta ei hyvää päivää ei hän voi mitenkään tietää jo reilun 1v päästä ammattia itselleen ja lisäksi ilm luulee että se ammattiin opiskelu olisi jotenkin "juosten kusemalla" hoidetti hyvin lyhyt ja helppo aika elämässä jonka jälk aukeaisi itsenäisen elämän taivas omassa kämpässä jne.

Olen tod huolissani ja äärimmäisen väsynyt ja turhautunut tilanteeseen, samanlaista vääntöä ollut 7lk alusta lähtien. Kuin kivisementtilasti olisi vedettävänä, ymmärrä ymmärrä tajua ole kiltti sen koulunkäynnin tärkeys ja panosta kokeisiin kun niiden aika on äläkö hössötä ruutuajasta silloin.jne mutta kun ei niin ei :((

Meillä ihan samanlainen poika. Jäi vuodeksi kypsymään koska murrosikä oli ja on vieläkin hankala. Onneksi sai sentään hanttihommia. On tyytyväinen kun voi tienata ihan omaa rahaa. Väittää aloittavansa lukion syksyllä. Olen hieman skeptinen asian suhteen mutta toivotaan, toivotaan...

Anna nuoren suoriutua itse, hänen pitää oppia oma-aloitteisuutta, nuo numerot eivät ole huonoja, niiden takia ei mitään erityistä tukea tarvitse!!!!

Kuulostaa tutulta. Minulla on ysiluokalle menevä poika, jolla on Aspergerin syndrooma, ja se käytännössä haittaa eniten siinä, että hän uupuu helposti. Hänellä on nyt lyhennetyt koulupäivät, mikä on auttanut tosi paljon. Koearvosanat ovat nousseet 4-6 -tasosta tasolle 6-9. Mutta se motivaatio. En tiedä, vilkaisiko hän edes todistustaan, ei kerta kaikkiaan kiinnosta vähääkään. Vajaan vuoden päästä pitäisi keksiä, mihin hakee peruskoulun jälkeen. Noilla 7-8 -arvosanoilla ei kaikkialle pääse, mutta isompi ongelma on sitten tuo väsymys. Mikä koulu sopii nuorelle, joka jaksaa sitä "hulinaa" nelisen tuntia päivässä? Tehtävien tekeminen kotona on sitten tervanjuontia siksi, ettei kiinnosta pätkääkään. Sinänsä on koulussa kiltti poika, ei rettelöi tai muuta. On jotenkin niin surkuhupaisaa muistella, kuinka pienenä poika oli niin intohimoisen kiinnostunut monista asioista ja pärjäsi koulussa loistavasti. Tuon diagnoosin takia on tehty kognitiivisia testejä ja niiden mukaan on älykäs, mutta eihän siitä ole elämässä mitään hyötyä, jos ei vaan kiinnosta.