Lue keskustelun säännöt.
Olen niin vihainen en tiedä mihin vihani kohdistan
20.09.2017 |
Kyseessä lapsettomuus... Olen niin vihainen... Yli 2v yritystä ja saldona yksi keskeytynyt keskenmeno rv 10.
Niin vihaa täynnä enkä tiedä mihin sitä kohdistaa. Usein tekis mieli purkaa se mieheen vaikka tiedän että se olis väärin. Mitä mä teen tämän vihan kanssa? Taidan olla myös masentunut.. Sillä mikään ei tunnu enää hyvältä ja suuremmaksi osaksi istun vain sohvan nurkassa ja tuijotan...
Kommentit (18)
Kaikkeen sopeutuu aikanaan. Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin sä haluaisit sen purkaa? Jos nyt unohdetaan miehesi, hän tullee siihen siksi, että on helpoin kohde? Mutta jos vapaasti mietit, niin tuleeko mitään purkusuuntaa mieleen?
Vierailija kirjoitti:
Olet vain liian kiinni siinä ajatuksessa lapsesta. Olet elänyt hyvää elämää ilman lasta, voit tehdä sitä jatkossakin. Se on valinta. Lapsi ei ole välttämättömyys, joka pitää sinut hengissä. Sinä itse olet. Tutustu uudelleen itseesi.
Lapsellista kuvitella, että kaikki osaavat noin vain "tutustua itseensä" sitäpaitsi sellaisten onnistujien kuin ne, jotka vain saa lapsia, ei välttämättä koskaan edes tarvitsekaan tutustua itseensä. Turha luulla, että se niin helppoa on. Meinaan, musta tuntuu, että me jokainen tunnetaan itsemme yleensä niin hyvin kuin se on mahdollista.
Tai siis, miksi joku tietoisesti hylkisi itseään, jos kykenisi tutustumaan itseensä, sehän hyödyttää AINA.
Hae apua terapiasta jos tuntuu, että sinulla on jotakin tunteita mitä et pysty yksin käsittelemään. Asian tiedostaminen on jo hyvä askel.
Ole onnellinen, elämä lasten kanssa on yhtä helvettiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vain liian kiinni siinä ajatuksessa lapsesta. Olet elänyt hyvää elämää ilman lasta, voit tehdä sitä jatkossakin. Se on valinta. Lapsi ei ole välttämättömyys, joka pitää sinut hengissä. Sinä itse olet. Tutustu uudelleen itseesi.
Lapsellista kuvitella, että kaikki osaavat noin vain "tutustua itseensä" sitäpaitsi sellaisten onnistujien kuin ne, jotka vain saa lapsia, ei välttämättä koskaan edes tarvitsekaan tutustua itseensä. Turha luulla, että se niin helppoa on. Meinaan, musta tuntuu, että me jokainen tunnetaan itsemme yleensä niin hyvin kuin se on mahdollista.
Tai siis, miksi joku tietoisesti hylkisi itseään, jos kykenisi tutustumaan itseensä, sehän hyödyttää AINA.
No, kun itse sairastan kuolemaan johtavaa sairautta, niin uskon, että osaan sanoa jotain siitä, että ei enää osaa muuta kuin ajatella yhtä asiaa sohvannurkassa. Ja olla vihainen. Sä voit jatkaa sitä vihaisena olemista, ja näköjään oot nyt vihainen niille, jotka saa lapsia. Olin mäkin vihainen terveille. Esim. sulle. Mutta ei ole sun vika tai mun vika sairaudet tai lapsettomuus.
Itseensä uudelleen tutustuminen tarkoittaa sitä, että mietit mistä ennen nautit? Ennen lapsiajatuksia sulla oli päivät täynnä asioita. Mitä? Nauti syksystä, sen väreistä tai jostain, joka on sulle tärkeää. Älä katkeroidu.
Luultavasti kannattaa hakea ammattiapua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta lapsen näköinen nukke ja hakkaa sitä.
Eniten olen huolissasi miehestäsi. Hän on sentään OLEMASSAOLEVA ihminen, jota sinun kuuluisi rakastaa. Mitäs jos unohtaisit ne lapsijutut vähäksi aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se viha varmasti se alkuperäinen tunne? Kun minusta kuulostat pettyneeltä. Monesti ihminwn peittää toisella tunteella toista, kun jostain syystä kokee ettei voi tuntea sitä ensimmäistä. Mielen defenssit taas saa syyttämään tilanteesta toisia tai itseä, vaikka joskus kaikki on vaan sattumaa. Sanot miehellesi nyt mitä tunnet ihan oikeasti, annat kehon reagoida (itkua, vapinaa, mitä nyt tuleekin). Saat ehkä lohduttavan halin. Sitten puhutte mitä ajatuksia tunteesta herää ja sen jälkeen voi valita toiminnan (väkivallattoman). Ehkä kroppasi kaipaa rentoutumista, lenkkeilyä, saunaa, unta... Ole armollinen itsellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vain liian kiinni siinä ajatuksessa lapsesta. Olet elänyt hyvää elämää ilman lasta, voit tehdä sitä jatkossakin. Se on valinta. Lapsi ei ole välttämättömyys, joka pitää sinut hengissä. Sinä itse olet. Tutustu uudelleen itseesi.
Lapsellista kuvitella, että kaikki osaavat noin vain "tutustua itseensä" sitäpaitsi sellaisten onnistujien kuin ne, jotka vain saa lapsia, ei välttämättä koskaan edes tarvitsekaan tutustua itseensä. Turha luulla, että se niin helppoa on. Meinaan, musta tuntuu, että me jokainen tunnetaan itsemme yleensä niin hyvin kuin se on mahdollista.
Tai siis, miksi joku tietoisesti hylkisi itseään, jos kykenisi tutustumaan itseensä, sehän hyödyttää AINA.No, kun itse sairastan kuolemaan johtavaa sairautta, niin uskon, että osaan sanoa jotain siitä, että ei enää osaa muuta kuin ajatella yhtä asiaa sohvannurkassa. Ja olla vihainen. Sä voit jatkaa sitä vihaisena olemista, ja näköjään oot nyt vihainen niille, jotka saa lapsia. Olin mäkin vihainen terveille. Esim. sulle. Mutta ei ole sun vika tai mun vika sairaudet tai lapsettomuus.
Itseensä uudelleen tutustuminen tarkoittaa sitä, että mietit mistä ennen nautit? Ennen lapsiajatuksia sulla oli päivät täynnä asioita. Mitä? Nauti syksystä, sen väreistä tai jostain, joka on sulle tärkeää. Älä katkeroidu.
En ollut ap, mutta mielestäni tilanteesi ei nyt kyllä liippaa läheltäkään aloittajan tilannetta. Huhhuh. Hän joutuu elämään täällä, vaikka ei saa lasta. Hiukan eri asia, kuin että pakko sopeutua siihen, että kuolee ennenaikaisesti. Tilanteesi voi olla pahempi, mutta ainakin se on erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vain liian kiinni siinä ajatuksessa lapsesta. Olet elänyt hyvää elämää ilman lasta, voit tehdä sitä jatkossakin. Se on valinta. Lapsi ei ole välttämättömyys, joka pitää sinut hengissä. Sinä itse olet. Tutustu uudelleen itseesi.
Lapsellista kuvitella, että kaikki osaavat noin vain "tutustua itseensä" sitäpaitsi sellaisten onnistujien kuin ne, jotka vain saa lapsia, ei välttämättä koskaan edes tarvitsekaan tutustua itseensä. Turha luulla, että se niin helppoa on. Meinaan, musta tuntuu, että me jokainen tunnetaan itsemme yleensä niin hyvin kuin se on mahdollista.
Tai siis, miksi joku tietoisesti hylkisi itseään, jos kykenisi tutustumaan itseensä, sehän hyödyttää AINA.No, kun itse sairastan kuolemaan johtavaa sairautta, niin uskon, että osaan sanoa jotain siitä, että ei enää osaa muuta kuin ajatella yhtä asiaa sohvannurkassa. Ja olla vihainen. Sä voit jatkaa sitä vihaisena olemista, ja näköjään oot nyt vihainen niille, jotka saa lapsia. Olin mäkin vihainen terveille. Esim. sulle. Mutta ei ole sun vika tai mun vika sairaudet tai lapsettomuus.
Itseensä uudelleen tutustuminen tarkoittaa sitä, että mietit mistä ennen nautit? Ennen lapsiajatuksia sulla oli päivät täynnä asioita. Mitä? Nauti syksystä, sen väreistä tai jostain, joka on sulle tärkeää. Älä katkeroidu.
En ollut ap, mutta mielestäni tilanteesi ei nyt kyllä liippaa läheltäkään aloittajan tilannetta. Huhhuh. Hän joutuu elämään täällä, vaikka ei saa lasta. Hiukan eri asia, kuin että pakko sopeutua siihen, että kuolee ennenaikaisesti. Tilanteesi voi olla pahempi, mutta ainakin se on erilainen.
Lapsen saamiseen sopeudutaan. Se, että ei ole lasta, on ihan normaali tilanne. Jos siitä menee tilttiin, niin pienellä itsetutkiskelulla ja terapialla pääsee takaisin kyllä kelkkaan. "joutuu elämään" eeh? Aina ei saa kaikkea elämässä, luulisi aikuisen sen jo oppineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on mies. Moni joutuu elämään kokonaan yksin. Toki se lapsettomuus ahdistaa satakertaisesti, kun sitä lasta fyysisesti yrittää, mutta harvan elämä menee toiveiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vain liian kiinni siinä ajatuksessa lapsesta. Olet elänyt hyvää elämää ilman lasta, voit tehdä sitä jatkossakin. Se on valinta. Lapsi ei ole välttämättömyys, joka pitää sinut hengissä. Sinä itse olet. Tutustu uudelleen itseesi.
Lapsellista kuvitella, että kaikki osaavat noin vain "tutustua itseensä" sitäpaitsi sellaisten onnistujien kuin ne, jotka vain saa lapsia, ei välttämättä koskaan edes tarvitsekaan tutustua itseensä. Turha luulla, että se niin helppoa on. Meinaan, musta tuntuu, että me jokainen tunnetaan itsemme yleensä niin hyvin kuin se on mahdollista.
Tai siis, miksi joku tietoisesti hylkisi itseään, jos kykenisi tutustumaan itseensä, sehän hyödyttää AINA.No, kun itse sairastan kuolemaan johtavaa sairautta, niin uskon, että osaan sanoa jotain siitä, että ei enää osaa muuta kuin ajatella yhtä asiaa sohvannurkassa. Ja olla vihainen. Sä voit jatkaa sitä vihaisena olemista, ja näköjään oot nyt vihainen niille, jotka saa lapsia. Olin mäkin vihainen terveille. Esim. sulle. Mutta ei ole sun vika tai mun vika sairaudet tai lapsettomuus.
Itseensä uudelleen tutustuminen tarkoittaa sitä, että mietit mistä ennen nautit? Ennen lapsiajatuksia sulla oli päivät täynnä asioita. Mitä? Nauti syksystä, sen väreistä tai jostain, joka on sulle tärkeää. Älä katkeroidu.
En ollut ap, mutta mielestäni tilanteesi ei nyt kyllä liippaa läheltäkään aloittajan tilannetta. Huhhuh. Hän joutuu elämään täällä, vaikka ei saa lasta. Hiukan eri asia, kuin että pakko sopeutua siihen, että kuolee ennenaikaisesti. Tilanteesi voi olla pahempi, mutta ainakin se on erilainen.
Lapsen saamiseen sopeudutaan. Se, että ei ole lasta, on ihan normaali tilanne. Jos siitä menee tilttiin, niin pienellä itsetutkiskelulla ja terapialla pääsee takaisin kyllä kelkkaan. "joutuu elämään" eeh? Aina ei saa kaikkea elämässä, luulisi aikuisen sen jo oppineen.
Lapsellista olettaa että joku olisi sopeutunut valmiiksi siihen, että hei, mä jään sitten tahattomasti lapsettomaksi!
Mikä sua oikein vaivaa, kun et toisen tunteita kestä? Ne pitää läpikäydä, eikä tukahduttaa jollain typerällä syksyn väreistä innostumisella.
En pidä neuvojen sävystä, vaikka perusajatukseltaan muut ovatkin oikeassa. Tässä on vähän samaa fiilistä kuin todeta masentuneelle, että ota vain itseäsi niskasta kiinni ja ihaile syksyn värejä. Teoriassa juuri noin pitää toimia mutta käytännössä se on masentuneelle mahdotonta. Ei anorektikkokaan parannu vain syömällä enemmän, vaikka siis juuri niin hänen on tehtävä. Kyseessä on prosessi, joka vaatii paljon enemmän kuin vain itseään niskasta kiinni ottamisen ja sen ilmiselvän tekemisen.
Ap, ole armollinen itsellesi. Anna itsellesi lupa olla pettynyt ja vihainen. Kohtaa ne kaikki inhottavat tunteet, joita et muiden mielestä saisi tuntea. Sisimmässäsi tiedät, ettei tämä ole kenenkään vikaa vaan vain huonoa tuuria mutta et ole yksin. Moni muukin käy läpi samaa kuin sinä. Kokeile vertaistukea. Aseta elämällesi pieniä tavoitteita, jotka eivät liity lapsen saamiseen. Mutta ennen kaikkea anna itsellesi aikaa. Saat tuntea vihaa ja kiukkua ja katkeruuttakin. Ne tunteet pitää vain käydä läpi. Jossain vaiheessa pystyt ottamaan askeleen eteenpäin ja sitten toisen mutta älä stressaa siitä nyt. Nyt sinulla on lupa olla vihainen.
En mä ainakaan aloittajana kaipaisi sitä, että joku jolla ei ole paljon elinaikaa jäljellä tulee mitätöimään ja kritisoimaan mun vihaani ja kertomaan, etten ole siihen oikeutettu, koska hänellä on pahemmin.
Olet vain liian kiinni siinä ajatuksessa lapsesta. Olet elänyt hyvää elämää ilman lasta, voit tehdä sitä jatkossakin. Se on valinta. Lapsi ei ole välttämättömyys, joka pitää sinut hengissä. Sinä itse olet. Tutustu uudelleen itseesi.