Nykyäitien mukavuudenhalu

Voihan se olla että nykyään ajatellaan aina ensin itseä ja sitten muita.. monelta olen kuullut että haluavat vain yhden lapsen että saavat sitten jatkaa mahd pian omaa elämäänsä.. 0_0

Nykyään lapsen hoidon pitäisi olla laadukasta, ennen kelpasi vähän paskempikin hoito.

Itse olet osasi valinnut. Se ei muuta muiden kokemuksia.

Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat...

Minulla on 2 lasta, palkatut siivoojat, noutoruokaa säännöllisesti arjessa, kauppakassipalvelu ja silti väsyttää välillä. On se kauheeta ;) Onneksi mies jää pian koti-isäksi.

Reps. Meitä edeltävä sukupolvi hoidatti lapsensa omilla vanhemmillaan tai lykkäsi meidät joukolla pihalle leikkimään ja piti selvitä pienet isojen perässä ilman valvontaa. Lisäksi ruoka riitti että oli perus ruokaa ja siisteys perus siisteys. Harrastuksena riitti se pihalla muiden kanssa juokseminen ja kotona leikkiminen. Matkustelu ja loma oli sitä että mentiin mummille ja ukille yöksi esim viikoksi. Lapsia sai fyysisesti kurittaa vaikka laissa olikin kielletty. Ja tämä oli kaikilla perheillä aika lailla sama.

Nykyisin jos et ole täydellinen lasu heilahtaa.

Minä ainakin oon.

Ensimmäinen mieheni kuoli, meidän yhteinen lapsi jäi puoiorvoksi.

Kun sitten vuosia yksin oltuani löysin uuden miehen, raskausaika miehen kuoltua ja pienen lapsen syntymä isättömänä jäi niin ahdistavana ajankohtana mieleeni, että sitä en tahtonut uudelleen (vaikka oletettavasti se olisi ollut aivan erilainen).

Ja ihan varmasti oon joskus valitellut, että rankkaa on kaikesta vastata yksin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että millään tavalla väheksyisin uupuneiden suurperheiden äitien kohtaloa.

Mä ainakin koen että mulla on helppoa kun saan olla kotona neljän alle 4-vuotiaan lapseni kanssa, vaikka taloudellisesti on tiukempaa ja muut sitä kauhisteleekin. Mun ei sillä tavalla tarvitse käyttää aivoja kuin töissä tai opiskellessa, saan päättää mennäänkö ensin puistoon vai kauppaan, ei tarvitse orjallisesti pestä tukkaa tai silittää kauluspaitoja. Oikeastaan suurimmat haasteet on ehtiä lasten kerhoihin ja harrastuksiin, sekä kestää hekisesti joskus kolmenkin tunnin iltariehumiset ja jatkuvat yövalvomiset. Mutta silti saan olla lasten kanssa kotona.

Totta on sekin että rima on nykyvanhemmilla korkealla. Laadukkaat harrastukset, mahdollinen varhaiskasvatus, kotona mielekästä tekemistä ja liikuntaa runsaasti terveellisestä ruuasta puhumattakaan.

Mutta silti nostan hattua teille aamulla töihin herääville, teidän pitää kuitenkin näyttää freesiltä. Minä saan olla luvan kanssa räjähtänyt. 

Voin ihan suoraan myöntää olevani mukavuudenhaluinen äiti. Käyn usein lounaalla ulkona kun en jaksa sitä loputonta kokkaus, tiskaus, siivous-ruljanssia. Jos olen väsynyt niin annan vauvalle purkkiruokaa. En kyllä mitenkään suuriäänisesti valita, minusta arkemme on varsin mukavaa. Mutta kun mies on työmatkalla, vauva kipeänä tai itse kipeänä, mies tekee pitkää päivää, yöt nukuttu huonosti jne niin kyllä välillä voivottelen ja otan avosylin vastaan isovanhempien avun.

Siivoojan palkkaisin jos olisi rahaa ja jos mies suostuisi, nyt siivotaan yhdessä. Harrastuksissa käyn säännöllisesti kahtena iltana viikossa, joskus useammin. Silloin mies on lapsensa kanssa. Ja kyllä, pää hajoaisi jos kuuraisin kattiloita ja syöttötuolia aamusta iltaan eikä olisi omaa aikaa yhtään. Kukin tyylillään!

Niin, eikös olekin omituista, että me ollaan kaikki taidoiltamme ja jaksamisiltamme erilaisia?

Ja vielä ne lapset ja olosuhteekin on erilaisia!

Ajatel-la! Voi voi voi voi voi voi kun on omituista!!

Oikeasti ap. Nyt pää pois sieltä perseestä ja vähän järkeä peliin.

On lapsia ja on lapsia. Ylivilkas vilpertti - yksi ainoa - voi olla vaikeahoitoisempi kuin viisi rauhallista lasta. Yksi asperger-lapsi, joka saa hepulit milloin siitä, että herneet koskettavat lautasella kastikkeen reunaa ja milloin siitä, että sisko sytytti valot kotiin tullessa (eikä hän) saattaa uuvuttaa molemmat vanhemmat täysin tyystin. Yksi vaikea-allerginen refluksivauva - joka ei nuku kuin vartin pätkiä - voi ajaa vanhempansa lataamon tarpeeseen.

Ja aika lailla voi riippua myös puolison halusta ja mahdollisuudesta olla apuna. Siitä, onko turvaverkkoja. Siitä, miten tottunut äitinä olet meluun ja lastenhoitoon. Siitä, sairastelevatko lapset paljon.

Sitä paitsi - MIKSI EI SAISI VALITTAA? Jokaiselle murheet ja ilot ovat AINA suhteellisia ja subjektiivisia. Ei sullakaan ap ole mitään oikeutta sitten valittaa - jos sinun logiikkaasi sovelletaan - koska ainahan on jossain kehitysmaassa ne kymmenlapsiset perheen nälänhädän ja sodan kourissa...

Minä pidän - anteeksi nyt vaan - kaltaisiasi ihmisiä yksinkertaisina ja ilkeinä. Erittäin ikävä yhdistelmä ihmiselle, varsinkin monen lapsen äidille. Lapsiparat, ei voi muuta sanoa.

Joo-o... Kaverilla sovitut säännölliset hoitopäivät anopin kanssa kerran viikossa, kotiapu2-3x vko 4h kerrallaan (kaksi työntekijää, tekevät pyydetyt hommat laajasti) ja viikoloppukeikkaa heittävä lastenhoitajaopiskelija, molemmat miehensä kanssa työttömiä ja silti valittaa kun on niin raskasta yhden terveen taaperon kanssa. Aikaa on kuitenkin ostella netistä vaatteita ja maalata naamaa somekuviin joka päivä paloasemalla. Ja paasaa kovaan ääneen " sitä ja sitä KUN MÄ SENTÄÄN OON -ÄITI-!!"

Paloasemalla :Dddd autocorrect

Mun mielestä elämä on rankkaa, vaikka mulla ei ole lapsia ollenkaan. En jaksaisi hoitaa edes koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Joo-o... Kaverilla sovitut säännölliset hoitopäivät anopin kanssa kerran viikossa, kotiapu2-3x vko 4h kerrallaan (kaksi työntekijää, tekevät pyydetyt hommat laajasti) ja viikoloppukeikkaa heittävä lastenhoitajaopiskelija, molemmat miehensä kanssa työttömiä ja silti valittaa kun on niin raskasta yhden terveen taaperon kanssa. Aikaa on kuitenkin ostella netistä vaatteita ja maalata naamaa somekuviin joka päivä paloasemalla. Ja paasaa kovaan ääneen " sitä ja sitä KUN MÄ SENTÄÄN OON -ÄITI-!!"

Kaverillasi voi hyvinkin olla jotain ongelmia, joista et ole tietoinen. Joten hyvä että saa apua! Älä viitsi tuomita sen perusteella mitä näet ulospäin. Jokaisella perheellä on ne omat ongelmansa, toisella pienemmät ja toisella suuremmat. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin koen että mulla on helppoa kun saan olla kotona neljän alle 4-vuotiaan lapseni kanssa, vaikka taloudellisesti on tiukempaa ja muut sitä kauhisteleekin. Mun ei sillä tavalla tarvitse käyttää aivoja kuin töissä tai opiskellessa, saan päättää mennäänkö ensin puistoon vai kauppaan, ei tarvitse orjallisesti pestä tukkaa tai silittää kauluspaitoja. Oikeastaan suurimmat haasteet on ehtiä lasten kerhoihin ja harrastuksiin, sekä kestää hekisesti joskus kolmenkin tunnin iltariehumiset ja jatkuvat yövalvomiset. Mutta silti saan olla lasten kanssa kotona.

Totta on sekin että rima on nykyvanhemmilla korkealla. Laadukkaat harrastukset, mahdollinen varhaiskasvatus, kotona mielekästä tekemistä ja liikuntaa runsaasti terveellisestä ruuasta puhumattakaan.

Mutta silti nostan hattua teille aamulla töihin herääville, teidän pitää kuitenkin näyttää freesiltä. Minä saan olla luvan kanssa räjähtänyt. 

Kotiäitinä sitä taantuu ja tyhmistyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin koen että mulla on helppoa kun saan olla kotona neljän alle 4-vuotiaan lapseni kanssa, vaikka taloudellisesti on tiukempaa ja muut sitä kauhisteleekin. Mun ei sillä tavalla tarvitse käyttää aivoja kuin töissä tai opiskellessa, saan päättää mennäänkö ensin puistoon vai kauppaan, ei tarvitse orjallisesti pestä tukkaa tai silittää kauluspaitoja. Oikeastaan suurimmat haasteet on ehtiä lasten kerhoihin ja harrastuksiin, sekä kestää hekisesti joskus kolmenkin tunnin iltariehumiset ja jatkuvat yövalvomiset. Mutta silti saan olla lasten kanssa kotona.

Totta on sekin että rima on nykyvanhemmilla korkealla. Laadukkaat harrastukset, mahdollinen varhaiskasvatus, kotona mielekästä tekemistä ja liikuntaa runsaasti terveellisestä ruuasta puhumattakaan.

Mutta silti nostan hattua teille aamulla töihin herääville, teidän pitää kuitenkin näyttää freesiltä. Minä saan olla luvan kanssa räjähtänyt. 

Kotiäitinä sitä taantuu ja tyhmistyy.

Mutta onneksi sieltä pääsee taas ylös. En ainakaan itse ajatellut yli kolmevuotiaiksi hoitaa kotona vaan palata töihin. :D 

Itse ainakin pidän hoitaa omaa lastani kotona kun mies käy töissä :) pitää vain keksiä paljon tekemistä niin ei käy aika pitkäksi.

Aloittaja, entäs jos lapseton valittaa että on rankkaa?

Aika pahaa yleistystä ap ja todennäköisesti virheellistäkin yleistystä. Mä kun luulen, että tuo on aika marginaalinen ryhmä, että 1-2 lapsen äidit nyt noin uhriutuisivat. Olen mä itsekin kuulkut näistä mammoista, jotka ei normiarkea kestä ja pitäisi lasta mieluummin enemmän hoidossa mieluummin enemmän hoidossa kuin itsellään, mutta kyllä suurin osa äideistä on mielestäni ihan normaaleja ja hoitavat velvollisuutensa hyväksyttävästi.

Mä itse olen tällä hetkellä pienen lapsen äiti ja odotan toista. Kertaakaan en ole pyytänyt hoitoapua. Muutaman kerran olen tehnyt työkeikkaa, niin isä on jäänyt kotiin hoitamaan. En velvoita kaukana asuvia isovanhempia osallistumaan mitenkään lasteni hoitoon. Saavat oman mielenkiinnon mukaan olla yhteyksissä. Kun toinen lapsi syntyy, niin on itsestään selvää, että esikoinen pysyy kotona eikä aloita päiväkotia. Ihan hyvin arki rullaa näin ja ei ole kämppäkään mikään kaaos.

Että juu, ihan on kaikki 1-2 lapsen äidit aivan uusavuttomia lapasia, jotka hoidattaa lapsensa muilla. Ihmeellistä, että itse en tunne juuri yhtään sellaista. Kaksi teiniäitiä menneisyydestäni tiedän, jotka melko paljon hoidatti pientä lastaan äidiltään, mutta se menköön heidän iän piikkiin. Muutoin en tiedä tuollaisia, mitä ap mainitsi.

Itse sain lapset nuorena ja hoitoapua oli tarjolla paljon. Silti hoidin lapset itse, apua pyysin vain tarpeeseen (esim. muutto).

Lähipiirissä on muutamia perheitä joissa lapsehoito on jaettu "vuoroihin". Miksi tehdä lapsia jos niiden kanssa oleminen on tuskaa ja vapaailta = lapseton ilta.

Kuuluuko tähän mukavuudenhaluun myös se, että lopetetaan yösyötöt ja lopulta koko imetys että äiti saisi nukkua taas yöt? Sitäkään en ymmärrä.