Lue keskustelun säännöt.
Ruokailu ahdistaa, ja nyt ihan syystä..
20.09.2017 |
Eikä pelkästään ruokailu, vaan ruoka. Teini-iässä todettu suolistosairaus rajoittaa syömistä niin, että esim. maito, gluteeni, pavut ym. ei sovi lainkaan. Sen takia joudun ravintoloissa, juhlissa ja aina syödessä muualla, kuin kotona kysymään erikseen kaikki annokset, tai sitten olemaan täysin syömättä vaikka kutsuilla. Pelkkä marketissa käynti on alkanut ahdistamaan, koska joudun miettimään aina, mitä pistän suuhun. Matkustaessa suurin osa ajasta menee siihen, että löytää sopivan ravintolan tai kunnon marketin, mistä löytyy sopivaa evästä. Aika tarkasti kotiseudulla jo tiedän, mistä kaupasta ja ravintolasta saa mitäkin, mutta tilanne on muualla aina yhtä aarteen metsästämistä. Niiden, joiden ei tarvitse sen tarkemmin miettiä, mitä syö voi olla vaikea ymmärtää, miten monessa eri tilanteessa tällainen vaikuttaa. Tästä on tullut raastavaa ja ahdistavaa. En jaksa enää edes syödä kunnolla, kun ahdistaa koko sairaus.
Kommentit (10)
Ei tällaisen asian kanssa koskaan opi elämään maailmassa, missä 99% ruoista sisältää viljaa tai maitotuotteita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Mulla on myös laaja-alaiset ruokarajoitteet. Sitten vielä syömishäiriötaustaa, ja vaikka olen toipunut, niin syömiseen liittyy sitäkin kautta tietynlaista ahdistusta ja rajoittavuutta. Ihmisten seurassa syöminen tuntuu pahalta, ja sitten joudun vielä erikousruokavalioiden takia ns. Framille. Tunnen aina häpeää ruokarajoitteistani, enkä haluaisi tehdä niistä numeroa esim. Juhlissa, mutta vaikea on olla huomaamatonkaan, kun on pitkä lista ruokia, jotka eivät sovi. Ulkona syöminen ei usein onnistu, valmisruuista ei juuri mikään sovi. On rasittavaa tehdä leivistä lähtien kaikki itse. Minä vielä olen aina inhonnut kokkaamista. Joskus väsyneenä olisi ihanaa napata mukaansa jotain valmista. Kotona odottaa aina kokkausrumba, ja syön vuodesta toiseen kuitenkin samoja tylsiä ruokia, kun rajoitetuista tuotteista on hankala loihtia vaihtelua. Sitten vielä vatsanväänteet ja iho-oireet, jos erehtyy syömään jotai kiellettyä. Mä olen myös saanut ymmärtämättömiltä junteilta vittuilua osakseni, oireita on vähätelty ja pidetty luulosairaana.
Minulla on ihan samat rajoitteet ap. Ei minua ole ahdistanut, minusta on oikeastaan ihan kiva keskittyä syömisiin, tietääpä aina tarkalleen mitä suuhunsa laittaa. Ei sinulla ole oikeaa syytä masistella!
Suurin osa näistä "suolistosairauksista" on huuhaata,poikkeuksena tietysti syövät.
Minulla on koko elämän ollut vatsa sekaisin mutta ei se menoa haittaa ja syön ihan kaikkea.
Sitten pierrään takapuolesta liekkejä mutta elämää se vain on.
Ymmärrän tuskasi. Itselläni edes aineksien kysely ja sopivien etsiminen ei auta, koska vatsa on täysin arvaamaton. Varautua ei voi, koska sopiva ruoka voi ilman mitään varomerkkejä muuttua sopimattomaksi. Viimeksi näin kävi pakasteseitin kanssa - se oli pitkään ollut luottoruokani jota aina pystyin syömään. Sitten tietenkin söin juuri sitä lähtiessäni lentomatkalle - ja juuri silloin vatsa päätti irtisanoa pitkäaikaisen sopimuksemme ja istuin lähes koko matkan lentokoneen vessassa. Nyt en sitten pysty syömään sitä ollenkaan, edes kalapuikkojen muodossa, jossa sitä seitiä sentään on erittäin vähän.
Todella kurjaa, ahdistavaa ja rajoittavaa. Psyykkisesti myös erittäin kuormittavaa, koska ikinä ei voi olla luottavaisin mielin. Nykyisin syön enimmäkseen vain kotona, liikkeellä saatan olla vaikka koko päivän syömättä. Hyvä ei ole sekään, koska vatsa saattaa mennä sekaisin jo pelkästä syömättömyydestä. Ruokavalio kapenee ja epäterveellistyy koko ajan, koska parhaiten minulle tuntuu sopivan käsitellyt einekset, peruna, makaroni, vaalea leipä ja liha. Tuoreet kasvikset ja vihannekset taas ovat aina riskialtista tavaraa.
En osaa sanoa muuta kuin tsemppiä, itseäni on hieman auttanut ymmärtäväiset läheiset ja ronski huumori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan samat rajoitteet ap. Ei minua ole ahdistanut, minusta on oikeastaan ihan kiva keskittyä syömisiin, tietääpä aina tarkalleen mitä suuhunsa laittaa. Ei sinulla ole oikeaa syytä masistella!
Masennus on ainakin todettu, juuri niiden suolistovaivojen takia. Rasittaa siis yhtä lailla mieltä kuin vatsaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskasi. Itselläni edes aineksien kysely ja sopivien etsiminen ei auta, koska vatsa on täysin arvaamaton. Varautua ei voi, koska sopiva ruoka voi ilman mitään varomerkkejä muuttua sopimattomaksi. Viimeksi näin kävi pakasteseitin kanssa - se oli pitkään ollut luottoruokani jota aina pystyin syömään. Sitten tietenkin söin juuri sitä lähtiessäni lentomatkalle - ja juuri silloin vatsa päätti irtisanoa pitkäaikaisen sopimuksemme ja istuin lähes koko matkan lentokoneen vessassa. Nyt en sitten pysty syömään sitä ollenkaan, edes kalapuikkojen muodossa, jossa sitä seitiä sentään on erittäin vähän.
Todella kurjaa, ahdistavaa ja rajoittavaa. Psyykkisesti myös erittäin kuormittavaa, koska ikinä ei voi olla luottavaisin mielin. Nykyisin syön enimmäkseen vain kotona, liikkeellä saatan olla vaikka koko päivän syömättä. Hyvä ei ole sekään, koska vatsa saattaa mennä sekaisin jo pelkästä syömättömyydestä. Ruokavalio kapenee ja epäterveellistyy koko ajan, koska parhaiten minulle tuntuu sopivan käsitellyt einekset, peruna, makaroni, vaalea leipä ja liha. Tuoreet kasvikset ja vihannekset taas ovat aina riskialtista tavaraa.
En osaa sanoa muuta kuin tsemppiä, itseäni on hieman auttanut ymmärtäväiset läheiset ja ronski huumori.
Kiitos vain, tsemppiä sinnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä "suolistosairauksista" on huuhaata,poikkeuksena tietysti syövät.
Minulla on koko elämän ollut vatsa sekaisin mutta ei se menoa haittaa ja syön ihan kaikkea.
Sitten pierrään takapuolesta liekkejä mutta elämää se vain on.
Se on silkkaa tosiasioiden kieltämistä, jos väkisin syö sopimatonta ruokaa. Seurauksena mahaan sattuu, kuin olisi vetänyt tärpättiä, ja tavaraa tulee ulos molemmista päistä niinkuin noroviruksessa. Siitä on elämä kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä "suolistosairauksista" on huuhaata,poikkeuksena tietysti syövät.
Minulla on koko elämän ollut vatsa sekaisin mutta ei se menoa haittaa ja syön ihan kaikkea.
Sitten pierrään takapuolesta liekkejä mutta elämää se vain on.
Ei muakaan se piereminen haittaa, mutta se kaksinkerroin vetävä kipu ja hallitsematon ripuli, joka tulee housuun jos ei juuri satu silloin istumaan pöntöllä kun se iskee...
Varmasti on haastavaa, ja vaikeuttaa elämää. Mutta monella ihmisellä on sairauksia, joiden kanssa pitää vain oppia elämään. Sinun sairautesi pysyy kurissa lääkkeillä ja ruokavaliolla, opettele vain hyväksymään se. Ei se ainakaan suolistoasi paranna, jos vielä stressillä ja suremisella lisäät vatsaoireita.