Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrinen diagnoosi ja sen vaikutus ystävyyssuhteisiin
20.09.2017 |
Eli, sain psykiatrisen diagnoosin, ja ongelmanani on nyt järkyttävät alemmuuskompleksit ihmissuhteissa. Koen, että diagnoosin takia kaverit/tutut pitävät minua huonompana ihmisenä. (Uskon, että jos tuttavallani olisi diagnoosi, ajattelisin minä hänestä myös näin.) Välillä diagnoosini takia koen järkyttävää itseinhoa, ja olen menettänyt itseluottamukseni.
Onko mielipiteitä tai neuvoja?
Kommentit (16)
Hmm, jos itsekin koet että on ok pitää psykiatrisen diagnoosin omaavia huonompina ihmisinä niin ei kai auta kuin salata asia kaikilta? En minäkään mene omaani kellekään kuuluttamaan ja tiedän joidenkin ihmisten asenteet mutta minusta se on tietämättömyyttä ja en tarvitse sellaisia ihmisiä elämääni muutenkaan. Jotkut paheksuu kaikkea mahdollista vaikka ovat itse ties kuinka häiriintyneitä, eivät vain hanki hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä diagnoosi? Ja ei kai sitä diagnoosia nyt tarvitse kuuluttaa ympäriinsä - edes ystäville jos ei halua.
En nyt oikein ymmärrä, mikä diagnoosi käy noin tunteisiin? Tietty se vaikuttaa, että olen pitkään ollut psykan puolella töissä enkä luokittele ihmisiä diagnoosien mukaan, sehän on vaan tietty osa ja ominaisuus ihmisessä. Kaikki me ollaan enemmän tai vähemmän "hulluja".
Hoidettava sairaus ei ole häpeä, mutta hoitamaton typeryys on.
Ei tarvitse liimata b-lausuntoa selkäänsä maalitauluksi, sillä ihmisenä olet sama kuin ennenkin.
Jos joku päättää ystävyytensä diagnoosisi vuoksi, ei hän mikään ystävä ollutkaan vaan liero.
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä, mikä diagnoosi käy noin tunteisiin? Tietty se vaikuttaa, että olen pitkään ollut psykan puolella töissä enkä luokittele ihmisiä diagnoosien mukaan, sehän on vaan tietty osa ja ominaisuus ihmisessä. Kaikki me ollaan enemmän tai vähemmän "hulluja".
Joo no en ajatellut, että mielenterveyshäiriö olisi minussa oleva ominaisuus/osa... Voi kun ihanaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aika moni ihminen saisi jonkun psykiatrisen diagnoosin. Monet vain eivät koskaan päädy psykiatrille asti. Kaikki psykiatriset diagnoosit eivät välttämättä johda siihen, että ihminen koskaan tarvitsisi hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä, mikä diagnoosi käy noin tunteisiin? Tietty se vaikuttaa, että olen pitkään ollut psykan puolella töissä enkä luokittele ihmisiä diagnoosien mukaan, sehän on vaan tietty osa ja ominaisuus ihmisessä. Kaikki me ollaan enemmän tai vähemmän "hulluja".
Joo no en ajatellut, että mielenterveyshäiriö olisi minussa oleva ominaisuus/osa... Voi kun ihanaa
No mitä se sitten on? Erillinen osa sinua? Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja tottakai se on osa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä, mikä diagnoosi käy noin tunteisiin? Tietty se vaikuttaa, että olen pitkään ollut psykan puolella töissä enkä luokittele ihmisiä diagnoosien mukaan, sehän on vaan tietty osa ja ominaisuus ihmisessä. Kaikki me ollaan enemmän tai vähemmän "hulluja".
Joo no en ajatellut, että mielenterveyshäiriö olisi minussa oleva ominaisuus/osa... Voi kun ihanaa
No mitä se sitten on? Erillinen osa sinua? Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja tottakai se on osa minua.
No ajattelin, että se olisi vaikka hoidettavissa oleva asia, tai asia joka poistuisi, eikä joku, että opettelenpa nyt elämään tämän asian kanssa. Ok, diagnoosini on eri kuin sinulla, eli on ns. hoidettavissa oleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No aika moni ihminen saisi jonkun psykiatrisen diagnoosin. Monet vain eivät koskaan päädy psykiatrille asti. Kaikki psykiatriset diagnoosit eivät välttämättä johda siihen, että ihminen koskaan tarvitsisi hoitoa.
Useimpien diagnoosien diagnoosinriteereissä kyllä on, että potilaalle on vaivastaan niin paljon haittaa, että hoito on tarpeen. Hoitoa tarvitsemattomia ihmisiä ei siis diagnosoida.
UP