Saitko lapsena tukkapöllyä?

No todellakin ja piiskaa kanssa. Se ei ole mulle ikinä auennut, että mitä eroa on sillä, että piiskaat lasta, joka ei tottele ja sillä, että pistät turpaa vaimoa, joka ei tottele?

Tukkapölly ja luunapit oli vakiokuritustapoja myös mulle varhaisella 90luvulla. Itte oon päättäny etten samoin kurita omaa lastani. Vanhempieni mielestä ne oli ihan Ok ku oltiin oltu tuhmia, koskaan ei kuulemma turhasta kuritettu..,,. Siinä on aihe josta en isäni kanssa puhu enää.

Tukkapöllyä tuli, sattu aika pirusti.

Enemmän kuitenkin sattui se, kun isä nosti hiuksista ilmaan. Olin tuolloin teini-ikäinen. Äidin litsarit tuntui kanssa aika ikävältä. Mitään järjellistä syytä tälle väkivallalle en keksi. En siis mielestäni tehnyt mitään,

mikä olisi oikeuttanut pahoinpitelyyn.

Ihan kuin minun kynästäni. Normaaleja ollaan kaikki. Ansaittu kuritus on mielestäni eri asia kuin ilman syytä pieksäminen.

Eipä kyllä 90-luvun kasvatuskeinoihin olisi enää kuritusväkivalta kuulunut. Itse olin silloin jo lastentekoiässä (lapset tuli kyllä 2000-luvun puolella) ja seurasin asiaa opiskeluihin liittyen. Surullista, jos sitä vielä laajalti käytettiin.

Itse 70-luvun lapsena olen saanut tuta koko repertuaarin luunapista tukkapöllyn kautta piiskaamiseen. Jouduin myös seuraamaan pikkusiskon rankaisemista. Se varmasti jätti suuremmat arvet kuin oma pahoinpitely. Jota siis kuritusväkivaltakin on. Välit vanhempiin on tosi etäiset (toki muitakin ongelmia ollut). En ole antanut omia lapsiani heille koskaan hoitoon (sekunniksikaan!) ja olen tehnyt tosi tietoista työtä itseni kanssa, etten toimisi vanhempieni lailla. Teen työtä lastensuojelussa ja tuen perheitä kasvatusasioissa.

Ap vielä jatkaa, että perheen iltatähti, 2000-luvun puolella syntynyt sisarus ei käsittääkseni koskaan ole saanut tukkapöllyä tms. Eli siinä reilussa kymmenessä vuodessa jokin muuttui, tai sitten me oltiin veljen kanssa vaan niin rasittavia kakaroita ;) No joka tapauksessa annan ilomielin omat lapseni äidin luo hoitoon ja olen 110% varma että ei heitä kurittaisi ikinä fyysisesti.

Ei ole olemassakaan lapsen ansaitsemaa kuritusta. Sain kaikkea mahdollista kasvatusta, tukistamisesta remmiin, nyrkillä hakkaamisesta pakkosaunaan. En parane siitä kohtelusta koskaan, enkä ymmärrä lastaan lyöviä aikuisia. Lieventäviä asianhaaroja ei ole.

Minä olen syntynyt 60-luvun lopulla ja sain kyllä piiskaa, tukkapöllyä yms. Koin sen ihan vaan elämänä ja niin koen edelleen. Lapset on kautta historian kasvatettu piiskalla, vasta nykyaika tekee tätä ihmiskoetta uudenlaisella kasvatuksella. En usko että lopputulos on yhtään sen parempi kuin ennenkään.

Itte kuritin esikoistani 90-luvun lopulla kyllä, mutta neljä seuraavaa olen kasvattanut ilman fyysistä kuritusta. Osittain siksi että eivät luontaisesti sopeutuvaisina tarvinneet kuritusta (ja muutenkin lakkasin kasvattamasta), osittain siksi että havaitsin ilmapiirin kiristyvän ja kyttäyksen lisääntyvän. En halunnut joutua yhtäkkiä lastensuojelun syyniin. Periaatteessa vastustan kyllä yhteiskunnan puuttumista vanhempien ja lasten väleihin. Mielestäni vanhemmilla on oikeus muokata lapsiaan halunsa mukaan, heidän omia tuotoksiaanhan he ovat.

Moni ahdistuu turhaan saamastaan kurituksesta, kun antaa nykyajan kertoa itselleen että se on "väärin". Toki kaikki mitä tehdään epäoikeudenmukaisesti, voi olla haitallista, mutta ei se haitta rajoitu pelkästään fyysiseen kuritukseen. Minustakin oli paljon ahdistavampaa se, että äitini pelkäsi hysteerisesti vaaroja, onnettomuuksia ja sairauksia. Siitä jäi "traumat", kurituksesta ei :D Tosin niihinkään traumoihin en kuole, mutta ihan periaatteesta en pese ikinä käsiäni, en käytä pyöräilykypärää, "unohdan" turvavyön aina sopivan hetken tullen yms.

Kun olin pieni, alle kouluikäinen, äiti saattoi joskus tukistaa tai antaa luunapin. En traumatisoitunut, tosin tukistaminen ja luunapit eivät yleensä edes sattuneet. Isä välillä suuttuessaan huusi ja pari kertaa löikin niin, että sattui. En saanut tuostakaan varsinaisia traumoja, mutta minulla ja isälläni ei ole vieläkään mitenkään läheiset välit. Oikeastaan lapsena pelkäsin jopa isääni.

Jos joskus saan omia lapsia, en aio kurittaa heitä fyysisesti. Fyysinen kuritus on ihan turhaa. Pikkusisaruksistanikin on kasvanut ihan kunnollisia ihmisä, vaikka minun tietojeni mukaan heitä ei kuritettu luunapein ja tukistamalla.

Mä sain ainaki tukkapöllyjä ja remmiä. Ja olen hyvisså väleissä vanhempiini. Olen jälkeenpäin heitä kiitellyt että kuria pitivät ja opettivat tavoille kun oli kavereita joille ei pidetty kuria ja näki mitä niistä sitten tuli. Nyt kun muistelen, tiedän tasan tarkkaan että jokainen selkäsauna oli ansaittu, osasin nimittäin käydä hermoille ja yllyin vain ekasta kurituksesta. Omia lapsia on kaksi ja en kyllä pystyisi samaan kuritukseen.

Vierailija kirjoitti:

No todellakin ja piiskaa kanssa. Se ei ole mulle ikinä auennut, että mitä eroa on sillä, että piiskaat lasta, joka ei tottele ja sillä, että pistät turpaa vaimoa, joka ei tottele?

Jollei sinulle aukene sellainen asia että sinä olet lapsesi kasvattaja ja huoltaja, mutta ei ole vaimosi kasvattaja etkä hänen huoltaja, on sinulla ymmärryksessä todella vakavia puutteita.

En saanut. Meillä vanhemmat osasi hoitaa asat ihan puhumalla, ja tiukka oli kuri silti. 80-90-luvun lapsia ollaan sisarusteni kanssa.

Ehkä tähän vaikuttaa sekin että vanhemmistani kumpikaan ei ollut itsekään lapsena juuri fyysisesti kuritettu - äitiä ei koskaan, isää vain pari kertaa ja sekin niin ettei sattunut, vaan kuulemma vain läppästiin mattopiiskaa pyllylle ja tilanne itsessään riitti rangaistukseksi, ei satutettu.

Meillä ihan samahomma, saatoin jopa mennä joskus sanomaan isälle että sisko teki jotain ni minua rangaistiin siskon virheistä väkivallalla. Isosiskona sain väkivaltaisen kasvatuksen ja sisko joutui katsomaan vierestä että näin käy kun on tuhma. Löysin jopa viime vuonna artikkelin jossa joku isä oli saanu tuomion samoista syistä mitä itseeni kohdistettiin pienenä....

Oon tosi katkera tästä vieläkin enkä tuu koskaan antaa anteeksi. Sen verran henkistä ja fyysistä väkivaltaa ollu perhekasvatuksessa etten ymmårrä miksi pieniä ihmisiä pitää noin kohdella :(

Jos nyt nään sen ikäisiä ku itse olin nuorena ni en ikimaailmassa koskis noin kovilla otteilla saati sanois niitä sanoja joita omat kasvatit sanoi.

Lähes päivittäin ja aina oli aihetta 😁 Tapeltiin veljen kanssa tai tehtiin pahaa. Ihan normaali työssä käyvä mies minusta on tullut eikä mitään traumoja. Nykypäivän kasvatukseen ei ruumiillinen kuritus kuuluu mutta rajat on vedettävä 👍

M32

Ei ole kuritettu fyysisesti koskaan, kuten ei myöskään vanhempiani. Olen syntynyt 1980 ja vanhempani 50-l alussa. Tietenkään en ole väkivaltainen myöskään omia lapsiani kohtaan.

Ikinä minua ei kuritettu fyysisesti, vaikka alkoholisti perheestä olen. 🤔

Sitäkin, ja "remmiä".

Vanhemmiltani sain kerran tukistusta, ja muutaman kerran luunappeja. Isovanhemmiltani sain kerran piiskaa, ja sillä myös uhkailtiin. Muuta en ainakaan muista.

Itse en ole omia lapsiani fyysiseti kurittanut, paitsi kerran läppäsin poikaani avokämmenellä pääntakuselle kun 16-vuotiaana pahimmassa murrosiässä alkoi ihan suoraan päin naamaa haistattelemaan.

Mielestäni pienimuotoinen kuritus, juuri luokkaa tukistus tai vastaava, poikkeustilanteessa on suotavaa. Siitä lapsi ymmärtää, että nyt on mennyt homma niin pahasti överiksi että joku tärkeä raja on ylitetty. Mielestäni juuri noiden rajojen hahmottaminen on tärkeää, eli saa olla omaa tahtoa ja saa olla eri mieltä asioista, mutta jossain kulkee se raja että kun vanhemmat sanoo että tästä ei mennä yli niin siitä ei sitten ihan oikeasti mennä yli.

70-80-luvun lapsena sain remmiä ja tukkapöllyä kun tein pahaa, mitään traumoja ei ole jäänyt paitsi se, että olen opetellut ratkomaan asiat puhumalla ja oman lapsen kanssa olen pärjännyt sillä.

Ollaan veljen kanssa synnytty -84 ja -85. Meitä on kyllä tukistettu ja luunappejakin jaeltu. Ei mitään sen kummempaa kuitenkaan. Oltiin villejä ja tempperamenttisia lapsia, ei taatusti uskottu mitään vielä ekasta kiellosta. Jokainen tukkapölly ja luunappi oli varmasti hyvin ansaittu. Ei jäänyt traumoja. Enkä muista niiden edes sattuneen juuri lainkaan, enemmän niissä oli sellainen "nöyryyttävä vaikutus". Äiti ja iskä taisivat joskus kysyäkin meiltä asiasta, silloin kun noin 10 vuotta sitten nämä asiat olivat isosti uutisissa jne. Sanottiin silloin vanhemmillemme, että ei meille kyllä mitään traumoja jäänyt! Päinvastoin, pidän sitä hyvänä asiana että sellaiset tempperamenttiset rasavillit muksut laitettiin heti pienenä aisoihin. Eri asia jos olisi lyöty tai piiskattu niin että olisi oikeasti sattunut, sitten varmaan olisi voinut jäädä toisenlaisia lapsuudenmuistoja.

Oma esikoinen on nyt vasta pieni taapero ja on myös erittäin villi ja tempperamenttinen. Valitettavasti ei näytä perineen isänsä säyseämpää luonnetta... Näin kun asioita joutuu nyt miettiä oman lapsen kohdalla, niin ruumiillista kuritusta en sinänsä hyväksy, ja ainakin tällä hetkellä tuntuu että en pystyisi omaani esimerkiksi tukistaa. Luunappi ehkä, mutta siitäkään en ole varma, vielä ei ole tarvittu sellaista...

Poika on välillä todella raivostuttavan itsepäinen, ei usko kieltoja vaikka karjuisin kurkku suorana. Silloin olen pari kertaa "viimeisenä keinona" läpsäissyt häntä kämmenselkään (suht hiljaa) että uskoo ettei sitä veitsilaatikkoa tms saa avata eikä kaivella. Läpsäisy on tehonnut, eikä häneen ole näyttänyt sattuvan, vaan hän vaan kulmat kurtussa vihaisena tuijottaa ja ärisee/protestoi kun niin voimakkaasti kielletään vaikka "minä haluan!!!". Hetken päästä unohtaa jo laatikon kaivelun ja jatkaa leikkejään. Ei kai tässä auta kun toivoa että poika alkaa uskoa pelkkiä sanallisiakin kieltoja kunhan vielä hieman tuosta kasvaa ja kehittyy, ja ymmärrystä/taitoja tulee lisää...