Kyllä voi yksi ihminen pelastaa päivän!

Ehdotan, että nouset ja vaihdat paikkaa, jos sinulle tulee vielä vastaava tilanne. Tuollaisesta tilanteesta pääsee onneksi aina pois.

Kaksi tapahtumaa ihan  n.5 kuukauden sisällä tapahtunutta ja kirjoitinkin kerran jo tälle palstalle:

1. Nyt talvella seisoin katoksen alla ja vieressä luki ''varokaa tippuvaa jäätä'' mitä en edes huomannut kun olin puhelimellani ja yksi ohikulkeva nainen pysähtyi minua varten ja haki kontaktia ja varoitti tuosta jäästä. Jäi niin hyvä mieli kun joku välittää! 

2. Toinen tapahtuma kun taas olin puhelimellani ja nojasin tolppaan samalla ehkä vähän ajatuksissani. (laitoin musiikkia :D) ja yksi pappa huomaa minut ja rupeaa huutelemaan että ''hei... hei.... hei... sitten vasta tajuan kuulokkeiden takaa että hän yrittää minua tavoitella ja otin kuulokkeet pois kun pappa kysyi onko mulla kaikki hyvin? Ilmeisesti näytin siltä että kaikki ei ole kunnossa ja hän sitten kysyi jos kaikki on hyvin ja vastasin että kaikki on hyvin ja musiikkia vaan laittelen ja kiitos kysymästä. :) Sitten vielä toivoteltiin hyvät kesät.

Tästäkin jäi todella hyvä mieli. Ihmisten välittäminen on todella ihan tunne.

x

Olin kahvilassa ja samaan pöytään tuli nainen. En muista enää mistä keskustelu lähti liikkeelle, mutta nauroimme kippurassa ja puhuimme yllättävän laajasti kaikkea. Kuin olisimme tunteneet kauan. Sitten naisella tuli junaan. Harmittaa jälkeen päin etten pyytänyt numeroa. Olen itse tosi yksinäinen ja harvoin puhun kenellekkään ulkopuoliselle noin muuten vain. Oli pitkän aikaa hyvä mieli.

^ Kiire junaan siis. :D

Olin yksi aamu tosi surullinen ja yksinäinen kun joku tuntematon käveli vastaan ja sanoi ”hyvää huomenta”. Se tuntui hyvältä.

Tuli hyvä mieli, kun tytsy otti poskeen ihan yllättäen. Tulin suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Tuli hyvä mieli, kun tytsy otti poskeen ihan yllättäen. Tulin suuhun.

Ai kub tuli oikein hyvä mieli, kun tuollaista tapahtuu vielä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli hyvä mieli, kun tytsy otti poskeen ihan yllättäen. Tulin suuhun.

Niin romanttista, ja tosi rakkautta

Vierailija kirjoitti:

Kaksi tapahtumaa ihan  n.5 kuukauden sisällä tapahtunutta ja kirjoitinkin kerran jo tälle palstalle:

1. Nyt talvella seisoin katoksen alla ja vieressä luki ''varokaa tippuvaa jäätä'' mitä en edes huomannut kun olin puhelimellani ja yksi ohikulkeva nainen pysähtyi minua varten ja haki kontaktia ja varoitti tuosta jäästä. Jäi niin hyvä mieli kun joku välittää! 

2. Toinen tapahtuma kun taas olin puhelimellani ja nojasin tolppaan samalla ehkä vähän ajatuksissani. (laitoin musiikkia :D) ja yksi pappa huomaa minut ja rupeaa huutelemaan että ''hei... hei.... hei... sitten vasta tajuan kuulokkeiden takaa että hän yrittää minua tavoitella ja otin kuulokkeet pois kun pappa kysyi onko mulla kaikki hyvin? Ilmeisesti näytin siltä että kaikki ei ole kunnossa ja hän sitten kysyi jos kaikki on hyvin ja vastasin että kaikki on hyvin ja musiikkia vaan laittelen ja kiitos kysymästä. :) Sitten vielä toivoteltiin hyvät kesät.

Tästäkin jäi todella hyvä mieli. Ihmisten välittäminen on todella ihan tunne.

Olit puhelimella XDDD Oletko 13-vuotias vai miksi käytät noin typerää kieltä?

Tiedän. Jeesus Kristus.

Aina näistä arkipäivän kohteliaisuuksista ei saa kiitosta. Kerran menin johonkin liikkeeseen sisään ja huomasin että sieltä tulee ulos mies, jolla on painavat muovikassit kummassakin kädessä. Pidin kohteliasuuttani ovea auki ja hän tokaisi että "Vittu, minähän en teidän NAISTEN apua tarvitse!" ja oikein töni minua. 

Tästä on 5 vuotta ja joskus vieläkin on hankala uskoa, että tuo on oikeasti tapahtunut. Meinaan tuon jälkeen en oli noin töykeään ihmiseen törmännyt. 

Olin joskus sovittelemassa bikinejä ostoskeskuksessa. Eihän se ikinä kovin mieltä ylentävää hommaa tavalliselle pulliaiselle ole, mutta sillä kertaa peilikuva näytti erityisen kamalalta (vitivalkoinen kuiva iho, karvaiset sääret, kymmenen liikakiloa jne). Bikinit jäi ostamatta ja päätin pyhästi viettää koko kesän neljän seinän sisällä. Hetkeä myöhemmin eräs nuori mies pysäytti minut liukuportaiden alapäässä. Pyysi anteeksi ja sanoi vaan haluavansa kertoa, että olen hänen mielestään todella kaunis. Hämmennyin ihan valtavasti, mutta tajusin sentään kiittää. Tuo pieni kommentti pelasti päivän, tai oikeastaan koko kesän.

Vierailija kirjoitti:

Tuli hyvä mieli, kun tytsy otti poskeen ihan yllättäen. Tulin suuhun.

Alapeukuista päätellen valetta?

Vierailija kirjoitti:

Aina näistä arkipäivän kohteliaisuuksista ei saa kiitosta. Kerran menin johonkin liikkeeseen sisään ja huomasin että sieltä tulee ulos mies, jolla on painavat muovikassit kummassakin kädessä. Pidin kohteliasuuttani ovea auki ja hän tokaisi että "Vittu, minähän en teidän NAISTEN apua tarvitse!" ja oikein töni minua. 

Tästä on 5 vuotta ja joskus vieläkin on hankala uskoa, että tuo on oikeasti tapahtunut. Meinaan tuon jälkeen en oli noin töykeään ihmiseen törmännyt. 

Juttu oli oma keksimä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on onneksi usein käynyt niin. Olen ollut työttömyydestäni johtuen alakuloinen ja surullinen jo pitkään. Useimmiten "ihmisten ilmoilla" liikkuminen on minua entisestään masentanut, kun katson ikäisiäni ihmisiä työssään. No, mielialan ollessa ihan maassa kaupan kassan iloinen hymy tai pieni ele, mikä tahansa, piristää.

Saati jonkun aivan tuikituntemattoman kanssa vaihdettu sana tai pari esim. kaupassa. Oven aukaisu, mikä tahansa myönteinen ele kanssaihmiseltä on hetkessä parantanut fiilistäni.

Useimmat ihmiset eivät tiedä, miten paljon heidän sanansa, tekonsa, hymynsä vaikuttavat meihin. Myönteisesti.

Mielessäni aina kiitän näitä enkeleitä, jotka juuri sillä hetkellä - kun hätä on suurin - ovat tulleet kohdalleni.

Onneksi nykyään on aktivoinnit, niin sinäkin pääset nykyään ihmisten ilmoille.. 

Sinkkumies

Mä oon tossa tilanteessa vaihtanut paikkaa, kauas tuijottajan selän taa tai toiseen vaunuun.

Joskus hyvinkin pieni asia piristää kovasti! Tässä on vierähtänyt jo aika monta vuotta kuopassa ja masennus on saanut minut polvilleni monesti, välillä ei meinaa jaksaa millään. Joskus on niitä päiviä, kun haluaisi vain juosta ensimmäisen auton alle ja koko ajan saa pidätellä itkua. Tuntuu, että on maailman kamalin ihminen. Silloin naapurin iloinen tervehdys, ystävällinen myyjä tai ihminen joka pitää ovea auki on ihana muistutus siitä, että ehkä kaikki ei ole aivan perseestä. Viimeisin piristys oli Sokoksen Lancôme-viikkoja ennen, kun osti X €:lla tuotteita, sai lahjapakkauksen. Myyjä sitten mainitsi aiheesta ja kävi kaivamassa muutaman päivän etukäteen sen pakkauksen. Ei olisi tarvinnut, olisin ostanut muutenkin, mutta se ilahdutti hirveästi. Toinen oli opettajan ystävälliset sanat tutkielman arvioinnissa, se loi uskoa siihen ettei tämä nyt ihan niin toivotonta ole. Tämän takia yritän itse olla ihmisille aina ystävällinen ja muistaa, että ne pienet asiat voivat pelastaa päivän ja joskus elämän. Omalle kohdalle tuo viimeisin on käynyt muutaman kerran, niin auttajana kuin muutenkin.

Meilläpäin kaupankassat ei tervehdi tai hymyile millään tavoin. He saavat palkkaa asiakaspalvelusta, mutta aika tylyn ja ynseen tuntoista porukkaa. Taidan valittaa näistä murjottajista johtajille. Sitten saa kassamyyjä ihmetellä, kuka teki kantelun.

Vierailija kirjoitti:

Meilläpäin kaupankassat ei tervehdi tai hymyile millään tavoin. He saavat palkkaa asiakaspalvelusta, mutta aika tylyn ja ynseen tuntoista porukkaa. Taidan valittaa näistä murjottajista johtajille. Sitten saa kassamyyjä ihmetellä, kuka teki kantelun.

Saathan sä palvelua, voit käydä meillä kaupassa!

Otamme vieläpä sulta rahat, mutta kuten huomasit, emme tee sitä mielellämme ja hymyssä suin.