Kertomuksia huippunirsoista ihmisistä aka. aikuiset, jotka "oksentavat" normaalista ruoka-aineista

Noista ap:n mainitsemista ruoista osan maku on syöjän geeneistä kiinni. Parsakaali tunnetusti maistuu joidenkin (monien) suussa erittäin karvaalta.

Kalan ja tomaatin yhdistelmä maistuu joistakin (kuten minusta) ihan oksennukselta. Tämäkin on periytyvä ominaisuus.

Avokado jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Osalle herkku, osalle yökötys.

Puuroa kohtaan monilla on lapduuden traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Noista ap:n mainitsemista ruoista osan maku on syöjän geeneistä kiinni. Parsakaali tunnetusti maistuu joidenkin (monien) suussa erittäin karvaalta.

Kalan ja tomaatin yhdistelmä maistuu joistakin (kuten minusta) ihan oksennukselta. Tämäkin on periytyvä ominaisuus.

Avokado jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Osalle herkku, osalle yökötys.

Puuroa kohtaan monilla on lapduuden traumoja.

Juurikin näin.On myös tutkittu(yliopistoissa) miten osa ihmisistä maistaa/haistaa sianlihassa karjun hajun ja mauan eli sianliha yököttää siitä syystä.En muista esim. mikä % ihmisistä omaa tämän "geenin" ? Nyt ei siis puhuta uskonnosta!

http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000002889163.html

tuosta voi lukea syitä miksi joillekkin maistuu erilaiselta

http://www.sbs.com.au/topics/science/humans/article/2016/06/23/your-hat…

Tuosta lisää

"

On average, about 70% of us can taste something bitter in broccoli or PTC, but those with two copies of the bitter sensitivity gene are closer to 20%, and they are much more likely to hate it.

Scientists have known for a while that the gene hTAS2R38 plays a role in how bitter we perceive certain foods – such as broccoli and other cruciferous vegetables (cauliflower, bok choy and Brussels sprouts are also on that list).

The people with variations in gene hTAS2R38 taste these vegetables as bitter and horrible – whilst those with different variations in their genes don’t."

Mä olin lapsena kaikkiruokainen, ainut mikä ei uponnut oli raaka sipuli. Valitettavasti mäkin jouduin tuollaisen sadistisen perhepäivähoitajan uhriksi. Perhepäivähoitajan luona oli perunamuusia missä oli isoja sipulinpalasia. Lisukkeena oli jauhelihakastiketta. Pph tunki sitä ruokaa väkisin mun suuhuni ja päästi irti vasta kun lautanen oli tyhjä. Oksennusta jouduin itse siivoamaan. Samaa ruokaa oli useampana päivänä, en muista olisiko ollut koko 2 viikkoa mitä siellä olin. Mitään muuta ruokaa en ainakaan muista sieltä.

Perunamuusia en syö vieläkään, samoin ruskea kastike aiheuttaa oksennuksen. Olin monta vuotta syömättä perunaa myös kokonaisina, toinen pph ja päiväkoti eivät onneksi pakottaneet. Koulussa opettajat yrittivät mutta tyytyivät siihen että syön mitä tahansa muuta mutta en perunoita tai ruskeaa kastiketta. Kokonaisia perunoita rupesin syömään muistaakseni teini-ikäisenä, toki vieläkään en niistä tykkää ja harvoin edes keitän. Ruskeaa kastiketta teen miehen mieliksi joskus, itse en pysty syömään .

Itse en alakouluaikojen pakkosyöttämisen takia kykene enää syömään pinaattikeittoa. Meitä istutettiin ruokalassa niin pitkään että olimme syöneet kaiken, vaikka meiltä meni oppitunneista osa ohi ja saimme siitä myöhästymisiä ja lintsausmerkintöjä. Emme voineet asialle mitään, sillä opettajat lappasivat meille ruoat lautaselle. Pakotin siis keiton kurkustani alas, taistelin oksennusta vastaan lähimpään vessaan saakka, kävelin sen jälkeen terveydenhoitajalle ja pääsin lähtemään kotiin.

Muutama päivä sitten olin siskojeni kanssa vanhemmillani käymässä ja ruokana oli tietty tätä kaikkien muiden rakastamaa pinaattisöhröä, ja itse toki sain haukut niskaani, kun en kyennyt syömään sitä. Äiti sentään sympatisoi vähän.

Minulla se on sipuli. Jo pelkkä sipulin haju oksettaa. Näin ollen en pysty syömään mitään eines ruokia koska niissä kaikissa on sipulia. Valkosipuli ei haitaa yhtään. Miten tästä sipuli kammosta pääsisi eroon ?

Kyllä kaurapuuro on minullekin inhokki, eikä minulla sinällään mitään traumoja ole, olen itsekin opiskeluaikoina keitellyt, mutta silloinkin hiljalleen rupesin syömään sitä tuorepuurona jotta sain paremmin alas. Enää en vain suostu koskemaan, ja sillä hyvä. Joku neljänviljan menisi minulla paremmin alas, mutta sitäkään en käytännössä syö koska puuro ei vain jotenkin tunnu sopivan, sillä ei nälkä tunnu lähtevän tai tulee jotenkin kurja olo.

Avokadon hehkuttamistakaan en ymmärrä. Syön toki joskus koska tyttäreni pitää siitä, mutta en vain tykkää. Enkä muuten pidä tomaatistakaan raakana, laitan joskus salaattiin kyllä mutta... ai kauhea, mähän taidankin olla tosi nirso.

Ja oikeastaan tuo lohikin, rakastan graavattuna ja savustettuna, mutta muuten syön vain vähän väkisellä... Huh. Miten minä voinkin olla näin nirso, ja perhettä olen uhannut selkäsaunalla jos joku nimittää mitään ruokaa paskaksi.

Mitä muuta ne urheilijoiden ruokavaliot saavat pitää sisällään, kun tuo lista vaikuttaa kyllä jo aika kuluneelta?

Sipuli inhottaa täälläkin. On muuten aika haastavaa yrittää löytää työpaikan lounasravintolasta syötävää.. 

Sianlihaa en pysty syömään, en siis mitään tuotteita missä sitä on, sika on älykäs eläin, vähintään yhtä fiksu kuin koira enkä sellaisen eläimen lihaa suuhun laita, sama kuin söisin ihmistä.

Vain Suomessa on tällaisia aikuisia ihmisiä, yleensä miehiä. Meillä junttilassa ei vieläkään ymmärretä että ruoka on kulttuuria ja ihmisen on tarkoitus kehittyä niistä vauvaiän ”entykkää”-reaktioista.

Junttiutta suurimmillaan.

Mulle kaikki suola- ja maustekurkut on kauhistus. Jo pelkästään niiden haju aiheuttaa oksennusrefleksin, samoin kaikki saman tyyppiset hajut. En voi esim. kerätä mustaherukoita kun niiden puskien haju muistuttaa liikaa maustekurkkujen hajua. Tomaatista pidän mutta se tulee väkisin ylös, elimistö selvästi haluaa eroon siitä.

Lisäksi mikäli aines on jollakin tapaa limaisen oloinen (mansikan palat mansikkajugurtissa, tai isot sienenpalat), niin reaktio tulee nopeasti. Samoin jos jotain pahan makuista liian monta lusikallista pakottaa itsensä kohteliaisuudesta syömään, niin jossain kohtaa nieleminen vaikeutuu ja yökkäysreaktiota täytyy hillitä.

Tuo avokado nyt onkin hiton ällöttävää, nuo muut ovat mielestäni outoja oksetuksenaiheita, mutta kukapa minä olen tuomitsemaan. Ainoa mistä itse olen oikeasti oksentanut on ollut klimppinen koulun maitokiisseli, se koostumus vaan on niin hirveä, enkä enää uskalla edes kokeilla. Myös banaani on sellainen, että ylikypsää en pysty syömään ollenkaan, ja sopivaakin vain vähän. Chiliä tai muita voimakkaasti maustettuja ei suu, maha eikä perse kestä.

Tiedän yhden lähemmäs kolmekymppisen naisen, joka on oikeasti älyttömän nirso. Kotona syö ainoastaan paahtoleipää ja suklaata. Ja muualla ruokaillessa ällöttelee vaikka mille, ja vain vähän näpertelee ruokaansa, eikä voi syödä jos esim. kastike vähänkään osuu salaattiin. Joskus näin dokumentin tällaisista lapsista, mutta kyseinen ihminen on ainoa jonka itse olen tavannut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla se on sipuli. Jo pelkkä sipulin haju oksettaa. Näin ollen en pysty syömään mitään eines ruokia koska niissä kaikissa on sipulia. Valkosipuli ei haitaa yhtään. Miten tästä sipuli kammosta pääsisi eroon ?

Minulla tismalleen sama!

Olin lapsena nirso, mutta aikuisena voin syödä hyvin laitettuna kaikkia ruoka-aineita. Niitäkin jotka eivät ole muuten mieluisia. Muistan kuitenkin hyvin miten joidenkin ruokien maku ja koostumus olivat sellaisia, että oksetti heti kun ruoan laittoi suuhun. Joskus jopa haju sai aikaan yökkäyksen ja oksennusta nousi suuhun. Ala-asteelta on tuttu tuo pakkosyöttämiskohtalo itsellänikin ja sai aikaan teini-iässä jonkinlaisen syömishäiriön.

Nyt minulla on nirso lapsi, jota koko ajan neuvolassa ja muiden aikuisten toimesta painostetaan maistamaan ja syömään, vaikka hän yökkii ja usein myös oksentaa tietyt ruoat. Peruna on vauvasta saakka ollut inhokki, mutta sehän on suomalaisen ruokapöydän peruspilari, josta jokaisen tulee tykätä - vaikka sehän ei oikeasti edes ole mitenkään ravintorikasta tai maistu miltään... Mutta kun lasten tulee syödä ja maistaa kaikkea ollakseen normaali.

Näin ajattelee myös eräs tuttavani, joka itse on kuulemma lapsena maistanut reippaasti kaikkea ja nyt aikuisena ei sitten syökään mitään mistä ei tykkää. Inhokkilistalla on valkosipuli, kinkku, punainen liha, kala jne. En muista edes kaikkea, mutta aina on nenä nyrpeällä ruokapöydässä. Että mitä se lapsuuden reipas maistelu sitten auttoikaan...

Makkara, hk:n sininen etenkin aiheuttaa allekirjoittaneessa pahoinvointikohtauksen. Leikkeitä pystyn jotenkin syömään, mutta kyllä nekin kuvottaa omalla tavallaan. Eniten harmittaa se, ettei mua koskaan opetettu syömään sieniä. Koostumus on oksettava ja limainen, jota inhoan yli kaiken. Tosin, sienet tosi pieneksi pilkottuna menettelee, vinkkejä miten tästä inhosta pääsisi yli?

Ja sitten, enoni ja tämän avovaimo on maaimman nirsoimpia syöjiä. Eno ei syö sipulia, mikä on raivostuttavaa. En rupea tekemään tälle erityisherkälle yksilölle mitään erikoisjärjestelyjä, olkoon sitten syömättä - on sillä varaa laihtuakin (ainakin vyötäröltä.) Perus ruoka-aineet, kuten paprika, tomaatti ja kukkakaali ovat pelottavia näille ruokavammaisille.

Eniten ärsyttää se, että mitään uutta ei voida koskaan maistaa. Jokseenkin surullista, että näiden ruokavalio koostuu lihapullista, lasagnesta ja muista pizzasta. Eikä unohdeta myöskään colan kittausta ja sitä, että ovat tartuttaneet nirsouden serkkuun, joka nyrpistelee nenäänsä jokaisen uuden ruokalajin edessä.

Ps. Pilkoin sipulit kerran niin pieneksi, ettei niitä edes huomannut. Enoni kysyi suu virneessä, ahmien miltein kaksin käsin lihapullia että mitä olen laittanut niihin. Olisittepa nähneet sen ilmeen, kun kerroin että niissä on sipulia ;D.