Meidän 1v8kk esikoinen edelleen oireilee 2kk sitten syntyneestä esikoisesta, miten muilla8
Meidän esikoinen oli siis 1v 6kk kun pikkusisarus syntyi. Alku oli tietenkin oletettavastikin hieman hämmentävää ja outoa hänelle ja yritimme ottaa mahdollisimman paljon mukaan kaikkeen touhuun ja viettää myös kahdenkeskistä laatuaikaa aina kun siihen oli mahdollisuus. Kuukauden kuluttua siitä tilanne näyttikin jo hieman normalisoituvan ja vaikutti siltä kuin hän olisi jo ns.tottunut siihen että vauva kuuluu osaksi arkeamme. Nyt kuitenkin viime viikkoina tuntuu että hän menee ihan lukkoon aina kun vauva itkee ja kun vauva herää ja minä hoidan vauvaa, alkaa esikoinen tekemään kaiken mitä ei saisi tehdä. Tämäkin vielä ihan ymmärrettävän normaalia, mutta ihmettelen sitä miten vieläkin menee ihan lukkoon vauvan itkusta, vaikka häntä yritetään aina myös huomioida näissä tilanteissa ja selittää ettei vauvalla ole mitään hätää vaan se on vauvojen tapa kertoa että on nälkä jne. Nyt viimeisen parin viikon aikana on myös yöunet alkanut häiriintyä, itkeskelee pitkin yötä äiti, äiti!!! vauva pois !!!! Esikoisemme on toki todella herkkä luonne, mutta mietin että tulisiko tästä huolestua, jotenkin tulee sellainen syyllinen olo että onko me tehty jotain väärin jne... Miten muilla on mennyt? Olisi kiva kuulla muiden tarinoita? Kiitos jo etukäteen :)
Kommentit (3)
Ei kannata huolestua. Ette ole tehneet mitään väärin. tilanne on täysin normaali. Oudompaa olisi jos esikoinen ei reagoisi mitenkään. Uuden sisaruksen syntymää on verrattu siihen, jos aviopuoliso ottaisi rinnalle uuden puolison ja sanoisi vanhalle, että koeta nyt vain kestää, että vietän enempi aikaa tämän uuden kanssa... Joka tapauksessa mustasukkaisuus on kausiluonteista ja lopulta sen kanssa oppii elämään ja sisaruksesta alkkaa sitten aikanaan nauttimaankin. Voin taata. Meillä oli tosi vaikea tilanne aluksi, suorastaan helvetillistä. Meillä ikäeroa oli 2,5v ja kuopuksella oli koliikki ja sairasteluputki ekat 8kk. Tauotonta huutoa eikä esikoiselle aina riittänyt tosiaankaan huomiota. Esikoinen sanoi, ettei jaksa kuunnella ainaista huutoa, heitteli kuopusta legoilla ja potki...Mutta siitä selvittiin hengissä. Anna lapselle lupa tunteisiin. Vauvaa saa vihata, inhota, kadehtia, mutta mitään väärää ei saa tehdä. Hyvä kirja on "Äiti rakastaa aina". Siinä mustasukkaisuus puetaan rehellisesti sanoiksi. Esim kirjassa esikoinen haluaisi heittää vauvan roskiin ja lähettää kiinaan. Lasta helpottaa, kun tunteet sallitaan. Meillä myös pyrittiin tekemään juttuja vain esikoisen kanssa. Vauva jätettiin kotiin. Esikoista kannustettiin osallistumaan vauvan hoitoon, auttamaan. Nämä keinot oikeasti auttavat. Nyt tilanne on se, että esikko on 4v ja kuopus kohta 1,9v. Ja esikoinen on niin huolehtivainen,niin ihana isoveli kuin olla ja voi. Jos saa itse jotain, pienemmänkin pitää saada. Jos pienempi saa rankaisun jostain, esikoinen lohduttaa ja pyytää rankaisun pienentämistä. Tänään esikoinen oma-aloitteisesti auttoi pienempää pesemään kätensä vessassa. Katsoin vieressä ja olin liikuttunut. Sisarusrakkaus oikeasti kasvaa ja kehittyy, mutta ei se synny hetkessä. 2kk on niin kovin lyhyt aika. Malttia, tsemppiä ja luottamusta vaan.
Meillä isompi on 2 v 8 kk, pienempi 5 kk, molemmat poikia. Ekat pari viikkoa, oli sellaista totuttelemista. Tietysti panostimme kovasti isomman huomioimista, mutta kyllä poika hiukan hämmentynyt ja arvaamaton oli. Vauva osoittautui tosi rauhalliseksi, eikä itkenyt paljoa. Isoveli muuttui jotenkin helpommaksi, ei kovasti reagoinut vauvaan vaan teki omia juttujaan. Toisaalta jonkun aikaa päällä jo ollut uhma voimistui entisestään. Mustasukkaisuutta ei kuitenkaan juuri ollut pinnassa. Kun vauva oli 2 kk ikäinen, oli vauvalla itkuisempi vaihe menossa. Silloin isovelikin alkoi enemmän reagoida, ei meinannut kestää sitä, että otin vauvan syliin tai imetin tai muuten hoidin sitä. Repi lahkeestä, huusi, itki ja teki pahuuksiaan. Vauvan ikuisuus väheni, mutta hereillähän vauva on nyt enemmän kuin ihan pienenä. Siksi ehkä mustasukkaisuutta on edelleen aika paljon. Isoveli on viimeviikkoina ollut välillä kovin aggressiivinen. Saattaa vaikka yhtäkkiä astua vauvan päällä, ja lähes aina imettäessäni tulee isompi väkisin päällemme. Aika rasittavaa kyllä. Mutta nyt taas viimepäivinä on alkanut näkymään miten molemmat myös nauttivat toistensa seurasta. Pikkuinen naureskelee isommalle ja isompi nauttii saamastaan huomiosta ;)
En tiiä sitten mikä on normaalia. Teillähän ikäero on pienempi. Ja ehkäpä isoveikkakin on herkempi luonne kuin meillä. Luulen, että ihan normaalia on tuo isoveikan käytös, kaippa se ajan kanssa. Tietysti sellaista hyvää ilmapiiriä jos kotiin saisi luotua, että yhdessä on kiva olla, että myös isoveljen seurasta nautitaan. Oon huomannut, jos ite touhuan liikaa jotain "ylimääräistä", niin silloin molemmat lapset alkaa reagoida siihen. EIkä sitä itku-pahanteko-äidin hermostuminen -kierrettä oo helppo katkaista muuten, kuin jättämällä muut jutut ja olemalla kiireetön.
korjaus tuohon mun otsikkoon... ajatus näköjään hieman pätkii, siis 1v8kk esikoinen oireilee2kk sitten syntyneestä pikkusisaresta (ei suinkaan esikoisesta;) )