Miten olla enemmän nainen?

Mi-mitä?

Lopeta kusemasta seisaaltaan.

Jos nyt oikein ymmärsin, koet että olet vetänyt jonkinlaista roolia, esittänyt vahvempaa kuin olet. Varhaiskeski-iässä nuo roolit alkavat rakoilla.

Jos sinulla on peikkoja menneisyydessä, harkitse terapiaa. Panosta hyviin ihmissuhteisiin, uskalla luottaa läheisiisi. Ota lemmikki, ei mitään palveluskoiraa, jonka kouluttaminen on projekti, vaan ihan joku halittava olento, jolle uskallat tuhlata tunteitasi.

Enempää naista sinusta ei näillä neuvoilla tule, mutta ehkä enemmän ihminen.

Mun mielestä sun pitäisi ensin olla kosketuksissa ylipäätään koko tunnemaailmasi kanssa - ei siis pelkästään naiseuden. Tunnistin tekstissäsi piirteitä entisestä itsestäni; tarve olla kova, yhtä "hyvä" kuin miehetkin. Veikkaan, että sinäkään et mielelläsi itke, etkä varsinkaan muitten läsnäollessa..? 

Kaiken tämän takana on tietysti pohjimmiltaan - tai ainakin minulla oli - kontrollin tunne. Heikkous mielletään naiselliseksi ominaisuudeksi, joten on loogista, että olet pyrkinyt blokkaamaan sen itsessäsi.

Itselläni auttoi yin/yang jooga ja meditaatio (Ishaya's Ascension). Näitten avulla olen oppinut hyväksymään sen, että kaikkea ei tarvitse kontrolloida, ja on ihan okei olla välillä heikko. Joskus saa pyytää toisen apua, ei tarvitse itse jaksaa kaikkea. Ja se, että uskaltaa tunnustaa, että kaikkea ei voi kontrolloida, helpottaa huomattavasti myös sen oman itsensä ja oman naiseutensa löytämisessä loppujen lopuksi. (Itsellä varsinkin tuo meditaatio ikäänkuin avasi "maailmaasyleilevälle rakkaudelle", mikä mun entisen minän mielestä olisi ollut naurettavaa.)

Sori, tuli ehkä vähän sekavaa tekstiä! Toivottavasti pointista sai selvää. Kaikkea hyvää itsesi etsimisen tielle. <3 

Ei sun tarvitse olla enemmän nainen.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt oikein ymmärsin, koet että olet vetänyt jonkinlaista roolia, esittänyt vahvempaa kuin olet. Varhaiskeski-iässä nuo roolit alkavat rakoilla.

Jos sinulla on peikkoja menneisyydessä, harkitse terapiaa. Panosta hyviin ihmissuhteisiin, uskalla luottaa läheisiisi. Ota lemmikki, ei mitään palveluskoiraa, jonka kouluttaminen on projekti, vaan ihan joku halittava olento, jolle uskallat tuhlata tunteitasi.

Enempää naista sinusta ei näillä neuvoilla tule, mutta ehkä enemmän ihminen.

Juuri noin, roolia olen vetänyt.

Koira meillä on ja ylpeilen ihmisille miten kovaa kuria pidän sille ja häpeän jos joku kuulee kuinka lepertelen koiralleni... Näin minut on kasvatettu. :(

Jos kyse on ollut tietoisesta roolin vetämisestä, on varmaan helppo vähän hellittää siitä.

Jos kyse on tahattomasta käyttäytymisestä, juttu on hankalampi. Voisit ehkä lukea jotain naisten naisia varten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta, jossa päähenkilöinä on naisia? Ehkä katsontakantasi saisi jotain tartuntaa?

@4: juu, en todellakaan itke julkisesti. Olen harrastanut joogaa vuosia mutta suoritan sitäkin, jopa yin-joogaa. Välillä kun unohdan sen suorittamisen, tuntuu ihanalta.

@5: Kyllä minun tarvitsee. Koska tunnen että sisälläni on jotain mikä on torjuttu tosi pitkään ja joka nyt haluaa oman tilansa. Koen, että se on minun naiseuteni. Voi se tietysti olla jotain muutakin mutta naiseudelta se minusta tuntuu.

Tykkäisin esim. pitää enemmän hameita mutta tuntuu tosi nololta jos joku tuttu näkee minut hame päällä. Ja toisaalta minusta tuntuu että minun pitäisi kyetä tuntemaan itseni naiseksi vaikka pilkkihaalarissa.

-ap-

Useimmat naiset kyllä tekevät enemmän kuin miehet, monet joutuvat yksin pitämään lankoja käsissään niin kotona kuin töissä, koska miehet karttavat vastuuta. Mitä siis tarkoittaa maskuliininen suoriittaja? Ylikävelijää? Piittaamatonta, joka kyllä tekee ahkerasti, mutta omilla ehdoillaan ilman myötätuntoa tai sosiaalista pelisilmää?

Muusta en osaa sanoa kuin että itse näen sellaisten joutuvan helpommin vaaraan, jotka näyttävät heikoilta ja puolustuskyvyttömiltä tai manipuloitavilta. Tarkoitan, että on parempi näyttää "normaalilta", normaalin itsetuntoiselta, järkevältä, mikään kovis tai miehinen ei tarvitse olla.

Mua sanotaan naiselliseksi. En tiedä mistä se johtuu. Minulla on kyllä pitkät kihartuvat hiukset ja puhun pehmeällä äänellä, hymyilen paljon ja olen aika kiltti. En laiheliini enkä paksukainen. Tykkään olla hameessa.

Luulen että sellainen pehmeän ystävällinen ja vähän tyttömäinen suhtautuminen on jota haet takaa.

Itse en asiaa niin mieti ja nytkin istun pieruverkkareissa tukka rasvaisena sohvalla. Naisellisuus ei oo kokopäivätyötä 😂

Minä en pelkää olla herttainen ja herkkä nainen, voin leperrellä ja olla suloinen. Mutta jos ärähdän niin varmasti kaikki säikähtävät. Sanon asiat niin kuin ne ovat ja pidän kiinni siitä että tehtävät hoidetaan töissä oikein ja ajallaan. Sitten voin taas hymyillä kauniisti ja sanoa kiitos. Piiskaa ja porkkanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt oikein ymmärsin, koet että olet vetänyt jonkinlaista roolia, esittänyt vahvempaa kuin olet. Varhaiskeski-iässä nuo roolit alkavat rakoilla.

Jos sinulla on peikkoja menneisyydessä, harkitse terapiaa. Panosta hyviin ihmissuhteisiin, uskalla luottaa läheisiisi. Ota lemmikki, ei mitään palveluskoiraa, jonka kouluttaminen on projekti, vaan ihan joku halittava olento, jolle uskallat tuhlata tunteitasi.

Enempää naista sinusta ei näillä neuvoilla tule, mutta ehkä enemmän ihminen.

Juuri noin, roolia olen vetänyt.

Koira meillä on ja ylpeilen ihmisille miten kovaa kuria pidän sille ja häpeän jos joku kuulee kuinka lepertelen koiralleni... Näin minut on kasvatettu. :(

Tuommoiseen rooliin minutkin kasvatettiin.

Parikymppisenä kuitenkin lähdin opiskelemaan Irlantiin ja huomasin että naiseus ja naisellisuus voi olla myönteinen asia. Sen ansiosta aloin löytämään naisellisuutta itsessäni.

Vähän se meni ylikin, mutta löysin sitten lopulta semmoisen sopivan naisellisuuden :) ja elämäni muuttui mukavammaksi.

Tsempit ap. Toivottavasti saat elämäsi mukavaksi.