Kumppanin suvun ärsyttäviä tapoja?

Kumppanillani on sellainen ärsyttävä tapa, että ei halua jakaa omastaan mitään.

Kulissitouhut. Alkossa pitää käydä naapurikaupungissa jne. Valot laittaa kiinni 21:30 ja päälle ennen kuutta vaikka illalla valvottaisiin ja aamulla nukuttaisiin vielä. Saikulla fb täyteen kehuja siitä kuinka on siivonnut ja käynyt läpi kaapit.

Mitäpä siinä muuta, kuin sanot, että kiitos syön ruokani, marjani, mieluummin itse. 

Nimipäivien viettäminen. Tungetaan väkisin kylään ja odotetaan leipomuksia, vaikkei olla heitä edes kutsuttu. Jos ei syntymäpäiviä halua viettää niin pahimmillaan he järkkäävät juhlat heidän kotonaan esim. miehelleni....

Kälättäminen sekä jatkuva hyöriminen ja puuhastelu. Joka hetki pitää äyttää joko merkityksettömällä puheella tai tarkoituksettomalla toiminnalla. Eipä paljon tule vietettyä aikaa näiden ihmisten kanssa. Vievät kaiken energiani.

Jatkuva isojen juhlien järjestäminen. Niihin kutsutaan kaikki, kiukutellaan jos joku ei pääse, ohjelmaa on tuntikausiksi ja pois ei saa lähteä ennen kuin aamuyöstä. Mitenkään päin ei suostuta ymmärtämään, että mä olen useimmat viikonloput töissä, ja vapaille viikonlopuille olisi muutakin tekemistä tai vaikkapa vain tarvetta levätä. (Ja puhun nyt vain omasta puolestani, puolisoni voi osallistua juhliin aivan oman mielensä mukaan.)

Veljekset (kaikki yli 50 v) puhuttelevat toisiaan isoveluksi, pikkuveluksi, velupojaksi. Onneksi oma mieheni ei sentään tuota harrasta, minusta tuo vaan on naurettavaa, velu! Lisäksi ovat olevinaan hirveän läheisiä ja lässyttävät iäkkäille vanhemmilleen ja lässyttävät myös meidän lapsille, kun eivät ole huomanneet, että nämä ovat jo täysi-ikäisiä. Todellisuudessa koko sakki on pelkkää näyttelevää pellelaumaa, kovia ja kylmiä ihmisiä. Anoppini ei esim. ole koskaan pitänyt meidän lapsia sylissään ja nuorempana kaikki muu oli tärkeämpää kuin lapsenlapset. No, eihän siinä mitään, eihän mummoilla mitään velvollisuutta ole hoitaa lapsenlapsiaan, mutta kun nyt vanhana sitten kitisee, että nuoret eivät käy riittävän usein ja lisäksi muistelee kaikille, että "hänellä ei ole ollut mahdollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan, kun asuivat niin kaukana", eli 50 km:n päässä...

Joka toinen viikko tai aivan vähintään kerran kuussa pitää olla kokoontumassa miehen äidille syömään. Tuossa uusioperheessä kaikki kyttäävät toisiaan, puolisisarukset puolisoineen haukutaan selän takana. Kasvotusten ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta ilmeet ja piilovittuilun määrä kertoo kaiken. Muka-niin-hienoja-ja-kulturelleja-ollaan, hienot tittelit tietysti löytyy ja kaikilla on niin "mukavaa", mutta kun katsoo tarkemmin niin naurettava lapsellista teatteria ja showta nämä kokoontumiset ovat. Aikuiset ihmiset valtataistelussa, pätemässä, egojaan pönkittämässä,kilpailemassa toinen toistaan vastaan ...

Pöytätapojen puuttuminen. Notkutaan kyynärpäät pöydällä, keikutaan tuolilla, noustaan pöydästä kesken aterian ilman syytä tai pahoitteluja.

Tuo nimipäivien viettäminen. En edes muista mikä anopin kolmas etunimi on, mutta lahjaa hän kyllä odottaa meiltä.

Kaupassa käynti ilman suunnittelua. Ajetaan kauppaan hakemaan maitoja. Huomataan kotona, että myös aamiaismurot ovat loppu. Ajetaan hakemaan. Murojen kanssa olisi kiva syödä mustikoita. Jätetään murot lillumaan maitoon ja ajetaan hakemaan mustikoita. True story.

Minua niin ärsyttää mieheni suvun tapa ylistää omia sukulaisiaan. Aina kun olemme esimerkiksi hänen äitinsä tai sisarusten luona syömässä, pitää jok' ikinen kerta kommentoida miten heidän omat tekee kaiken paremmin.

Esimerkiksi viime kerralla kerroin saaneeni ylennyksen niin jo on äiti tai joku muu kommentoimassa, että heidänpä kumminsa kaiman kissanhoitajan pikkuserkku saikin kaksi ylennystä, ja vielä peräjälkeen! Joka ainoa kerta.. :D

Pinnallisuus. Puheenaiheet aina vain tulevissa matkoissa tai muissa joutavissa asioissa. Vaikeista tau vakavista asioista ei puhuta, niitä ei uskalleta sanoa ääneen.

Minua ärsyttää mieheni perheen tapa nousta pöydästä heti syötyä. Ei voida millään odottaa että kaikki ovat syöneet, heti täytyy juosta pöydästä.

Mieheni sisko avaa aina kaikki kaapit kun tulee kylään. Olen useasti kysynyt jos hän tarvitsee jotakin, mutta vastaus on aina "no en, haluan vain katso mitä teillä on".

Marttyyrius. Uhkakuvien maalailu täysin turhaan. Negatiivisuus. Omista asioista höpöttäminen; kun tapasimme kihlauksen jälkeen miehen sukua ekaa kertaa, oli iloinen tapahtumamme yhdellä lauseella kuitattu, ja aasinsillalla (??!!) siirryttiinkin jo omiin ja tuttavien terveysongelmiin. Eivät kykene nornaaliin jutusteluun ajankohtaisista (maailman)asioista, pitäisi jauhaa niistä vaivoista. Ras kas ta.

Vierailija kirjoitti:

Pinnallisuus. Puheenaiheet aina vain tulevissa matkoissa tai muissa joutavissa asioissa. Vaikeista tau vakavista asioista ei puhuta, niitä ei uskalleta sanoa ääneen.

meille on tulossa tuota samaa kumppanin suvulta. hirveä määrä sääntöjä ja tapoja, joita ei millään tavalla perustella eikä kyetäkään perustelemaan jos kysytään että miksi.

-alle 14-v. ei saa värjätä hiuksia.

-mitä, miksi ei?

-no ei tietenkään saa.

-?

-NO EI VAAN SAA!

-??

-TIEDÄTKÖ YHTÄKÄÄN JOKA OLISI SAANUT!

- Aina samat ruoat. Kasvikset on kauhistus eikä niitä voi käyttää missään.

- Ongelmista ei puhuta.

- Edellisestä johtuen joka jumalan kerta kun on juhlat missä on alkoa niin menee tappeluksi ja painiksi. Ne ongelmat otetaan puheeksi vasta kun kaksi promillea täyttyy.

- Mitään uutta ei voi kokeilla missään koskaan. Ei ulkomaanmatkoja (varaa olisi), ei teatteria,elokuvia,kirjoja.

- Miehet puhuu keskenään ja jos nainen yrittää osallistua keskusteluun niin hänen päälleen puhutaan.

Tuo toisen lautaselta maistelu aiheuttaa sen, että lopetan syömisen siihen ja kysyn, että haluatko ruokani. Jos toinen vastaa, että en, niin lopetan syömisen siihen. Oltiin exän kanssa aikoinaan todella kalliissa ravintolassa syömässä ja hänen piti ryhtyä sorkkimaan tilaamaani alkuruokaa. Lopetin syömisen siihen, en tilannut enempää ruokaa ja totesin miehelle, että syö ihmeessä, jos olet nälkäinen. Minä en tilaa annosta sinun syötäväksesi.

Jos joku suvun nuorista löytää rinnalleen kumppanin, kokoontuvat mieheni isä sisaruksineen kommentoimaan ja arvostelemaan tulokasta kovin sanoin ja yrittävät hanakasti muuttaa tulokasta heidän muottiinsa sopivaksi. Itselleni kävi niin että appiukko kippasi ryyppyputken päätteeksi täyslaidallisen haukkuja kaikesta mitä vain keksi vääränlaisista ystävistä alkaen (suurin osa ystävistä oli väärää sukupuolta...) ja väärään ammattiin ja luonteeseen asti. Noh erohan siitä tuli, ilmoitin että minä en ala koko elämääni laittamaan sen mukaan mitä appiukko ym suku tahtoo. Ja lopulta mieheltäkin rapisi luulot että ei se isä olekaan mikään täydellinen superisä. Anoppi paljasti että mieheni oli antanut puolestaan täysimittaisen huutosaarnan isälleen ja ilmoittanut että joko hänen valitsemansa nainen hyväksytään tai sitten pistetään välit poikki. Palasimme myöhemmin yhteen ja olemme nyt onnellisesti naimisissa, appiukko ei hiisku sanallakaan mitään ja hyvin harvoin käymme edes kylässä.

Raha.

Ovat todella rikkaita, mutta eivät käytä rahaa, eivät puhu rahasta. Elävät kuin olisi ihan normaalia, että perhepäivälliset tulee tekemään tilauskokki.

He puhuvat suvun kesken savoa ja venkoilevat minkä jaksavat. Se on ärsyttävää kuunneltavaalänsisuomalaiselle. Onneksi mies ei on kasvanut Länsi-Suomen puolella eikä normaalisti puhu savoa.

Suattaapa se olla niinnii.

Miehen suvulla on lähinnä mukavia tapoja: kaikki pysyttelee omissa oloissaan, eikä koskaan kyläillä tai soitella. Oi autuutta!

Omalla suvullani on ärsyttäviä tapoja liiankin kanssa. Aina puolet suvusta riidoissa keskenään ties mistä turhanpäiväisistä syistä ja yritetään vetää mukaan niitä, joita ei riita koske eikä edes kiinnosta. Tuppaudutaan kylään, järjestetään kaiken maailman kissanristiäisiä, levitellään p*skaa muista ja yritetään aiheuttaa eripuraa. On se suku silti rakas ja läheinen...