Lue keskustelun säännöt.
Heti toisena työpäivänä saikulle!!
19.09.2017 |
Tosielämän komiikkaa. Meille palkattiin selvästi epäpätevä ihminen töihin, hänellä on masennus (julistaa siitä ihan avoimilla facebooksivuillaan) ja jo toisena työpäivänä hän sitten hankki itselleen saikkua. Miten pitkäksi aikaa, en tiedä. Menenkö minä kertomaan jondolle minkälaisen lihavan käärmeen he ottivat firmaan vai menemmekö vähän ajan päästä kaikki?
Kommentit (9)
Tulipa mieleen vähän päinvastainen tapaus vuosien takaa. Nuori mies oli aloittanut kesätyöntekijänä, kun hän teloi jalkansa aika pahasti. Pari päivää oli poissa ja sitten ilmestyi töihin. Hänen vanhempansa olivat järjestäneet niin, että aamulla joku toi kaverin töihin ja iltapäivällä taas kotiin. Olivat saaneet noin 10 ihmisen ringin kasaan. Osa oli vielä lähellä työpaikkaamme töissä. Kaveri kertoi, että olisi tullut heti tapaturman jälkeisenä päivänä töihin, mutta jalkaa särki niin pahasti, ettei voinut tulla. Siinä oli tunnollinen tyyppi. Sai valmistuttuaan vakipaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuo kakkonen, jatkan vielä. Osa kuljetusrinkiläisistä oli tämän kaverin ystäviä ja osa taas vanhempien tuttuja ja osa sukulaisia
Mitä tämä epäpätevyys tähän liittyy?
Mene ennemmin kiittämään johtoa hyvästä ja onnistuneesta valinnasta.
No siis eihän masentunut välttämättä kykene täyteen työpanokseen ja on sitä niitäkin jotka piiloutuu laiskuuttaan masennuksen (aidon tai kuvitellun sellaisen) taakse mutta kyllä säkin kuule yheltä työyhteisön vitun valopilkulta kuulostat, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen vähän päinvastainen tapaus vuosien takaa. Nuori mies oli aloittanut kesätyöntekijänä, kun hän teloi jalkansa aika pahasti. Pari päivää oli poissa ja sitten ilmestyi töihin. Hänen vanhempansa olivat järjestäneet niin, että aamulla joku toi kaverin töihin ja iltapäivällä taas kotiin. Olivat saaneet noin 10 ihmisen ringin kasaan. Osa oli vielä lähellä työpaikkaamme töissä. Kaveri kertoi, että olisi tullut heti tapaturman jälkeisenä päivänä töihin, mutta jalkaa särki niin pahasti, ettei voinut tulla. Siinä oli tunnollinen tyyppi. Sai valmistuttuaan vakipaikan.
Jostain syystä vastaavia tarinoita ei koskaan kuule naisista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen vähän päinvastainen tapaus vuosien takaa. Nuori mies oli aloittanut kesätyöntekijänä, kun hän teloi jalkansa aika pahasti. Pari päivää oli poissa ja sitten ilmestyi töihin. Hänen vanhempansa olivat järjestäneet niin, että aamulla joku toi kaverin töihin ja iltapäivällä taas kotiin. Olivat saaneet noin 10 ihmisen ringin kasaan. Osa oli vielä lähellä työpaikkaamme töissä. Kaveri kertoi, että olisi tullut heti tapaturman jälkeisenä päivänä töihin, mutta jalkaa särki niin pahasti, ettei voinut tulla. Siinä oli tunnollinen tyyppi. Sai valmistuttuaan vakipaikan.
Jostain syystä vastaavia tarinoita ei koskaan kuule naisista...
Taisit misogyyninä kaivella tällaista vastausta nenästäsi: naisille tuo on niin jokapäiväistä ettei tuollaista koeta tarpeelliseksi nostella erikseen esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen vähän päinvastainen tapaus vuosien takaa. Nuori mies oli aloittanut kesätyöntekijänä, kun hän teloi jalkansa aika pahasti. Pari päivää oli poissa ja sitten ilmestyi töihin. Hänen vanhempansa olivat järjestäneet niin, että aamulla joku toi kaverin töihin ja iltapäivällä taas kotiin. Olivat saaneet noin 10 ihmisen ringin kasaan. Osa oli vielä lähellä työpaikkaamme töissä. Kaveri kertoi, että olisi tullut heti tapaturman jälkeisenä päivänä töihin, mutta jalkaa särki niin pahasti, ettei voinut tulla. Siinä oli tunnollinen tyyppi. Sai valmistuttuaan vakipaikan.
Jostain syystä vastaavia tarinoita ei koskaan kuule naisista...
Sain nuorena kesätyön siivoojana, kyseessä oli kolmen viikon kesälomatuuraus. Matkaa työpaikalle oli yli viisi kilometria mäkistä maastoa ja kuljin matkan pyörällä, kun julkisilla ei päässyt.
Viikonloppuna ennen töiden aloittamista sain kovan kurkkukivun, peitteitä nieluun ja kuumetta. Angiinahan se oli, menin sunnuntaina päivystykseen, sain lääkekuurin ja menin maanantaina töihin. Kuuri ei alkanut purra, kurkku meni vaan kipeämmäksi ja kuume ei lähtenyt. Töistä tullessa kuumetta oli pahimmillaan 39 astetta. Kurkku oli niin kipeä, että yksikin yö istuin sängyllä ja itkin, kun nieleminen sattui niin kovasti.
Seuraavana viikonloppuna menin taas päivystykseen, kun olo meni vaan huonommaksi. Nyt oli eri lääkäri (entinen oli ulkomaalainen hoono soomi) ja hän kysyi, olenko allerginen penisilliinille, koska määrätty kuuri oli jotain muuta. Sain uudet lääkkeet ja pikkuhiljaa ne alkoivat tepsiä. Kolmannen eli viimeisen viikon olo oli jo normaali.
Tämähän nyt teilataan keksityksi, kun kaikki omakohtaiset tarinat on aina keksittyjä. Näin on yksi palstamies minulle kertonut.
Isani firmassa oli kerran tuollainen toissa. Ei tarvinnu erottaa tai irtisanoa koeajalla, oli eras yo lahettanyt tekstiviestin: 'en tule toihin enaa, ei tarvitse soitella peraan'.