Jos alkoholismi on sairaus, eikö myös tupakka- ja huumeriippuvuus ole sairauksia?

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismissa on kyse itsekkyydestä ja siitä, että sairauden varjolla saa hyvän tekosyyn käyttää alkoholia, kun ei ole tahdonvoimaa lopettaa. On niin mukavaa nauttia alkoholin tuomasta hyvän olon tunteesta itselle. Eihän itsekäs juoppo välitä siitä, mitä vaikutusta hänen juomisellaan on muihin ihmisiin.

Olet yksinkertaisesti aivan käsittämättömän väärässä. Ja tämä ei ole mielipideasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismissa on kyse itsekkyydestä ja siitä, että sairauden varjolla saa hyvän tekosyyn käyttää alkoholia, kun ei ole tahdonvoimaa lopettaa. On niin mukavaa nauttia alkoholin tuomasta hyvän olon tunteesta itselle. Eihän itsekäs juoppo välitä siitä, mitä vaikutusta hänen juomisellaan on muihin ihmisiin.

Jossain vaiheessa sitä hyvänolon tunnetta ei enää tule, enkä edes ollut rapajuoppo vaan kännäsin kerran viikossa. Lopetin Antabuksella. Taustalla oli myös keskivaikea masennus, johon saan lääkehoitoa ja terapiaa.

Joo, kyllä se hyvänolon tunne katoaa ennen pitkää, kyse ei todellakaan ole hauskanpidosta eikä edes selkärangasta. Vaikeahan sitä on semmoiselle selittää, joka ei sitä ole itse kokenut tai tarpeeksi läheltä seurannut. Hauskaahan se on vapisevana ihmisrauniona, moraalinsa myyneenä, paskat housussa istua oman pakkomielteensä vankina.

Oman itsekkyytesi vuoksi olet juonut itsesi siihen pisteeseen. Sinulla ei ole ollut tahdonvoimaa tai halua lopettaa ajoissa, kun nousuhumalat olivat niin kivoja. Tottakai alkoholi addiktoi kun sitä vetää liikaa, mutta sairaus ei alkoholismi ole. Oma mukavuudenhalu siihen ajaa. Jos nauttii liikaa jotain ainetta, ei se tarkoita, että on sairastunut johonkin sairauteen. Läheltä olen seurannut ja voin todeta, että itsekkyydestä siinä on kyse, mutta totuuttahan ei taaskaan saa sanoa. Ettei tule paha mieli.

Ensinnäkin mää olin koukussa jo eka kerrasta kun 16-vuotiaana kaverin vinkkupullosta kännit vetäisin ( juu, osa alkoholisteista ei tarvitse edes vuosien altistusta, kerta voi riittää, joten tsekkaile vähän, loistaako ne sun pilttis silmät vähän liikaa viikonlopun jälkeen ) ja toisekseen, mää oon raitis jo - ihan niin pohjalle en kerennyt upota, mitä tuossa kuvailin, mutta edessähän se olisi ollut. Kolmanneksi, en mää jaksa aina vääntää tästä samasta asiasta tietämättömien ja asiaa tajuamattomien kanssa, pidä luulosi ja ylpeytesi siitä, että onneksi sulla on selkärankaa.

Kyllä mun käsittääkseni kaikki riippuvuudet ovat sairauksia. Toiset on alttiipia jäämään koukkuun esim. Alkoholiin, ja silloin siitä kehittyy myös sairaus, sillä hommaa ei voi niin vain lopettaa vaikka haluaisi. Kroppa vaatii lisää ainetta. Samahan se sitten on sen sokerin kanssa, mutta sokeri ei päihdytä tai aiheuta sairaalloista käyttäytymistä.. ainakaan yleensä. Haitat pitkällä tähtäimellä on tietysti huomattavat, jos ihan överiksi menee

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismissa on kyse itsekkyydestä ja siitä, että sairauden varjolla saa hyvän tekosyyn käyttää alkoholia, kun ei ole tahdonvoimaa lopettaa. On niin mukavaa nauttia alkoholin tuomasta hyvän olon tunteesta itselle. Eihän itsekäs juoppo välitä siitä, mitä vaikutusta hänen juomisellaan on muihin ihmisiin.

Miksi ei huumeidenkäyttäjä tai tupakoitsija käyttäisi, koska ei ole tahdonvoimaa lopettaa. Kyllä heilläkin riippuvuutta aiheuttavan aineen käyttöön liittyy hyvän olon tunne. Itsekkään huumeidenkäyttäjät tai tupakoitsijat eivät ajattele, että heidän käytöllään on vaikutusta muihin ihmisiin. Miksi nostat alkoholistin pelkästään syypääksi?

Oman itsekkyytesi vuoksi olet juonut itsesi siihen pisteeseen. Sinulla ei ole ollut tahdonvoimaa tai halua lopettaa ajoissa, kun nousuhumalat olivat niin kivoja. Tottakai alkoholi addiktoi kun sitä vetää liikaa, mutta sairaus ei alkoholismi ole. Oma mukavuudenhalu siihen ajaa. Jos nauttii liikaa jotain ainetta, ei se tarkoita, että on sairastunut johonkin sairauteen. Läheltä olen seurannut ja voin todeta, että itsekkyydestä siinä on kyse, mutta totuuttahan ei taaskaan saa sanoa. Ettei tule paha mieli.[/quote]

Sulla taitaa mennä liikaa tunteisiin tämä aihe, joten et voi myöntää sitä faktaa että kyseessä on sairaus. Sairaus joka muuttaa pahimmillaan persoonaa ja tekee hyvin itsekkääksi.

Vierailija kirjoitti:

Oman itsekkyytesi vuoksi olet juonut itsesi siihen pisteeseen. Sinulla ei ole ollut tahdonvoimaa tai halua lopettaa ajoissa, kun nousuhumalat olivat niin kivoja. Tottakai alkoholi addiktoi kun sitä vetää liikaa, mutta sairaus ei alkoholismi ole. Oma mukavuudenhalu siihen ajaa. Jos nauttii liikaa jotain ainetta, ei se tarkoita, että on sairastunut johonkin sairauteen. Läheltä olen seurannut ja voin todeta, että itsekkyydestä siinä on kyse, mutta totuuttahan ei taaskaan saa sanoa. Ettei tule paha mieli.

Sulla taitaa mennä liikaa tunteisiin tämä aihe, joten et voi myöntää sitä faktaa että kyseessä on sairaus. Sairaus joka muuttaa pahimmillaan persoonaa ja tekee hyvin itsekkääksi.

Niinpä, alkoholismi aiheuttaa itsekästä käytöstä, mutta itsekkyys ei ole syynä alkoholismiin.

Addiktiot ovat sairauksia siinä vaiheessa kun ne alkavat vakavasti haitata elämää. Monet addiktiot myös saavat aikaan muita sairauksia vaikka niitä ei itse sairauksiksi luokiteltaisikaan.

Itse poltin aikanaan 20 vuotta tupakkaa. Lopetin, kun kyllästyin ja aloin kokea yhteiskunnan asettamat rajoitukset liian haittaaviksi. Tupakkaan oli jonkinlainen addiktio mutta ei kovin paha. Pääsin tupakasta eroon suhteellisen helposti, vaikka vielä vuosia näinkin esim. unta tupakoinnista. Nykyään tupakansavukin tuntuu yksiselitteisesti vastenmieliseltä enkä voisi esim. kuvitella suutelevani tupakoitsijaa.

Alkoholin kanssa oli jo asteen vaikeampaa. Edelleenkin minusta kännissä on kivaa ja alkoholi aiheuttaa hyvänolon tunnetta. Juomisesta alkoi kuitenkin ajan myötä koitua kerta kerralta enemmän haittaa ja esim. toipuminen kovasta kännistä venähti parin päivän mittaiseksi. Samoihin aikoihin lähipiirissäni puhkesi kaksi alkoholismitapausta, joista toinen on jo johtanut kuolemaan. Havaitsin ettei se kännin kiva ole aiheuttamansa haitan arvoista sen paremmin minulle kun ympäristöllenikään. Ajattelen kyllä että joku päivä vedän vielä kunnon lärvit, mutta jos en vedä niin ei sitten. Etsin iloni muista, vähemmän tuhoa aiheuttavista tilanteista ja aineista. Onnekseni minulla on samoja tuntemuksia ja kokemuksiakin omaava puoliso. Hänen kanssaan on helppo pysyä myös selvin päin.