Lue keskustelun säännöt.
Yläasteella koulukiusatut!!! Yksi kysymys
18.09.2017 |
Nyt kun olet vanhempi ja viisaampi ja katson elämääsi taaksepäin - minkä neuvon antaisit yläasteikäiselle itsellesi? Minkä ohjeen hän olisi tarvinnut?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa väkivaltaan väkivallalla, älä ole kiltti.
Itse neuvoisin, että kun kiusaaja on yksin luokassa kävisin vetämässä turpiin OIKEIN kunnolla. Tai jos istuu pulpetissa niin tempaisisin pään pulpettiin.
Mutta kukaan ei saa nähdä.
Mutta pitää tarkistaa, että vakuutukset kunnossa. Jos tarvii korvata jotain.
Johan loppuu nillitys.
Puolusta itseäsi. Harjoittele jotain taistelulajia ja lyö kiisaajalta hampaat kurkkuun. Ole reipas ja ylpeä itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapa tai vammauta se kiusaaja. Vaikka siitä joutuu vastuuseen niin ei millään tuomioilla ole mitään väliä koska elämää ei kuitenkaan ole ahdistuksen ja masennuksen takia.
Ap kiittää kommenteista.
Ysiluokkalainen poikani paljasti eilen, että häntä on koko yläasteen kiusaattu. Tiedän, että varmaan turpiinveto miesten maailmassa olisi paras, mutta tämä poika on nörttityyppiä, introvertti, kiltti. Ei hänestä ole vetämään ketään turpaan.
Luokkaa tai koulua ei halua vaihtaa. Sanoo vain, ettei hän kuuntele ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin antanut ohjeen että lyö sitä kiusaajaa, kiusaaminen olisi loppunut lyhyeen.
Ap. Meillä kans poika kiltti. Joten turpiinveto ei onnistu.
Mutta suosittelen niille, jotka vähänkin omaa taistelutahtoa. Puolusta itseäsi. Töni takaisin jne.
T. Kolmen pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä usko ettei kukaan koskaan voisi olla kanssasi. Malta odottaa reilu 10 vuotta niin sinulla on rakastava uskollinen aviomies. Saat monta lasta. Ja ennen perhettä opiskelet arvostetun ammatin.
Ovatko kiusatut ihmiset väkivaltafantasioista nauttivia psykopaatteja, vai kuvittelevatko väkivaltafantasioista nauttivat psykopaatit itsensä kiusatuiksi oikeuttaakseen sairaat usein vieläpä keskenkasvuisiin kohteisiin kohdistuvat haaveensa turpaanlyömisistä, vammauttamisista tai jopa tappamisista? Kiusattiinko teitä siksi koska ajatusmaailmanne oli jo tuolloin noin vinksahtanut? Näettekö edes itse, miten kajahtaneita olette, vai pidättekö itseänne ja ajatuksianne oikeasti normaaleina?
Terveisin myös yläasteella kiusattu, mutta siltikin ihan tunne-elämältään normaali ihminen. Ei, en erityisemmin symppaa yläasteaikaisia kiusaajiani, mulkkujahan ne olivat. En silti myöskään haaveile väkivaltaisesta kostosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Meillä kans poika kiltti. Joten turpiinveto ei onnistu.
Mutta suosittelen niille, jotka vähänkin omaa taistelutahtoa. Puolusta itseäsi. Töni takaisin jne.
T. Kolmen pojan äiti
Lisäys. Meillä rehtori puolusti kiusaajaa ja sanoi, että "jotkut kehittyvät sosiaslisilta taidoiltaan hitaammin (kiusaaja)" - hirveästi puolusti kiusaajaa.
Olen sanonut pojalleni (kun vitutti), että rehtori on sanonut, että "kiusaaja kehittyy hitaammin".
Tottahan tuo on kun reksi niin sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kiusatut ihmiset väkivaltafantasioista nauttivia psykopaatteja, vai kuvittelevatko väkivaltafantasioista nauttivat psykopaatit itsensä kiusatuiksi oikeuttaakseen sairaat usein vieläpä keskenkasvuisiin kohteisiin kohdistuvat haaveensa turpaanlyömisistä, vammauttamisista tai jopa tappamisista? Kiusattiinko teitä siksi koska ajatusmaailmanne oli jo tuolloin noin vinksahtanut? Näettekö edes itse, miten kajahtaneita olette, vai pidättekö itseänne ja ajatuksianne oikeasti normaaleina?
Terveisin myös yläasteella kiusattu, mutta siltikin ihan tunne-elämältään normaali ihminen. Ei, en erityisemmin symppaa yläasteaikaisia kiusaajiani, mulkkujahan ne olivat. En silti myöskään haaveile väkivaltaisesta kostosta.
Kuka puhui kostosta? Ei kukaan.
Mutta nyt kun ollaan vuosi kausia yritetty saada yksi kiusaajatyyppinen ihminen jotenkin ruotuun niin voin sanoa, että on ollut todella raskasta. Koulu ei tee mitään (palaveri, palaveri, palaveri...). Syyllistetään vanhemmat yms yms
Kiusaajan vanhemmat käyttäytyvät kuin teinit.
En ikinä lähtisi enää tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kiusaaja hakkasi muita. Raivostui ja kastoi maahan ja alkoi hakata.
Opettaja sanoi, että takaisin ei saa lyödä vaan pitää kutsua apua. Esim välituntivastaava.
Eli itseään ei saanut puolustaa.
Rehtori vielä mainitsi, että hakkaaja on pienikokoinen joten sieltä olisi pitänyt "hakatun isomman pojan" päästä pois...
Myöskään hakkaamisesta ei ilmoitettu hakatun kotiin. Hakkaaja ei saanut jälki-istuntoa yms kun sitä ei voi antaa jälkikäteen.
Näin toimii Kiva-koulu Tampereella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Meillä kans poika kiltti. Joten turpiinveto ei onnistu.
Mutta suosittelen niille, jotka vähänkin omaa taistelutahtoa. Puolusta itseäsi. Töni takaisin jne.
T. Kolmen pojan äiti
Lisäys. Meillä rehtori puolusti kiusaajaa ja sanoi, että "jotkut kehittyvät sosiaslisilta taidoiltaan hitaammin (kiusaaja)" - hirveästi puolusti kiusaajaa.
Olen sanonut pojalleni (kun vitutti), että rehtori on sanonut, että "kiusaaja kehittyy hitaammin".
Tottahan tuo on kun reksi niin sanoi.
Onhan se reksi oikeassa. Minun autistinen poikani on ollut sekä kiusaajan että kiusatun rooleissa, tosin eri aikoina, ja juurikin siksi, että sosiaaliset taidot ovat niin puutteelliset. Ei siinä hirveästi kasvatuskeinotkaan auta, jos tyyppi vaan ei tajua niin se ei tajua, vaikka kuinka saarnaa ja jankkaa.
Mä näin jälkikäteen voin todeta, että en olisi voinut sanoa itselleni mitään, mitä en olisi jo silloin tiennyt, tai neuvoa mitään toimimistapaa, joka olisi ollut sen parempi. Minä tiesin jo silloin, ettei se vika minussa ollut, vaan ne kiusaajat olivat itseäni tyhmempiä ja vaan luonteeltaaan ilkeitä ihmisiä. Minä en koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti, mutta enpä olisi voinutkaan, koska se nyt vaan ei multa suju, en pysty fyysiseen väkivaltaan, enkä oikein henkiseenkään - ja parempi niin. Sanallisesti puolustautuminenkin oli jokseenki nturhaa, koska idiootit eivät tajunneet, mitä heille sanoi. Niinpä suurimman osan ajasta vain annoin olla - välittömiin väkivallantekoihin reagoin sekä itse että hakemalla suojaa rehtorilta. Minä toimin, näin jälkikäteen ajateltuna aivan oikein ja juuri tämä toimintatapa todennäköisesti piti minut järjissäni niin että nyt nelikymppisenä elämäni ei todellakaan ole ohi, vaan olen hyvin menestyvä ihminen sekä ammatillisesti että privaelämässä.
Eri asia on se, että ei se silloin tuntunut oikealta. Koin olevani avuton, suojaton ja huono. Tärkeintä, mitä minulle silloin voi joku sanoa - ja onneksi sanoi - oli se, että HE rakastavat minua sellaisenani ja hyväksyvät minut täysin. Että kelpaan niille, joilla eniten on väliä. Että on ok olla minä ja he pitävät juuri siitä. Onneksi sain tämän perheeltäni, se oli toinen ja ehkä vielä tärkeämpi pelastava tekijä. Olisi ollut hirveää, jos hekin olisivat alkaneet selittää, että minun pitäisi olla toisenlainen ja toimia jotenkin toisin.
Neuvoisin teini-ikäistä itseäni olemaan huoleti tulevaisuudesta, mutta pistämään stopin niille elinikäisille traumoille ennenkuin ne ehtivät kunnolla edes kehittyä. Ignooraaminen osoittaa kypsyyttä, mutta ei ratkaise mitään. Koulu ei tee asian eteen mitään, joten sinun täytyy itse toimia. Sano kiusaajillesi että sinun ylitsesihän ei kävellä. Älä pelkää lyödä jos on tarpeen, koska kouluissa ei päde Suomen lait ja selviät luultavasti ilman sen suurempia sanktioita.
Meilllä ei ainakaan väkivalta auttanut: Poikapuolista kaveriani kiusattiin myös, ja kun hän veti yhtä kiusaajaa turpiin, niin hän ruvettiin kutsumaan hulluksi ym. kun ilmeisesti häntä ei kiusattu fyysisesti, vain henkisesti (minun tietojeni mukaan). Kyllä kiusaajista huomasi, että se hulluksi haukkuminen oli vain itsepuolustusta ja pelkoa, että kiusattu voi oikeasti lyödä, mutta koskaan eivät anteeksi pyytäneet. Minulta kerran eräät pyysivät anteeksi, kun lopulta oli mennyt hermot siihen kiusaamiseen ja yhdelle opettajalle latelin nimiä, mutta huomasin, että he pyysivät anteeksi kiinnijäämistään, ei kiusaamista. Muut kiusaajat eivät välittäneet tai opettaja ei pitänyt heille puhuttelua,
T: 1. vastaaja
Väkivalta ei ole ratkaisu vaan ongelma. (voi viedä jopa vankilaan).
Ole rohkea, puhu vanhemmille ja opettajille.
Vaadi itsellesi oikeutta, koulun vaihto voi olla järkevämpää kun jäädä sotimaan kumpi lähtee kiusaaja vai kiusattu.
"Älä näytä, että sinuun sattuu. Sano kiusaajille takaisin. Huomaa jo aiemmin, että kiusaajat ovat sairaita, et sinä."
Minua, pienikokoista tyttöä, isommat pojat tönivät ja potkivat, yrittivät muutamaan otteeseen työntää liikkuvan bussin alle, joten onhan se aika sairasta. Vasta ysiluokalla tajusin, että eihän minussa ole se vika, eikä minun kuulu vihata itseäni, vaan niitä kiusaajia. Tytöt kiusasivat myös, mutta henkisesti. Olin niin kiltti, etten keksinyt kiusaajistani mitään pilkkanimiä tai vastaavaa. Luulin, ettei minunkaan nimestäni saisi mitään väännettyä, mutta kyllä vaan ysiluokalla senkin keksivät.