Mikset ole opiskellut puolisosi kieltä?

On kyllä ihanaa kun on puoliso, joka haluaa oppimaan kieltä. Kyllä se on osaltaan avain kulttuuriin.

Ex-poikaystävistäni yksi opetteli puhumaan meidän kieltämme, ja puhuttua sanaa tärkeämpää oli se kulttuurintuntemus, joka avautui. Mies ymmärsi vitsit, katsoi muutaman suosikkielokuvani, tutustui kavereihini paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen kysymys. Miesystäväni äidinkieli on arabia. Olen menossa kielikurssille. En ole vielä ehtinyt. Osaan neljää kieltä, joten uskon oppivani, vaikka konsonantteja onkin paljon.

Yle -> oppiminen -> kielet -> arabia

Tuolta alkeiden opiskelu tulille.

Ei ole tarvinnut, kun olen osannut sitä kauemmin kuin voin muistaa.

Itse ainakin haluan ehdottomasti opetella miesystäväni äidinkielen hän on Marokosta  ja puhuu siis arabiaa. Tapasimme noin 3 viikkoa sitten eli en osaa vielä muutakuin muutaman sanan. Olemme menossa parin viikon päästä Marokkoon tapaamaan hänen sukuaan ja he eivät osaa englantia yhtään. Mutta enköhän pärjää silti. 

Olen opetellut mieheni äidinkielen sellaiselle arkitasolle, että esim. sukulaisvierailut hoituvat ongelmitta. Miehen äidinkielen puhuminen on mielestäni väsyttävää ja koska elämme hänen kotimaassaan ja koko ympäristö puhuu tätä kieltä, saan runsaasti harjoitusta ja altistusta. Englanti on kuitenkin vahvempi kieli (ainakin toistaiseksi), joten sillä mennään, vaikkei se ole kummankaan äidinkieli. Kotonaan sitä haluaa rentoutua ja ilmaista itseään vapaasti, ei olla ikuisella kielten oppitunnilla.

Mieheni äidinkieli on hyvin harvinainen eikä hän itsekään osaa kirjoittaa sitä kunnolla. Kielellä on julkaistu vain muutamia kirjoja. Nyt huomasin ilokseni, että Wikipediaan on ilmestynyt kielellä muutamia sivuja. Mies luki ne innokkaasti ja oli todella iloinen saadessaan lukea omalla äidinkielellään.

Minulta kielen opettelu tulee vaatimaan erittäin paljon aikaa ja vaivaa. Mies ei osaa kunnolla opettaa kieltään eikä sen oppikirjoja ole kuin pienimuotoisina, 1800-1900-lukujen lähetystyöntekijöiden tekeminä vihkosina.

Aiemmin kun oli enemmän aikaa, niin opiskelin itsekseni mieheni äidinkieltä. Sen opiskelu on kuitenkin melko haasteellista, koska ei ole olemassa sanakirjaa, joka olisi käännetty suomenkielestä hänen kielelleen, eikä ole oppikirjojakaan hänen kielensä opiskelemiseksi kuin vain englannin kielellä eli ei ole sellaista oppikirjaa, jossa olisi suomeksi selitetty sitä kielioppia tai sanastoa. Suomessa ei myöskään järjestetä lainkaan kursseja hänen äidinkielestään. Nyt kun eletään näitä ruuhkavuosia pienten lasten ja töiden kanssa, niin todellakin on jäänyt ihan paitsioon tuon kielen opiskelu. Mieheni osaa hyvin suomea ja pärjäämme sillä arjessa hyvin, mutta olisihan se hienoa, jos osaisin vielä vähän paremmin hänen kieltään. Nykyisin ymmärrän perussanastoa ja osaan alkeellisesti myös puhua. Parisuhdetta on takana jo reilu 10 vuotta. Ehkä sitten tulevaisuudessa, kun arki helpottaa.

Opin aika itsestään kun alkoi puhua lapsille omaa kieltään.

Vastaan mitä mieheni sanoi aiheeseen (omalla kielellään): "Olen yrittänyt, mutta suomen kieli oli todella vaikeaa ja se on lannistanut minua. Suomessa pärjää joka paikassa englannilla, joten ihan laiskuuttakin se on. Toki ymmärrän vähän ja osaan sanoa jotakin, kuten tervehdykset, lisäksi 'perkele', 'jumalauta', 'rakastan sinua' ja 'nyt saunaan ja sitten järveen!'"

En ole opiskellut arabiaa, mutta ymmärrän puhekieltä melko hyvin. Siis ainakin sillä tavalla, että kun mies puhuu esim. äitinsä kanssa puhelimessa, ymmärrän milloin puhutaan mistäkin aiheesta. Sanat ja sanonnat jäävät päähän yllättävän hyvin. Osaan puhua jonkin verran arabiaa, mutta haaveissa on oppia aakkoset ja opiskella kieltä ihan kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa. Ruotsi ja englanti ovat pakollisia ja niistäkin olen saanut tarpeekseni...

Pakkoruotsi pilaa suomalaisten kielitaidon koska pakko ei motivoi opiskelemaan.