Kuvailkaa sitä suunnatonta nautintoa jonka saatte säästämisestä

Aivan. Kärvistellä pienituloisena ja säästää vähäisetkin roposet "järkevään".

Joo ei kiitos, laitan kaiken ylimääräisen luksukseen, enkä todellakaan pahanpäivän varalle..

No ehkä se nyt ei suunnaton nautinto ole. Mutta nautinto silti, tunne turvallisuudesta ja omasta fiksuudesta. Eikä säästäminen sulje pois seksiä, komeita miehiä tai edes matkoja. Säästämällähän on varaa matkustaa.

Antaa se eräänlaista itsevarmuutta, tietää pärjäävänsä jos haistattelee v-mäiselle pomolle.

Olen kyllä elänyt ja käyttänyt rahaa asioihin joista saan jotain irti ja silti kuukausittain tilille vaan kertyy.

En koe järkeväksi/tarpeelliseksi/tavoiteltavaksi laittaa rahaa isompaan taloon tai autoon, merkkivaatteisiin tai jatkuvaan reissaamiseen.

Mulla ei vaan ole mitään sellaista elämässä toiveena, jonka saisi rahaa käyttämällä. Ellei sitten jäädä työelämästä ennen eläkeikää....toisaalta tykkään työstäni.

No semmoinen arjen iloinen yllätys vaikka. Sinun tekee mieli suklaata ja kotona huomaat että sitä olikin kaapissa, tai olet laskenut paljonko saat lisiä mutta saitkin 150e enemmän kun olit unohtanut yhden sunnuntain. Sellainen "kas! Säästinpä rahaa, kiva :)"

Vierailija kirjoitti:

Parempaa kuin paras seksi? Ihanampaa kui paras ruoka tai juoma? Jännittävämpää kuin matkailu tai seurustelu huippukomean miehen kanssa?

Saan siitä sellaista tyydytystä, että pystyn rahoittamaan elämääni. Pystyn tekemään kaikkea mitä haluan, mutta hieman pienemmällä budjetilla. Pidän myös kateelliset kaverit aisoissa, kun kerron olevani säästäväinen. Eivät keksi juttuja kuinka elän vanhempieni kustannuksella, kuten joku oli joskus keksinyt.

Joku vinoili täällä juuri siitä, kun kaveri ei ole käynyt kampaajalla 10 vuoteen. En minäkään enää sen jälkeen kun 5 perättäinen kampaajakäynti johti pettymykseen. Miksi maksaa jollekin kampaajalle tukkansa pilaamisesta, kun sen voi tehdä ihan itse, eikä tarvitse olla vittuuntunut muille kuin itselleen?

Elin kädestä suuhun, kunnes elämässä tuli vastaan todellisuus. Tajusin, että haluan olla mahdollisimman riippumaton olosuhteista.

Että voin tehdä muutoksia elämässäni, ilman että rahan puute olisi ensimmäinen este.

Säästäminen on ollut helppoa, kun siihen on iso motivaatio, ei ole tuntunut uhraukselta. Ja olen kyllä elänyt pitkään sitäkin vaihetta, jolloin jokainen hilu katosi sen siliän tien, tiedän kuinka 'ihanaa' se aika oli.

En elä askeettisesti, ja silti nyt on kohtuullisen kuluttamisen lisäksi mahdollisuus siihen, mikä oikeasti juuri minua kiinnostaa.

Millä tapaa se säästäminen sulkee aloituksessa mainittuja asioita elämästä? Elän ihan täysipainoista elämää, mutta on todella kivaa, kun ei tarvitse kaiken kohdalla miettiä, onko minulla siihen varaa. Osingoilla reissaa 4-5 kertaa vuodessa halutessaan ja se on kaikki "ekstratuloa". Voin lähteä hetken mielijohteesta ravintolaan kavereiden kanssa eikä tarvitse miettiä laskua. Säästäminen on tuonut taloudellista turvaa ja kyllä se vaan jokapäiväistä oloa helpottaa kummasti.

Säästämisessä on ehkä hienointa se, kun pitkän harkinnan jälkeen ostaa jotain, johon on oikeasti varaa. Ja joka tuottaa itselle iloa. Me oltiin jo yli vuosikymmen mietitty venettä ja sitten kerran mentiin venenäyttelyyn ihan huvikseen ja ostettiinkin vene noin viiden minuutin harkinnan perusteella. Mieskin kysyi, että oonko nyt ihan tosissani, ei meinannut uskoa että nyt se tapahtuu. Ihan parasta! Money well spent.

Rahanmenoahan siitä on seurannut, mutta nykyisellä tulotasolla meillä on siihen hyvin varaa. Jos olisimme ostaneet veneen silloin kun siitä aloimme haaveilla, emme olisi pystyneet nauttimaan siitä samalla tavalla koska veneestä tulevat kulut olisivat vetäneet talouden liian tiukalle.

Laitan rahan töihin koska minulle tuottaa suunnatonta nautintoa ajatus että saan joka kuukausi tuottoa jonka eteen minun ei tarvitse raataa 40h/viikko ja se, että voin tulevaisuudessa nauttia siitä  tuotosta jossain lämpimämmässä paikassa kuin Suomi.Riittääkö?

Ne jotka ajattelevat omaa napaansa pitemmälle, säästävät ja sijoittavat eri firmojen osakkeisiin yms. Sitten on ne tyhmät  hetikaikkimulle-ihmiset joiden avulla ne sijoittavat ihmiset tekevät sitä tuottoa ja rahaa itselleen.

Nautin suunnattomasti kun joku blogimamma ostaa Vuittonia, koska olen yksi sen firman omistajista.Omasta mielestäni ne laukut ovat suunnattoman rumia, mutta kyllä mulle raha kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Elin kädestä suuhun, kunnes elämässä tuli vastaan todellisuus. Tajusin, että haluan olla mahdollisimman riippumaton olosuhteista.

Että voin tehdä muutoksia elämässäni, ilman että rahan puute olisi ensimmäinen este.

Säästäminen on ollut helppoa, kun siihen on iso motivaatio, ei ole tuntunut uhraukselta. Ja olen kyllä elänyt pitkään sitäkin vaihetta, jolloin jokainen hilu katosi sen siliän tien, tiedän kuinka 'ihanaa' se aika oli.

En elä askeettisesti, ja silti nyt on kohtuullisen kuluttamisen lisäksi mahdollisuus siihen, mikä oikeasti juuri minua kiinnostaa.

90-luvun lama opetti minut säästämään.

Ajattelin että ei ikinä enää pankkien armoille.

Joo, on järkevää säästää niin, että voi tehdä haluamiaan asioita. Säästäminen ei ole kumminkaan mikään itsetarkoitus. Emme saa rahaa mukaan kuollessamme, joten kyllä sitä kannattaa osata käyttääkin aina, kun tarvitsee!

Äärimmäinen säästäminen sitäpaitsi köyhdyttää. Sijoituksiakaan ei uskalla/raaski tehdä, jos ei uskalla ottaa riskejä ja irtautua euroistaan!

Minä säästän sijoittamalla palveluihin ja hyödykkeisiin joita itsekin käytän, Näin palveluni ovat minulle "ilmaisia"

Tällä hetkellä ilmaisia ovat vasta telepalvelut ja pankkipalvelut, Lainan korkoa joudun vielä maksamaan noin 30 euroa kuussa. Sähkö ja vakuutuspalvelut ovat myös sellaisia joissa kassavirta ei vielä ole kääntynyt minulle päin.

Mullekaan säästäminen ei ole itseistarkoitus vaan se mahdollistaa sen, että voi tehdä haluamiaan juttuja myöhemmin. Käyn Lidlissä jotta säästän ruokaostoksista 20 euroa viikossa, tämä tekee jo 80 euroa kuussa ja vuodessa tonnin. Sillä rahalla pääsen matkalle. En saa mitään iloa merkkilaukusta joten sitä varten en säästä.