Onko se surullista jos ei ole juhlinut 18-vuotissyntymäpäiviään mitenkään?

Ei jos se on oma valinta.

Ei.

Ite makasin taju kankaalla silikoni leikkauksessa. Enkä saannut lahjoja minäkään ite jouduin tissini maksamaan.

En minäkään juhlinut, olen tällainen masentunut kothiiri jolla on vain etäisiä koulukavereita. Ostin pakastepizzan ja järsin sitä sitten yksinäni ja selailin varmaan jotain vauvapalstaa :D Opiskelen myös toisella paikkakunnalla niin eipä tullut vanhemmiltakaan onnitteluja. Sisko lähetti wappiviestin seuraavana päivänä, loput sisarukset ei muistanut koko synttäreitä.

N19

Varmaan "oikea" vastaus on ei, mutta kyllähän usein nuori haluaa että 18-vuotissynttäreinä on jotain spesiaalia ja oikeastaan vielä siinä nuoressa iässä muinakin synttäreinä. Oli se sitten lahjoja, kavereiden kanssa hengailua, sukulointi tai edes jotain erityistä mistä saa hyvä fiiliksen. 

Siinä ei ole mitään surullista.

Kuten ei siinäkään jos ei ole koskaan kontannut omassa oksennuksessaan.

Ihmisiä on erilaisia. Kaikkien ei ole pakko tehdä samoja asioita, eikä kaikista ole kivaa tehdä samoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Siinä ei ole mitään surullista.

Kuten ei siinäkään jos ei ole koskaan kontannut omassa oksennuksessaan.

Ihmisiä on erilaisia. Kaikkien ei ole pakko tehdä samoja asioita, eikä kaikista ole kivaa tehdä samoja asioita.

Unohdin tosiaan että on muotia viettää 18v synttäreitään ryyppäämällä kun siitä tulee laillista. Ei tullut edes mieleen kun ei ole käynyt omalle kohdalle. Mutta kyllä sitä on monia muitakin tapoja juhlia ja niitä minä lähinnä mietin. Pää-asia että itse tykkää :) onhan se tärkeä etappi elämässä    -5

Paljon Onnea 18-vuotiaalle AP:lle! 

Kotona sauna ja pullo keskiolutta. Siinä se oli se juhla.

Ei sinällään, mutta usein se kertoo siitä, että ei ole läheisiä kavereita tai sukulaisia, mikä taas on surullista, kun ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin.

Ei ole, jos se on synttärisankarin oma valinta. Itselläni oli(ja on) paljonkin kavereita, mutta koskaan en halunnut synttäreitäni juhlia. Vanhemmat järkkäsivät sukulais-synttärit 10-vuotiaaksi saakka, mutta kaverisynttäreitä en halunnut koskaan. 

Mulla on ollut outo "tapa" niin kauan kun muistan. Aina synttäripäivänä olin ihan sairaan surullinen, ja jossain välissä päivää porasinkin. Niin ettei kukaan vaan nähnyt. Se on vielä tähänkin päivään asti ollut, enkä ymmärrä syytä. Vaikka päivä olis ollu tosi kiva päivä, ja olis ollu kivat juhlat, niin porasin ja olin surullinen. En todellakaan sen takia, että olisin halunnut jotain parempaa tai olisin ollu pilalle hemmoteltu kakara, vaan musta tuntu siltä että haluan olla yksin. Heti aamusta asti. Seuraavana päivänä kaikki oli taas normaalisti o.O Jos synttäreitä juhlittiin vasta parin päivän päästä, oli kaikki ok. Mutta oikeena syntymäpäivänä on ollu se paska olo aina.

Eniveis.

18v synttäreillä oli tarkoitus mennä "parhaan" ystävän kanssa paikalliseen juomaan yhdet synttäripäivänä. Istuin yksin hiljaisessa ravintolassa odottamassa ystävääni, laitoin viestiä kysellen koska tulee. Hän vastasi että ihan kohta... odotin vielä puolituntia, kunnes sain viestin kyseiseltä tyypiltä, että hän lähti heittään kylärinkiä yhden jätkän kanssa. Soitin serkulleni ja pyysin pitämään seuraa, hän tuli nopeasti ja piristi päivääni. Juotiin yhdet, höpöteltiin, mentiin kotiin.

Tämä oharit tehnyt paras ystäväni laittoi illalla viestiä, kuinka kivaa hänellä oli sen jätkän kanssa heittää kylää (oli ihastunut). Lopuksi vielä lisäsi, että sori ku ei PÄÄSSYT, mennäänkö huomenna niin hän tarjoo.

Sanoin että mene heittään kylärinkiä.

Yritin 20v synttäreilleni järjestää jotain kivaa, ja alunperin olikin tulossa 3-5 kaveria mun kämpälle syömään ja alottelemaan, jonka jälkeen oli tarkotus lähteä baariin. Synttäriaamuna oli jääkaappi täynnä ruokatarvikkeita, kun oli tarkotus tehdä ruokaa kaikille. Laitoin porukoille viestiä koska voi suurinpiirtein tulla, mutta vastauksia tuli "oon kuumeessa" (ok ymmärrän, otat nyt vaan lepoa, parane pian!), "Unohdin että huomenna on siskontytön synttärit, ei voi juoda tänään niin jätän nyt väliin.." (..noooh, olisit voinu edes poiketa), yksi ei sittenkään olisi jaksanut lähteä kun oli vielä edellisillasta niin kova krapula, yks ei vastannut mitään.

Olisin juhlinut kyllä, mutta kaikkien peruttua mä vaan porasin loppupäivän enkä vastannut kellekkään.

Ehkä otti vielä kovemmin mielen päälle, kun oikeesti yritin ja järjestin.

Minullakin on aina syntymäpäivinäni surullinen olo. Sen takia en ole halunnut juhliakaan, muun muassa sitä 18-vuotispäivää, kun minkään erityisemmän tekeminen on tuntunut kuin joltain naamarilta siihen surumielisyyden päälle ja sen takia entistä ankeammalta. Menisi kuitenkin vaan siihen, että joisin liikaa jahdatessa sitä parempaa ja kevyempää mieltä, turhaan.