Vauva tulee, itkettää
Meidän perheeseen on syntymässä esikoinen alkutalven aikana. Lapsi on toivottu, ja jää todennäköisesti ainokaiseksi. Yritän parhaani mukaan valmistautua äitiyteen, mutta usein vauvaamme ajatellessani tulen surumieliseksi, mieleen tulee lapsen viattomuus ja kaikenlaiset asiat, jotka voivat elämän varrella mennä pieleen. Onkohan muilla vanhemmilla ollut tällaista? Onko se jatkunut pitkäänkin, tai oletteko päässeet siitä yli?
Haluaisin kasvattaa pienestä optimistisen ja rohkean, mutta epäilen ettei tämä negatiivinen tunteiluni auta asiaa.
Kommentit (6)
Mielestäni kuulostaa normaalilta. Itse itkeskelin vauvan synnyttyä sitä miten väärin on, että kaikki ei ole niin onnellisia kuin minä.
Hormonit kun tasoittui niin tunteetkin rauhoittui.
Jos kuitenkin vellot noissa ajatuksissa koko ajan, etkä osaa lainkaan iloita ja rentoutua, niin ota yhteyttä neuvolaan.
Kyllä nekin sitten aikanaan kuolee,turha surra.
Normaalilta tuo kuulostaa. Ensimmäisen lapsen syntymä on suurin muutos, mihin ihmiset elämässään joutuvat. Kyllä se tuosta helpottaa, mutta jos jatkuu, niin puhu asiasta neuvolassa.
Minäkin itkeä tihuuttelin esikoisen kanssa varmaan lähes 5 kk, että mitä kaikkea pahaa se lapsi voi joutua elämässään kohtamaan.
En ole äiti mutta olen lukenut ja jostain kuullut että lasta odottaessa / sen synnyttyä äidin mieli ikään kuin avautuu herkemmäksi, kai osin siksi että osaisi vastata paremmin vauvan tarpeisiin, joka ei osaa kommunikoida suoraan. Tällä on lieveilmiönä tuo että kaikki muutkin asiat tuntuvat "enemmän" kuin normaalisti. Ja ainakin kai jonkin teorian mukaan myös vanhat traumat, varmaankin erityisesti oman lapsuuden traumat, nousisivat myös pintaan, ainakin jos niitä on. Tsemppiä! Jos tuntuu raskaalta niin keskusteluapuahan on tarjolla...
Samoja fiiliksiä. Alkoivat tosin vasta vauvan synnyttyä. Tyttö on nyt 4kk ja vähän helpottanut. Usein ollut tippa linssissä ihan pöljistäkin asioista ja uutisia yritän vähän vältellä. Tsemppiä. Kuuluu vähän asiaan toisilla rajumpaa kuin toisilla. Kannattaa jutella niitä ajatuksia ulos niin saa vähän perspektiiviä.