Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusattu lapsi tai niin luultiin.
16.09.2017 |
Olikin aina se, joka aloitti suunsoiton ja tönimisen. Teki sen niin, että kukaan ei kuullut eikä nähnyt. Sitten kun vastapuolet reagoivat takaisin sanomalla ja tönimällä tai lyömällä, niin "kiusattu" juoksi aikuisten helmoihin juoruamaan. Onko kokemuksia tällaisesta? Ja Miksi joku tekee näin?
Kommentit (63)
Yksi hölmönpuoleinen, pieni sievä tyttö oli tällainen ala-asteella.
Hän oli pari viikkoa meidän luokalla, tuli "kiusattuna oppilaana" toisesta koulusta meidän luokallemme kesken lukuvuoden. Äiti tuli luokan eteen esittelemään lapsen vaatteita:
-Katsokaa, miten tämäkin paita on revitty rikki! Eräs hullu poika edelliseltä luokalta repi sen tällaiseksi. Pakko ottaa lapsi pois koulusta, siellä oli ihan hulluja oppilaita.
Tyttö käyttäytyi itse kummallisesti ryhmätilanteissa. Hän tuli aina keskusteluun tai ryhmätyöhön mukaan siten, että seisoi lähellä ja huuteli muille:
-Ei käy! Eikä tehdä! Mitä? Ei se niin ole. Eipäs ole. Ei leikitä. Et sinä ainakaan. hän tiuski jokaiselle vastauksiaan.
Lopulta joku aina hermostui ja käski häntä sulkemaan suunsa tai häipymään. Tähän tämä "kiusattu" vastasi huutelemalla lisää:
-Enkä mene. Tyhmä, mene itse. hän kiljui vieraille lapsille.
Pian joku suuttui ja tönäisi häntä,
jonka jälkeen äiti tuli taas esiintymään luokan eteen kuraiset housut kädessään ja luennoimaan,
miten hänen tytärtään on taas hullut kakarat kiusanneet ja yrittäneet tappaa työntämällä vesilätäkköön hyvät housut jalassa. Tyttö vaihtoi taas koulua.
Törmäsin tähän samaan "kiusattuun" tyttöön, sittemmin jo naiseen, 2-kymppisenä ravintolan jonossa.
Ihmettelin, kuka taaempana jonossa koko ajan puuttuu minun ja ystäväni puheeseen: -Eikä oo. Ei se noin mee. Sä oot väärässä. Tyhmä.
Tunnistin heti sen lasittuneen katseen ja järkähtämättömän ilmeen pienissä ketunkasvoissa.
Ystäväni väitti, että hän on vain humalassa, minä tiesin paremmin.
Vältin menemästä lähellekään tätä naista koko iltana.
Joku käyttäytymistieteilijä osaa varmaan tyhjentävästi selittää, mikä mekanismi tämän ihmisen päässä on meneillään, miksi hän toimii noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Noita on paljon nykyään, koska ei uskalleta kyseenalaistaa kiusattua.
Kaksinaamaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Noita on paljon nykyään, koska ei uskalleta kyseenalaistaa kiusattua.
Kaksinaamaisuutta.
Ei paljon varmaan ole mutta joitakin. Puutteelliset sosiaaliset taidot, ADHD yms hankaluudet.
Eihän noita koskaan saada kiinni kun aina puolustetaan sitä kiusattua ja jos kysyy että mitä sä teit ensin, niin syytetään ettei uskota kiusattua.
En tiedä mitä päässä liikkuu, joku vallanhalu ja pompottamisen tarve varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kiusaaja yrittää pelastautua kiinnijäämiseltä tuolla taktiikalla.
Mutta noin yleensä kiusatun kertomukseen on kyllä syytä suhtautua vakavasti. Lapsilla on iso kynnys paljastaa olevansa kiusattuja, ainakin omille vanhemmilleen.
Paljon yleisempää on, että kiusaamisesta ei kerrota, koska a) halutaan suojella vanhempia murheilta, b) ei haluta sitä hössötystä, mikä helposti seuraa, kun vanhempi lähtee selvittelemään asiaa, c) pelätään kiusaajan kostavan ja d) suojellaan omaa psyykettä heikkouden myöntämiseltä. Ei se nimittäin ole kiusatulle helppoa myöntää, että "minua vihataan ja inhotaan, enkä kykene sille mitään".
PS: aina kannattaa kysellä, miten tilanne on mennyt, jos joku tulee kertomaan, että häntä kiusataan. Ei se ole mitään kiusatun syyllistämistä tms., vaan pitäähän ne tilanteet ymmärtää, että tietää, mitä on täsmälleen tapahtunut. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä todennäköisemmin kaikilla osapuolilla on väärinymmärtämistä ja "itselleen parhain päin tulkitsemista" mukana. SILTI yleensä joku on ollut se kiusaaja ja joku uhri, ainakin enemmän kuin se toinen.
Juu, näitä on. Lapsen kaveripiiriin kuuluu eräs joka aina sotkee muiden välejä ja sitten kun toiset eivät enää jaksa sitä niin on sitten kiusattu. Tuohon tönimiseen olen neuvonut omia lapsiani että poistua paikalta jos joku aloittaa tönimisen tai huutelun. En tiedä mikä on vialla että tuollaista pitää tehdä, ehkä psykologilla käynti helpottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän noita koskaan saada kiinni kun aina puolustetaan sitä kiusattua ja jos kysyy että mitä sä teit ensin, niin syytetään ettei uskota kiusattua.
En tiedä mitä päässä liikkuu, joku vallanhalu ja pompottamisen tarve varmaan.
Niin on koska kiusatun roolia kiusaamiseen ei koskaan kyseenalaisteta. Kiusaajan kannattee esittää kiusattua, niin on aina oikeassa.
Tai sitten pitäisi pystyä keskustelemaan kummankin näkökulmasta. Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun vika. Tätä käytetään jo hyväksi.
Täällä kans tuttujen 12v neito käyttäytyy juuri noin. Vanhempansa tietysti sinisilmäisenä uskovat tätä "raukkaa". Todellisuudessa tytölle kaikki mikä ei mene prinsessan oman mielen mukaan on kiusaamista. Kiristää, uhkailee ja vaatii kaveripiirinsä pyörivän hänen oikkujensa ja mielihalujensa mukaan. Mikään muiden juttu ei käy.
Opettaja on pulassa vanhempien kans kun tyttö ei hoida kouluaan, tekosairastelee esim urheilukilpailut, uinnit jne. Eikä tällä edes ole mitään diagnoosia jonka taakse vois piiloutua, on vaan ilkeä ja kiero lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi meni viime vuonna ekalle luokalle. Olin äärettömän pettynyt kun koulusta alkoi tulla vitsejä että lapseni luistaa yhtä toista poikaa, oli lyönyt välitunnilla ja heittänyt luokassa tavaroilla.
Kyseessä aika herkkä ja pienikokoinen lapsi joka aina vältellyt riitatilanteita.
Lopulta osasin esittää oikeat kysymykset ja selvisi että tämä jota lapseni kiusaa provosoi. Haukku ja nälvii jatkuvasti, esimerkiksi siellä tunnilla kun opettaja ei kuule.
Oma lapseni aina lopulta hermostunut ja lyönyt. Ei tuo mitenkään oikeuta lyömään mutta kun se tuli tietoon pystyin auttamaan lastani käsittelemään asian muulla kuin väkivallalla.
Itselläni ei ainakaan alakoulussa tarvinnut mitenkään osallistua toimintaan. Ihan omia juttujani tein, kun mielipiteitä ulkonäöstäni kuulin. Joka ainakin nykyään muuten on parempi, kuin näillä haukkujilla. Karma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te oikein kasvatatte lapsenne, jos maltin menettämisestä seuraa lyöminen? Jos lastani provosoidaan, hän ei provosoidu vaan poistuu paikalta. Osa - ja suurin osa - kiusatuista on nimenomaan näitä, jotka eivät lyö, huuda, iske takaisin, vaan pyrkivät ensin puheella saamaan aikaan muutoksen. Kiusaajia se ei innosta, koska he haluavat selkeän fyysisen reaktion, koska silloin voi todellakin ap:n tavoin väittää, että ei se ole kiusattu, se on lyövä kiusaaja.
Pihassa lapset valehtelivat, että meidän poika kiusaa ja rikkoo heidän tavaroitaan. Aluksi uskoin ja annoin kotiarestia, kunnes vahingossa kuulin pihan tapahtumia ikkunasta. Poikani olikin se kiusattu. Hänestä juoruttiin, että saisi kotiarestia. Poikani itse ei kertonut olevansa kiusattu vaan uskoi olleensa kiusaaja, koska kaikki niin sanoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kiusattu ei etsi parempia kavereita? Itse olen tätä opettanut omille lapsille. Älä leiki lasten kanssa, jotka aiheuttavat pahan mielen.
FAS-lapset ovat usein tuollaisia. Assi on toinen vaihtoehto.
Opettajan pitäisi hoitaa hommansa, laskeutua alas jalustaltaan ja katsoa mitä lasten välillä oikein tapahtuu.
Opettajan pitää ottaa johtajan rooli luokassa itselleen, eikä katsella sivusta, miten oppilaat muodostavat itsenäisesti nokkimisjärjestyksen siten,
että ilkein ja äänekkäin käskee koko luokkaa.
Jos lapsilla ei ole koulussa ohjausta, he alkavat itse ohjata touhujaa. Eihän lapsilauma osaa yksin säädellä käytöstään siten, että koulurauha ja hyvä henki koulussa säilyy.
Siellä pitäisi olla valpas aikuinen vahtimassa ja neuvomassa.
Koulut ovat aina olleet pelkkiä lasten säilytyspaikkoja, joissa voi sattumalta osua hyvään luokkaan ja saada hyvää seuraa. Yleensä sieltä saa stressiä, huonoja vaikutteita ja traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noita koskaan saada kiinni kun aina puolustetaan sitä kiusattua ja jos kysyy että mitä sä teit ensin, niin syytetään ettei uskota kiusattua.
En tiedä mitä päässä liikkuu, joku vallanhalu ja pompottamisen tarve varmaan.Niin on koska kiusatun roolia kiusaamiseen ei koskaan kyseenalaisteta. Kiusaajan kannattee esittää kiusattua, niin on aina oikeassa.
Tai sitten pitäisi pystyä keskustelemaan kummankin näkökulmasta. Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun vika. Tätä käytetään jo hyväksi.
Tuohan ei pidä paikkaansa ollenkaan, siis etteikö kiusatun roolia kyseenalaisteta. Sitä todellakin kyseenalaistetaan. Vähätellään, pojat on poikia, ihan vaan leikillä ne muut jne. Meidän luokassa/koulussa ei kiusata -ajattelua. Huomattavan usein kiusatun kertomuksia vähätellään tai ne kielletään täysin ja uskotaan kiusaajan sepustus tapahtumista. Ihan vaan koska kiusaamiseen puuttuminen ei kiinnosta, se teettäis liikaa töitä tai ei vaan haluta uskoa sen kiusaajan, mukavan oppilaan, olevan kiusaaja. On vaan helpompa kääntää selkä ilmiselville tapahtumille.
Varmasti on näitä kiusaajia jotka tekeytyy kiusatuiksi, mutta paljon enemmän on niitä kiusattuja joita ei uskota. Ihan vaan koska aikuiset ei halua nähdä sitä kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusattu ei etsi parempia kavereita? Itse olen tätä opettanut omille lapsille. Älä leiki lasten kanssa, jotka aiheuttavat pahan mielen.
Aika surkea neuvo kun yleensä se kiusaaja ei ole mikään leikkikaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusattu ei etsi parempia kavereita? Itse olen tätä opettanut omille lapsille. Älä leiki lasten kanssa, jotka aiheuttavat pahan mielen.
Aika surkea neuvo kun yleensä se kiusaaja ei ole mikään leikkikaveri.
Kun sanotaan, että on ulkopuolinen ja ei oteta leikkeihin. Miksi kiusattu haluaa kuulua porukkaan, jotka eivät halua olla hänen kavereitaan?
Löytyykö kokemuksia?