Oletko puhunut synnytyksen jälkeen/pienen vauvan äitinä puuta heinää?
Mä puhun ihan mitä sattuu, ei mun puheista oikein ota ulkopuolinen tolkkua... :-o Ajatukset menee miten menee ja sanat on mitä sattuu.
Kommentit (3)
(v.98), olin vielä sairaalassa ja luin siellä jotain iltapäivälehteä joka uutisoi siitä yhdestä paloittelusurmasta, jossa kaatopaikalta löytyi ihmisen jalka..
Siis muistan yhä, kuinka mua vaan ihan hirveästi huvitti koko juttu, että ihan ihmisen jalka, hahaa, missäs ne muut osat sitten on yms. Kamalaa! :(
Puoltoista kuukautta myöhemmin istuin kampaajalla, ja taas käsiisi osui iltapäivälehti jossa oli asiaa tästä samasta jutusta. Luin sitä jonkin matkaa ja oksensin lattialle.. Siis se koko juttu oli niin kammottava, ja vielä lisäksi tajusin siinä samassa miten ulkona kaikesta olin ollut silloin vasta synnyttäneenä.
Silloin 2vrk synn. jälkeen ei mun maailmassa vaan ollut muuta kuin vauva, mieheni ja minä, pahat asiat ei päässeet läpi tajuntaani ilmeisesti ollenkaan.
*puistattaa vieläkin*
Välillä en oikein itsekään tiedä mitä tarkoitan ja pitää ihan oikeasti skarpata, jos juttelen jonkun kanssa.
Loukkasin anoppiakin töksäyttämällä jotain epähienosti ja tulkinnanvaraisesti.